Psalmien 12

1 Veisuunjohtajalle; matalassa äänialassa; Daavidin virsi. Auta, Herra, sillä hurskaat ovat hävinneet, uskolliset ovat kadonneet ihmislasten joukosta.

To the chief Musician upon Sheminith, A Psalm of David. Help, LORD; for the godly man ceaseth; for the faithful fail from among the children of men.

2 He puhuvat valhetta toinen toisellensa, puhuvat liukkain huulin, kaksimielisin sydämin.

They speak vanity every one with his neighbour: [with] flattering lips [and] with a double heart do they speak.

3 Hävittäköön Herra kaikki liukkaat huulet, kielen, joka kerskuen puhuu,

The LORD shall cut off all flattering lips, [and] the tongue that speaketh proud things:

4 ne, jotka sanovat: "Kielemme voimalla me olemme väkevät; huulemme ovat meidän tukemme; kuka on meille herra?"

Who have said, With our tongue will we prevail; our lips [are] our own: who [is] lord over us?

5 "Kurjien sorron tähden, köyhien huokausten tähden minä nyt nousen", sanoo Herra, "tuon pelastuksen sille, joka sitä huoaten ikävöitsee".

For the oppression of the poor, for the sighing of the needy, now will I arise, saith the LORD; I will set [him] in safety [from him that] puffeth at him.

6 Herran sanat ovat selkeitä sanoja, hopeata, joka kirkkaana valuu sulattimesta maahan, seitsenkertaisesti puhdistettua.

The words of the LORD [are] pure words: [as] silver tried in a furnace of earth, purified seven times.

7 Sinä, Herra, varjelet heitä, suojelet hänet iäti tältä sukukunnalta.

Thou shalt keep them, O LORD, thou shalt preserve them from this generation for ever.

8 Yltympäri jumalattomat rehentelevät, kun kataluus pääsee valtaan ihmislasten seassa.

The wicked walk on every side, when the vilest men are exalted.