Psalmien 12

1 Veisuunjohtajalle; matalassa äänialassa; Daavidin virsi. Auta, Herra, sillä hurskaat ovat hävinneet, uskolliset ovat kadonneet ihmislasten joukosta.

To him that excelleth upon the eight tune. A Psalme of Dauid. Helpe Lord, for there is not a godly man left: for the faithfull are fayled from among the children of men.

2 He puhuvat valhetta toinen toisellensa, puhuvat liukkain huulin, kaksimielisin sydämin.

They speake deceitfully euery one with his neighbour, flattering with their lips, and speake with a double heart.

3 Hävittäköön Herra kaikki liukkaat huulet, kielen, joka kerskuen puhuu,

The Lord cut off all flattering lippes, and the tongue that speaketh proude things:

4 ne, jotka sanovat: "Kielemme voimalla me olemme väkevät; huulemme ovat meidän tukemme; kuka on meille herra?"

Which haue saide, With our tongue will we preuaile: our lippes are our owne: who is Lord ouer vs?

5 "Kurjien sorron tähden, köyhien huokausten tähden minä nyt nousen", sanoo Herra, "tuon pelastuksen sille, joka sitä huoaten ikävöitsee".

Now for the oppression of the needy, and for the sighes of the poore, I will vp, sayeth the Lord, and will set at libertie him, whom the wicked hath snared.

6 Herran sanat ovat selkeitä sanoja, hopeata, joka kirkkaana valuu sulattimesta maahan, seitsenkertaisesti puhdistettua.

The wordes of the Lord are pure wordes, as the siluer, tried in a fornace of earth, fined seuen folde.

7 Sinä, Herra, varjelet heitä, suojelet hänet iäti tältä sukukunnalta.

Thou wilt keepe them, O Lord: thou wilt preserue him from this generation for euer.

8 Yltympäri jumalattomat rehentelevät, kun kataluus pääsee valtaan ihmislasten seassa.

The wicked walke on euery side: when they are exalted, it is a shame for the sonnes of men.