Psalmien 119
1 Autuaat ne, joiden tie on nuhteeton, jotka Herran laissa vaeltavat!
Saliga äro de vilkas väg är ostrafflig, de som vandra efter HERRENS lag.
2 Autuaat ne, jotka ottavat vaarin hänen todistuksistaan, jotka etsivät häntä kaikesta sydämestänsä,
Saliga äro de som taga hans vittnesbörd i akt, de som av allt hjärta söka honom,
3 jotka eivät vääryyttä tee, vaan vaeltavat hänen teillään!
de som icke göra vad orätt är, utan vandra på hans vägar.
4 Sinä olet asetuksesi säätänyt, että niitä tarkasti noudatettaisiin.
Du har givit befallningar, för att de skola hållas med all flit.
5 Oi, jospa minun vaellukseni olisi vakaa, niin että noudattaisin sinun käskyjäsi!
O att mina vägar vore rätta, så att jag hölle dina stadgar!
6 Silloin minä en joudu häpeään, kun katselen kaikkia sinun käskyjäsi.
Då skulle jag icke komma på skam, när jag skådade på alla dina bud.
7 Minä kiitän sinua vilpittömällä sydämellä, kun opin sinun vanhurskautesi oikeudet.
Jag vill tacka dig av uppriktigt hjärta, när jag får lära din rättfärdighets rätter.
8 Minä noudatan sinun käskyjäsi, älä minua peräti hylkää.
Dina stadgar vill jag hålla; övergiv mig icke så helt och hållet.
9 Kuinka voi nuorukainen pitää tiensä puhtaana? Siten, että hän noudattaa sinun sanaasi.
Huru skall en yngling bevara sin väg obesmittad? När han håller sig efter ditt ord.
10 Minä etsin sinua kaikesta sydämestäni, älä salli minun eksyä pois sinun käskyistäsi.
Jag söker dig av allt mitt hjärta; låt mig icke fara vilse från dina bud.
11 Minä kätken sinun sanasi sydämeeni, etten tekisi syntiä sinua vastaan.
Jag gömmer ditt tal i mitt hjärta, för att jag icke skall synda mot dig.
12 Kiitetty ole sinä, Herra, opeta minulle käskysi.
Lovad vare du, HERRE! Lär mig dina stadgar.
13 Huulillani minä julistan kaikki sinun suusi oikeudet.
Med mina läppar förtäljer jag alla din muns rätter.
14 Minä iloitsen sinun todistustesi tiestä, niinkuin kaikkinaisesta rikkaudesta.
Jag fröjdar mig över dina vittnesbörds väg såsom över alla skatter.
15 Minä tutkistelen sinun asetuksiasi ja katselen sinun polkujasi.
Jag vill begrunda dina befallningar och skåda på dina stigar.
16 Minä iloitsen sinun käskyistäsi enkä sinun sanaasi unhota.
Jag har min lust i dina stadgar, jag förgäter icke ditt ord.
17 Tee palvelijallesi hyvin, että minä eläisin ja noudattaisin sinun sanaasi.
Gör väl mot din tjänare, så att jag får leva, då vill jag hålla ditt ord.
18 Avaa minun silmäni näkemään sinun lakisi ihmeitä.
Öppna mina ögon, så att jag kan skåda undren i din lag.
19 Minä olen muukalainen maan päällä; älä salaa minulta käskyjäsi.
Jag är en främling på jorden; fördölj icke dina bud för mig.
20 Minun sieluni hiukeaa ikävöidessäni alati sinun oikeuksiasi.
Min själ är sönderkrossad av ständig trängtan efter dina rätter.
21 Sinä nuhtelet julkeita, kirotuita, jotka poikkeavat pois sinun käskyistäsi.
Du näpser de fräcka, de förbannade, dem som fara vilse från dina bud.
22 Poista minun päältäni häväistys ja ylenkatse, sillä minä otan sinun todistuksistasi vaarin.
Tag bort ifrån mig smälek och förakt, ty jag tager i akt dina vittnesbörd.
23 Ruhtinaatkin istuvat ja pitävät neuvoa minua vastaan, mutta palvelijasi tutkistelee sinun käskyjäsi.
Ja, furstar sitta och lägga råd mot mig, men din tjänare begrundar dina stadgar;
24 Sinun todistuksesi ovat minun iloni, ne ovat minun neuvonantajani.
ja, dina vittnesbörd äro min lust, de äro mina rådgivare.
25 Minun sieluni on vaipunut tomuun; virvoita minua sanasi jälkeen.
Min själ ligger nedtryckt i stoftet; behåll mig vid liv efter ditt ord.
26 Minä kerron vaellukseni, ja sinä vastaat minulle; opeta minulle käskysi.
Jag förtäljde om mina vägar, och du svarade mig; lär mig dina stadgar.
27 Saata minut ymmärtämään asetustesi tie, niin minä tutkistelen sinun ihmeitäsi.
Lär mig att förstå dina befallningars väg, så vill jag begrunda dina under.
28 Minun sieluni itkee murheesta; vahvista minua sanasi jälkeen.
Min själ gråter av bedrövelse; upprätta mig efter ditt ord.
29 Käännä minusta pois valheen tie, ja anna armostasi minulle lakisi.
Låt lögnens väg vara fjärran ifrån mig, och förunna mig din undervisning.
30 Minä olen valinnut totuuden tien, olen asettanut eteeni sinun oikeutesi.
Jag har utvalt sanningens väg, dina rätter har jag ställt framför mig.
31 Minä riipun kiinni sinun todistuksissasi, Herra, älä anna minun joutua häpeään.
Jag håller mig till dina vittnesbörd; HERRE, låt mig icke komma på skam.
32 Minä juoksen sinun käskyjesi tietä, sillä sinä avarrat minun sydämeni.
Jag vill löpa dina buds väg, ty du tröstar mitt hjärta.
33 Opeta minulle, Herra, käskyjesi tie, niin minä seuraan sitä loppuun asti.
Visa mig, HERRE, dina stadgars väg, så vill jag taga den i akt intill änden.
34 Anna minulle ymmärrys ottaakseni sinun laistasi vaarin ja noudattaakseni sitä kaikesta sydämestäni.
Giv mig förstånd, så vill jag taga din lag i akt och hålla den av allt hjärta.
35 Anna minun vaeltaa sinun käskyjesi polkua, sillä sitä minä halajan.
Led mig på dina buds stig, ty till den har jag behag.
36 Anna minun sydämeni taipua sinun todistuksiisi, ei väärän voiton puoleen.
Böj mitt hjärta till dina vittnesbörd, och låt det icke vika av till orätt vinning.
37 Käännä silmäni pois turhuutta katselemasta, anna minun saada virvoitus sinun teilläsi.
Vänd bort mina ögon, så att de icke se efter fåfänglighet; behåll mig vid liv på dina vägar.
38 Anna palvelijallesi toteutua lupauksesi, joka on annettu sinua pelkääville.
Uppfyll på din tjänare ditt tal, ty det leder till din fruktan.
39 Poista minusta häväistys, jota pelkään, sillä sinun oikeutesi ovat hyvät.
Vänd bort ifrån mig den smälek som jag fruktar; ty dina rätter äro goda.
40 Katso, minä ikävöitsen sinun asetuksiasi; virvoita minua vanhurskaudellasi.
Se, jag längtar efter dina befallningar; behåll mig vid liv genom din rättfärdighet.
41 Tulkoon minulle sinun armosi, Herra, sinun apusi, sinun lupauksesi jälkeen,
Din nåd komme över mig, HERRE, din frälsning efter ditt tal;
42 että minä voisin vastata herjaajalleni; sillä sinun sanaasi minä turvaan.
Så kan jag giva den svar, som smädar mig; ty jag förtröstar på ditt ord.
43 Älä ota peräti pois minun suustani totuuden sanaa, sillä sinun oikeuteesi minä panen toivoni.
Ryck icke sanningens ord så helt och hållet bort ifrån min mun, ty jag hoppas på dina domar.
44 Minä tahdon alati noudattaa sinun lakiasi, aina ja iankaikkisesti.
Så vill jag hålla din lag beständigt, ja, alltid och evinnerligen.
45 Silloin minä vaellan avaralla paikalla; sillä sinun asetuksiasi minä kysyn.
Låt mig gå fram på rymlig plats, ty jag begrundar dina befallningar.
46 Minä puhun sinun todistuksistasi kuningasten edessä, enkä häpeään joudu.
Jag vill tala om dina vittnesbörd inför konungar, och jag skall icke komma på skam.
47 Minä iloitsen sinun käskyistäsi, jotka ovat minulle rakkaat.
Jag vill hava min lust i dina bud, ty de äro mig kära;
48 Minä kohotan käteni sinun käskyjesi puoleen, jotka ovat minulle rakkaat, ja tutkistelen sinun säädöksiäsi.
jag vill lyfta mina händer upp till dina bud, ty de äro mig kära, och jag vill begrunda dina stadgar.
49 Muista sana, jonka olet palvelijallesi puhunut, sillä sinä olet antanut minulle toivon.
Tänk på ordet till din tjänare, eftersom du har givit mig hopp.
50 Se on minun lohdutukseni kurjuudessani, että sinun lupauksesi minua virvoittaa.
Det är min tröst i mitt lidande att ditt tal behåller mig vid liv.
51 Julkeat pilkkaavat minua kovin, mutta sinun laistasi minä en poikkea.
De fräcka bespotta mig övermåttan; likväl viker jag icke ifrån din lag.
52 Herra, minä ajattelen sinun tuomioitasi, tuomioitasi hamasta ikiajoista asti, ja minä saan lohdutuksen.
Jag tänker på dina domar i forna tider, HERRE, och jag varder tröstar.
53 Minut valtaa palava vihastus jumalattomien tähden, jotka hylkäävät sinun lakisi.
Glödande harm griper mig för de ogudaktigas skull, därför att de övergiva din lag.
54 Sinun käskysi ovat minun ylistysvirteni minun muukalaisuuteni majassa.
Dina stadgar äro lovsånger för mig i det hus där jag dväljes.
55 Yöllä minä ajattelen sinun nimeäsi, Herra, ja minä noudatan sinun lakiasi.
Jag tänker om natten på ditt namn, HERRE, och jag håller din lag.
56 Tämä on minun osakseni suotu: että otan vaarin sinun asetuksistasi.
Detta har blivit mig beskärt: att jag får taga dina befallningar i akt.
57 Herra on minun osani; minä olen päättänyt noudattaa sinun sanojasi.
Min del är HERREN; jag har beslutit att hålla dina ord.
58 Minä etsin sinun mielisuosiotasi kaikesta sydämestäni; ole minulle armollinen lupauksesi mukaan.
Jag bönfaller inför dig av allt hjärta; var mig nådig efter ditt tal.
59 Minä tutkin teitäni, ja käännän askeleeni sinun todistustesi puoleen.
Jag betänker mina vägar och vänder mina fötter till dina vittnesbörd.
60 Minä riennän viivyttelemättä noudattamaan sinun käskyjäsi.
Jag skyndar mig och dröjer icke att hålla dina bud.
61 Jumalattomain paulat piirittävät minua, mutta minä en unhota sinun lakiasi.
De ogudaktigas snaror omgiva mig, men jag förgäter icke din lag.
62 Puoliyöstä minä nousen kiittämään sinua sinun vanhurskautesi oikeuksista.
Mitt i natten står jag upp för att tacka dig för din rättfärdighets rätter.
63 Minä olen kaikkien niiden ystävä, jotka sinua pelkäävät ja noudattavat sinun asetuksiasi.
Jag sluter mig till alla dem som frukta dig och till dem som hålla dina befallningar.
64 Maa on täynnä sinun laupeuttasi, Herra; opeta minulle käskysi.
Jorden är full av din nåd, o HERRE; lär mig dina stadgar.
65 Sinä osoitat palvelijallesi hyvyyttä sanasi jälkeen, Herra.
Du gör din tjänare gott, HERRE, efter ditt ord.
66 Opeta minulle hyvä ymmärrys ja tieto, sillä sinun käskyihisi minä panen uskallukseni.
Lär mig gott förstånd och kunskap, ty jag tror på dina bud.
67 Ennenkuin minut nöyryytettiin, minä eksyin, mutta nyt minä noudatan sinun sanaasi.
Förrän jag fick lida, for jag vilse, men nu håller jag mig vid ditt tal.
68 Sinä olet hyvä, ja hyvin sinä teet; opeta minulle käskysi.
Du är god och gör vad gott är; lär mig dina stadgar.
69 Julkeat tahraavat minua valheillansa, mutta minä otan sinun asetuksistasi vaarin kaikesta sydämestäni.
De fräcka hopspinna lögn mot mig, men jag vill av allt hjärta taga dina befallningar i akt.
70 Heidän sydämensä on turta kuin ihra, mutta minä iloitsen sinun laistasi.
Deras hjärtan äro okänsliga såsom fett, men jag har min lust i din lag.
71 Hyvä oli minulle, että minut nöyryytettiin: niin minä opin sinun käskysi.
Det var mig gott att jag vart tuktad, så att jag fick lära mig dina stadgar.
72 Sinun suusi laki on minulle kalliimpi kuin tuhannet kappaleet kultaa ja hopeata.
Din muns lag är mig bättre än tusentals stycken guld och silver.
73 Sinun kätesi ovat minut tehneet ja valmistaneet; anna minulle ymmärrys oppiakseni sinun käskysi.
Dina händer hava gjort och berett mig; giv mig förstånd, så att jag kan lära dina bud.
74 Sinua pelkääväiset näkevät minut ja iloitsevat, sillä minä panen toivoni sinun sanaasi.
De som frukta dig skola se mig och glädjas, ty jag hoppas på ditt ord.
75 Herra, minä tiedän, että sinun tuomiosi ovat vanhurskaat, ja uskollisuudessasi sinä olet minut nöyryyttänyt.
HERRE, jag vet att dina domar äro rättfärdiga, och att du har tuktat mig i trofasthet.
76 Sinun armosi olkoon minun lohdutukseni, niinkuin sinä olet palvelijallesi luvannut.
Din nåd vare min tröst, såsom du har lovat din tjänare.
77 Tulkoon minulle sinun laupeutesi, että minä eläisin; sillä sinun lakisi on minun iloni.
Din barmhärtighet komme över mig, så att jag får leva; ty din lag är min lust.
78 Joutukoot julkeat häpeään, sillä he sortavat minua syyttä; minä tutkistelen sinun asetuksiasi.
På skam komme de fräcka, ty de hava gjort mig orätt utan sak; men jag vill begrunda dina befallningar.
79 Kääntykööt minun puolelleni ne, jotka sinua pelkäävät ja jotka sinun todistuksesi tuntevat.
Till mig må de vända sig, som frukta dig, och de om känna dina vittnesbörd.
80 Pysyköön sydämeni vakaana sinun käskyissäsi, etten minä häpeään joutuisi.
Mitt hjärta vare ostraffligt i dina stadgar, så att jag icke kommer på skam.
81 Sinun apuasi minun sieluni ikävöitsee, sinun sanaasi minä panen toivoni.
Min själ trängtar efter din frälsning, jag hoppas på ditt ord.
82 Minun silmäni ikävöitsevät sinun sanaasi; minä kysyn: "Milloin lohdutat minua?"
Mina ögon trängta efter ditt tal, och jag säger: "När vill du trösta mig?"
83 Sillä minä olen kuin nahkaleili savussa, mutta sinun käskyjäsi minä en unhota.
Ty jag är såsom en vinlägel i rök, men jag förgäter icke dina stadgar.
84 Kuinka harvat ovat palvelijasi päivät! Milloin sinä tuomitset minun vainoojani?
Huru få äro icke din tjänares dagar! När vill du hålla dom över mina förföljare?
85 Julkeat kaivavat minulle kuoppia, ne, jotka eivät elä sinun lakisi mukaan.
De fräcka gräva gropar för mig, de som icke leva efter din lag.
86 Kaikki sinun käskysi ovat todet; syyttä he minua vainoavat; auta minua.
Alla dina bud äro sanning; utan sak förföljer man mig; hjälp mig.
87 He ovat minut miltei tuhonneet tässä maassa, mutta minä en ole hyljännyt sinun asetuksiasi.
De hava så när fördärvat mig på jorden, fastän jag icke har övergivit dina befallningar.
88 Virvoita minua armosi jälkeen, niin minä noudatan sinun suusi todistuksia.
Behåll mig vid liv efter din nåd, så vill jag hålla din muns vittnesbörd.
89 Iankaikkisesti pysyy sinun sanasi, Herra, vahvana taivaissa.
Evinnerligen, HERRE, står ditt ord fast i himmelen.
90 Sinun uskollisuutesi kestää polvesta polveen, sinä perustit maan, ja se pysyy.
Från släkte till släkte varar din trofasthet; du har grundat jorden, och den består.
91 Sinun järjestyksesi mukaan ne pysyvät vielä tänä päivänä, sillä ne kaikki ovat sinun palvelijoitasi.
Till att utföra dina rätter består allt än i dag, ty allting måste tjäna dig.
92 Ellei sinun lakisi olisi ollut minun iloni, olisin menehtynyt kurjuuteeni.
Om din lag icke hade varit min lust, så hade jag förgåtts i mitt elände.
93 En minä ikinä unhota sinun asetuksiasi, sillä niillä sinä minua virvoitat.
Aldrig skall jag förgäta dina befallningar, ty genom dem har du behållit mig vid liv.
94 Sinun omasi minä olen, pelasta minut, sillä sinun asetuksiasi minä kysyn.
Jag är din, fräls mig; ty jag begrundar dina befallningar.
95 Jumalattomat väijyvät minua, tuhotakseen minut, mutta minä tarkkaan sinun todistuksiasi.
På mig vakta de ogudaktiga för att förgöra mig; men jag aktar på dina vittnesbörd.
96 Kaikella täydellisellä on rajansa-sen olen nähnyt-mutta sinun käskysi ovat ylen avarat.
På all annan fullkomlighet har jag sett en ände, men ditt bud är omätligt i vidd.
97 Kuinka sinun lakisi onkaan minulle rakas! Kaiken päivää minä sitä tutkistelen.
Huru kär har jag icke din lag! Hela dagen begrundar jag den.
98 Sinun käskysi tekevät minut vihollisiani viisaammaksi, sillä ne ovat minun omani iankaikkisesti.
Visare än mina fiender äro, göra mig dina bud, ty de tillhöra mig för evig tid.
99 Minä olen kaikkia opettajiani taitavampi, sillä minä tutkistelen sinun todistuksiasi.
Jag är klokare än alla mina lärare, ty jag begrundar dina vittnesbörd.
100 Minä olen ymmärtäväisempi kuin vanhat, sillä minä otan vaarin sinun asetuksistasi.
Jag är förståndigare än de gamle, ty jag tager dina befallningar i akt.
101 Minä pidätän jalkani kaikilta pahoilta teiltä, noudattaakseni sinun sanaasi.
Jag avhåller mina fötter ifrån alla onda vägar, för att jag må hålla ditt ord.
102 Minä en poikkea sinun oikeuksistasi, sillä sinä neuvot minua.
Jag viker icke ifrån dina rätter, ty du undervisar mig.
103 Kuinka makeat ovat minulle sinun lupauksesi! Ne ovat hunajaa makeammat minun suussani.
Huru ljuvt för min tunga är icke ditt tal! Det är ljuvare än honung för min mun.
104 Sinun asetuksistasi minä saan ymmärrystä; sentähden minä vihaan kaikkia valheen teitä.
Av dina befallningar får jag förstånd; därför hatar jag alla lögnens vägar.
105 Sinun sanasi on minun jalkaini lamppu ja valkeus minun tielläni.
Ditt ord är mina fötters lykta och ett ljus på min stig.
106 Minä olen vannonut ja tahdon sen täyttää: noudattaa sinun vanhurskautesi oikeuksia.
Jag har svurit och hållit det: att taga din rättfärdighets rätter i akt.
107 Minä olen kovin vaivattu; Herra, virvoita minua sanasi jälkeen.
Jag är storligen plågad; HERRE, behåll mig vid liv efter ditt ord.
108 Kelvatkoot sinulle, Herra, minun suuni vapaaehtoiset uhrit, ja opeta minulle oikeutesi.
Låt min muns frivilliga offer behaga dig, HERRE, och lär mig dina rätter.
109 Minun henkeni häälyy alati kämmenelläni, mutta sinun lakiasi minä en unhota.
Jag bär min själ alltid i min hand, men jag förgäter icke din lag.
110 Jumalattomat virittävät pauloja minun eteeni, mutta sinun asetuksistasi minä en eksy.
De ogudaktiga lägga ut snaror för mig, men jag far icke vilse från dina befallningar.
111 Sinun todistuksesi ovat minun ikuinen perintöosani, sillä ne ovat minun sydämeni ilo.
Jag har dina vittnesbörd till min eviga arvedel, ty de äro mitt hjärtas fröjd.
112 Minä olen taivuttanut sydämeni pitämään sinun käskysi, aina ja loppuun asti.
Jag har böjt mitt hjärta till att göra efter dina stadgar, alltid och intill änden.
113 Kaksimielisiä minä vihaan, mutta sinun lakiasi minä rakastan.
Jag hatar dem som halta på båda sidor, men din lag har jag kär.
114 Sinä olet minun suojani ja kilpeni, sinun sanaasi minä panen toivoni.
Du är mitt beskärm och min sköld; jag hoppas på ditt ord.
115 Luopukaa minusta, te pahantekijät, minä tahdon ottaa Jumalani käskyistä vaarin.
Viken bort ifrån mig, I onde; jag vill taga min Guds bud i akt.
116 Tue minua lupauksesi jälkeen, että minä eläisin, äläkä anna minun joutua toivossani häpeään.
Uppehåll mig efter ditt tal, så att jag får leva, och låt mig icke komma på skam med mitt hopp.
117 Vahvista minua, että minä pelastuisin, niin minä katselen alati sinun käskyjäsi.
Stöd mig, så att jag varder frälst, så vill jag alltid se med lust på dina stadgar.
118 Sinä hylkäät kaikki, jotka sinun käskyistäsi eksyvät, sillä heidän kavaluutensa on turha.
Du aktar för intet alla som fara vilse från dina stadgar, ty förgäves är deras svek.
119 Kaikki maan jumalattomat sinä heität pois niinkuin kuonan; sentähden minä rakastan sinun todistuksiasi.
Du förkastar såsom slagg alla ogudaktiga på jorden; därför har jag dina vittnesbörd kära.
120 Sinun peljättävyytesi edessä minun ruumiini vapisee, ja minä pelkään sinun tuomioitasi.
Av fruktan för dig ryser mitt kött, och jag rädes för dina domar.
121 Minä teen oikeuden ja vanhurskauden, älä jätä minua sortajaini käsiin.
Jag övar rätt och rättfärdighet; du skall icke överlämna mig åt mina förtryckare.
122 Ole palvelijasi puolusmies hänen parhaaksensa, älä salli julkeain minua sortaa.
Tag dig an din tjänares sak, och låt det gå honom väl; låt icke de fräcka förtrycka mig.
123 Minun silmäni hiueten halajavat sinun apuasi ja sinun vanhurskaita lupauksiasi.
Mina ögon trängta efter din frälsning och efter din rättfärdighets tal.
124 Tee palvelijallesi armosi jälkeen ja opeta minulle käskysi.
Gör med din tjänare efter din nåd, och lär mig dina stadgar.
125 Minä olen sinun palvelijasi, anna minulle ymmärrys, että minä sinun todistuksesi tuntisin.
Jag är din tjänare; giv mig förstånd, så att jag kan känna dina vittnesbörd.
126 On aika Herran tehdä tekonsa: he ovat rikkoneet sinun lakisi.
Det är tid för HERREN att handla, ty de hava gjort din lag om intet.
127 Sentähden minä rakastan sinun käskyjäsi enemmän kuin kultaa, enemmän kuin puhtainta kultaa.
Därför har jag dina bud kära mer än guld, jag, mer än fint guld.
128 Sentähden minä vaellan kaikessa suoraan, kaikkien sinun asetuksiesi mukaan; kaikkia valheen teitä minä vihaan.
Därför håller jag alla dina befallningar i allo för rätta, men alla lögnens vägar hatar jag.
129 Ihmeelliset ovat sinun todistuksesi, sentähden minun sieluni ottaa niistä vaarin.
Underbara äro dina vittnesbörd, därför tager min själ dem i akt.
130 Kun sinun sanasi avautuvat, niin ne valaisevat ja antavat yksinkertaiselle ymmärrystä.
När dina ord upplåtas, giva de ljus och skänka förstånd åt de enfaldiga.
131 Minä avaan suuni ja huohotan, sillä minä halajan sinun käskyjäsi.
Jag spärrar upp min mun och flämtar, ty jag längtar ivrigt efter dina bud.
132 Käänny minun puoleeni, ole minulle armollinen, niinkuin on oikein niitä kohtaan, jotka sinun nimeäsi rakastavat.
Vänd dig till mig och var mig nådig, såsom rätt är mot dem som hava ditt namn kärt.
133 Tee minun askeleeni vakaviksi sanallasi äläkä salli minkään vääryyden minua hallita.
Gör mina steg fasta genom ditt tal, och låt ingen orätt varda mig övermäktig.
134 Päästä minut ihmisten sorrosta, niin minä noudatan sinun asetuksiasi.
Förlossa mig från människors förtryck, så vill jag hålla dina befallningar.
135 Kirkasta kasvosi palvelijallesi ja opeta minulle käskysi.
Låt ditt ansikte lysa över din tjänare, och lär mig dina stadgar.
136 Minun silmistäni vuotavat kyynelvirrat, kun sinun lakiasi ei noudateta.
Vattenbäckar rinna ned från mina ögon, därför att man icke håller din lag.
137 Sinä olet vanhurskas, Herra, ja sinun tuomiosi ovat oikeat.
HERRE, du är rättfärdig, och dina domar äro rättvisa.
138 Sinä olet säätänyt todistuksesi vanhurskaudessa ja suuressa uskollisuudessa.
Du har påbjudit dina vittnesbörd i rättfärdighet och i stor trofasthet.
139 Minun kiivauteni kuluttaa minut, sillä minun vihamieheni unhottavat sinun sanasi.
Jag förtäres av nitälskan, därför att mina ovänner förgäta dina ord.
140 Sinun sanasi on hyvin koeteltu, ja sinun palvelijasi rakastaa sitä.
Ditt tal är väl luttrat, och din tjänare har det kärt.
141 Minä olen vähäinen ja halveksittu, mutta minä en unhota sinun asetuksiasi.
Jag är ringa och föraktad, men jag förgäter icke dina befallningar.
142 Sinun vanhurskautesi on iankaikkinen vanhurskaus, ja sinun lakisi on totuus.
Din rättfärdighet är en evig rättfärdighet, och din lag är sanning.
143 Hätä ja ahdistus ovat minut saavuttaneet, mutta sinun käskysi ovat minun iloni.
Nöd och trångmål hava träffat mig, men dina bud äro min lust.
144 Sinun todistuksesi ovat iankaikkisesti vanhurskaat; anna minulle ymmärrys, että minä eläisin.
Dina vittnesbörd äro rättfärdiga evinnerligen; giv mig förstånd, så att jag får leva.
145 Kaikesta sydämestäni minä huudan; vastaa minulle, Herra. Minä tahdon ottaa sinun käskyistäsi vaarin.
Jag ropar av allt hjärta, svara mig, HERRE; jag vill taga dina stadgar i akt.
146 Minä huudan sinua, pelasta minut, niin minä noudatan sinun todistuksiasi.
Jag ropar till dig, fräls mig, så vill jag hålla dina vittnesbörd.
147 Jo ennen aamun valkenemista minä huudan, sinun sanoihisi minä panen toivoni.
Jag kommer tidigt i morgongryningen och ropar; jag hoppas på dina ord.
148 Jo ennen yön vartiohetkiä minun silmäni tutkistelevat sinun puhettasi.
Mina ögon hasta före nattens väkter till att begrunda ditt tal.
149 Kuule minun ääneni armosi jälkeen; Herra, virvoita minua oikeutesi mukaan.
Hör min röst efter din nåd; HERRE, behåll mig vid liv efter dina rätter.
150 Lähellä ovat ilkeät vainoojat, jotka ovat kaukana sinun laistasi.
Nära äro de som jaga efter skändlighet, de som äro långt ifrån din lag.
151 Lähellä olet sinä, Herra, ja kaikki sinun käskysi ovat todet.
Nära är ock du, HERRE, och alla dina bud äro sanning.
152 Jo aikoja minä olen tiennyt sinun todistuksistasi, että sinä olet ne perustanut iäti pysyviksi.
Längesedan vet jag genom dina vittnesbörd att du har stadgat dem för evig tid.
153 Katso minun kurjuuttani ja pelasta minut, sillä minä en unhota sinun lakiasi.
Se till mitt lidande och rädda mig, ty jag förgäter icke din lag.
154 Aja minun asiani ja lunasta minut, virvoita minua lupauksesi jälkeen.
Utför min sak och förlossa mig; behåll mig vid liv efter ditt tal.
155 Kaukana on pelastus jumalattomista, sillä he eivät kysy sinun käskyjäsi.
Frälsning är långt borta från de ogudaktiga, ty de fråga icke efter dina stadgar.
156 Herra, sinun armahtavaisuutesi on suuri, virvoita minua oikeutesi mukaan.
HERRE, din barmhärtighet är stor; behåll mig vid liv efter dina rätter.
157 Monta on minulla vainoojaa ja vihamiestä, mutta sinun todistuksistasi minä en poikkea.
Mina förföljare och ovänner äro många, men jag viker icke ifrån dina vittnesbörd.
158 Minä näen uskottomat, ja minua iljettää, sillä he eivät noudata sinun sanaasi.
När jag ser de trolösa, känner jag leda vid dem, därför att de icke hålla sig vid ditt tal.
159 Huomaa, että minä rakastan sinun asetuksiasi. Herra, virvoita minua armosi jälkeen.
Se därtill att jag har dina befallningar kära; HERRE, behåll mig vid liv efter din nåd.
160 Sinun sanasi on kokonansa totuus, ja kaikki sinun vanhurskautesi oikeudet pysyvät iankaikkisesti.
Summan av ditt ord är sanning, och alla din rättfärdighets rätter vara evinnerligen.
161 Ruhtinaat vainoavat minua syyttä, mutta minun sydämeni pelkää sinun sanojasi.
Furstar förfölja mig utan sak, men mitt hjärta fruktar för dina ord.
162 Minä riemuitsen sinun puheestasi, niinkuin suuren saaliin saanut.
Jag fröjdar mig över ditt tal såsom den som vinner stort byte.
163 Valhetta minä vihaan ja inhoan, mutta sinun lakiasi minä rakastan.
Jag hatar lögnen, den skall vara mig en styggelse; men din lag har jag kär.
164 Seitsemästi päivässä minä ylistän sinua sinun vanhurskautesi oikeuksien tähden.
Jag lovar dig sju gånger om dagen för din rättfärdighets rätter.
165 Suuri rauha on niillä, jotka rakastavat sinun lakiasi, eikä heille kompastusta tule.
Stor frid äga de som hava din lag kär, och intet finnes, som bringar dem på fall.
166 Minä odotan sinulta pelastusta, Herra, ja täytän sinun käskysi.
Jag väntar efter din frälsning, HERRE, och jag gör efter dina bud.
167 Minun sieluni noudattaa sinun todistuksiasi, ja suuresti minä niitä rakastan.
Min själ håller dina vittnesbörd, och jag har dem storligen kära.
168 Minä noudatan sinun asetuksiasi ja sinun todistuksiasi, sillä kaikki minun tieni ovat sinun edessäsi.
Jag håller dina befallningar och vittnesbörd, ty du känner alla mina vägar.
169 Herra, suo minun valitukseni tulla sinun kasvojesi eteen, anna minulle ymmärrys sanasi jälkeen.
HERRE, mitt rop komme inför ditt ansikte; giv mig förstånd efter ditt ord.
170 Tulkoon minun anomiseni sinun kasvojesi eteen, pelasta minut lupauksesi mukaan.
Min bön komme inför ditt ansikte; rädda mig efter ditt tal.
171 Vuodattakoot minun huuleni ylistystä, sillä sinä opetat minulle käskysi.
Mina läppar må flöda över av lov, ty du lär mig dina stadgar.
172 Minun kieleni veisatkoon sinun lupauksistasi, sillä kaikki sinun käskysi ovat vanhurskaat.
Min tunga sjunge om ditt ord, ty alla dina bud äro rättfärdiga.
173 Sinun kätesi olkoon minun apuni, sillä minä olen valinnut sinun asetuksesi.
Din hand vare mig till hjälp, ty jag har utvalt dina befallningar.
174 Minä ikävöitsen pelastusta sinulta, Herra, ja sinun lakisi on minun iloni.
Jag längtar efter din frälsning, HERRE, och din lag är min lust.
175 Saakoon minun sieluni elää ja ylistää sinua, ja sinun oikeutesi minua auttakoot.
Låt min själ leva, så skall hon lova dig; och låt dina rätter hjälpa mig.
176 Minä olen eksyksissä kuin kadonnut lammas; etsi palvelijaasi, sillä minä en unhota sinun käskyjäsi.
Om jag far vilse, så uppsök din tjänare såsom ett förlorat får, ty jag förgäter icke dina bud.
