Psalmien 119
1 Autuaat ne, joiden tie on nuhteeton, jotka Herran laissa vaeltavat!
Autuaat ovat ne, jotka viattomasti elävät, ja jotka Herran laissa vaeltavat.
2 Autuaat ne, jotka ottavat vaarin hänen todistuksistaan, jotka etsivät häntä kaikesta sydämestänsä,
Autuaat ovat ne, jotka hänen todistuksiansa pitävät, ja kaikesta sydämestä häntä etsivät.
3 jotka eivät vääryyttä tee, vaan vaeltavat hänen teillään!
Sillä, jotka hänen teissänsä vaeltavat, ei he tee mitään pahaa.
4 Sinä olet asetuksesi säätänyt, että niitä tarkasti noudatettaisiin.
Sinä olet käskenyt sangen visusti pitää sinun käskys.
5 Oi, jospa minun vaellukseni olisi vakaa, niin että noudattaisin sinun käskyjäsi!
O jospa minun tieni ojennettaisiin pitämään sinun säätyjäs!
6 Silloin minä en joudu häpeään, kun katselen kaikkia sinun käskyjäsi.
Koska minä katson kaikkia sinun käskyjäs, niin en minä tule häpiään.
7 Minä kiitän sinua vilpittömällä sydämellä, kun opin sinun vanhurskautesi oikeudet.
Minä kiitän sinua oikiasta sydämestä, ettäs opetat minulle vanhurskautes oikeudet.
8 Minä noudatan sinun käskyjäsi, älä minua peräti hylkää.
Sinun säätys minä pidän, älä minua ikänä hylkää.
9 Kuinka voi nuorukainen pitää tiensä puhtaana? Siten, että hän noudattaa sinun sanaasi.
Kuinka nuorukainen tiensä puhdistais? kuin hän itsensä käyttää sinun sanas jälkeen.
10 Minä etsin sinua kaikesta sydämestäni, älä salli minun eksyä pois sinun käskyistäsi.
Minä etsin sinua kaikesta sydämestäni: älä salli minun eksyä sinun käskyistäs.
11 Minä kätken sinun sanasi sydämeeni, etten tekisi syntiä sinua vastaan.
Minä pidän sydämessäni sinun sanas, etten minä rikkoisi sinua vastaan.
12 Kiitetty ole sinä, Herra, opeta minulle käskysi.
Kiitetty ole, sinä Herra: opeta minulle sinun säätyjäs!
13 Huulillani minä julistan kaikki sinun suusi oikeudet.
Minä luettelen huulillani kaikki sinun suus oikeudet.
14 Minä iloitsen sinun todistustesi tiestä, niinkuin kaikkinaisesta rikkaudesta.
Minä iloitsen sinun todistustes tiellä, niinkuin kaikkinaisesta rikkaudesta.
15 Minä tutkistelen sinun asetuksiasi ja katselen sinun polkujasi.
Minä tutkistelen sinun käskyjäs, ja katselen sinun teitäs.
16 Minä iloitsen sinun käskyistäsi enkä sinun sanaasi unhota.
Minä halajan sinun oikeuttas, ja en unohda sinun sanojas.
17 Tee palvelijallesi hyvin, että minä eläisin ja noudattaisin sinun sanaasi.
Tee hyvästi palvelialles, että minä eläisin ja sinun sanas pitäisin.
18 Avaa minun silmäni näkemään sinun lakisi ihmeitä.
Avaa minun silmäni näkemään ihmeitä sinun laistas.
19 Minä olen muukalainen maan päällä; älä salaa minulta käskyjäsi.
Minä olen vieras maan päällä: älä peitä minulta käskyjäs.
20 Minun sieluni hiukeaa ikävöidessäni alati sinun oikeuksiasi.
Minun sieluni on muserrettu rikki ikävöitsemisestä, alati sinun oikeutes jälkeen.
21 Sinä nuhtelet julkeita, kirotuita, jotka poikkeavat pois sinun käskyistäsi.
Sinä rankaiset ylpiät kirotut, jotka sinun käskyistäs poikkeevat.
22 Poista minun päältäni häväistys ja ylenkatse, sillä minä otan sinun todistuksistasi vaarin.
Käännä minusta pois pilkka ja ylönkatse; sillä minä pidän sinun todistukses.
23 Ruhtinaatkin istuvat ja pitävät neuvoa minua vastaan, mutta palvelijasi tutkistelee sinun käskyjäsi.
Istuvat myös päämiehet ja puhuvat minua vastaan; mutta sinun palvelias tutkistelee sinun säätyjäs.
24 Sinun todistuksesi ovat minun iloni, ne ovat minun neuvonantajani.
Sinun todistukses ovat minun iloni, ne ovat minun neuvonantajani.
25 Minun sieluni on vaipunut tomuun; virvoita minua sanasi jälkeen.
Minun sieluni tomussa makaa: virvoita minua sanas jälkeen.
26 Minä kerron vaellukseni, ja sinä vastaat minulle; opeta minulle käskysi.
Minä luen minun teitäni, ja sinä kuulet minua: opeta minulle sinun säätys.
27 Saata minut ymmärtämään asetustesi tie, niin minä tutkistelen sinun ihmeitäsi.
Anna minun ymmärtää sinun käskyis tie, niin minä puhun sinun ihmeistäs.
28 Minun sieluni itkee murheesta; vahvista minua sanasi jälkeen.
Niin minä suren, että sydän sulaa minussa: vahvista minua sinun sanas jälkeen.
29 Käännä minusta pois valheen tie, ja anna armostasi minulle lakisi.
Käännä minusta pois väärä tie, ja suo minulle sinun lakis.
30 Minä olen valinnut totuuden tien, olen asettanut eteeni sinun oikeutesi.
Totuuden tien minä olen valinnut, oikeutes olen minä asettanut eteeni.
31 Minä riipun kiinni sinun todistuksissasi, Herra, älä anna minun joutua häpeään.
Minä riipun sinun todistuksissas: Herra, älä salli minun häpiään tulla.
32 Minä juoksen sinun käskyjesi tietä, sillä sinä avarrat minun sydämeni.
Koskas minun sydämeni vahvistat, niin minä juoksen sinun käskyis tietä myöten.
33 Opeta minulle, Herra, käskyjesi tie, niin minä seuraan sitä loppuun asti.
Opeta minulle, Herra, sinun säätyis tie, että minä sen loppuun asti kätkisin.
34 Anna minulle ymmärrys ottaakseni sinun laistasi vaarin ja noudattaakseni sitä kaikesta sydämestäni.
Anna minulle ymmärrys, kätkeäkseni sinun lakias, ja pitääkseni sitä koko sydämestäni.
35 Anna minun vaeltaa sinun käskyjesi polkua, sillä sitä minä halajan.
Anna minun käydä sinun käskyis tietä; sillä niihin minä halajan.
36 Anna minun sydämeni taipua sinun todistuksiisi, ei väärän voiton puoleen.
Kallista minun sydämeni sinun todistuksiis, ja ei ahneuden puoleen.
37 Käännä silmäni pois turhuutta katselemasta, anna minun saada virvoitus sinun teilläsi.
Käännä minun silmäni pois katselemasta turhuutta; vaan virvoita minua sinun tiehes.
38 Anna palvelijallesi toteutua lupauksesi, joka on annettu sinua pelkääville.
Anna palvelias lujasti sinun käskys pitää, että minä sinua pelkäisin.
39 Poista minusta häväistys, jota pelkään, sillä sinun oikeutesi ovat hyvät.
Käännä minusta pois se pilkka, jota minä pelkään; sillä sinun oikeutes ovat suloiset.
40 Katso, minä ikävöitsen sinun asetuksiasi; virvoita minua vanhurskaudellasi.
Katso, minä pyydän sinun käskyjäs: virvoita minua vanhurskaudellas.
41 Tulkoon minulle sinun armosi, Herra, sinun apusi, sinun lupauksesi jälkeen,
Herra, anna armos minulle tapahtua, autuutes sinun sanas jälkeen,
42 että minä voisin vastata herjaajalleni; sillä sinun sanaasi minä turvaan.
Että minä voisin vastata minun pilkkaajiani; sillä minä luotan sinun sanaas.
43 Älä ota peräti pois minun suustani totuuden sanaa, sillä sinun oikeuteesi minä panen toivoni.
Älä ota totuuden sanaa peräti pois minun suustani; sillä minä toivon sinun oikeuttas.
44 Minä tahdon alati noudattaa sinun lakiasi, aina ja iankaikkisesti.
Minä pidän alati sinun lakis, aina ja ijankaikkisesti,
45 Silloin minä vaellan avaralla paikalla; sillä sinun asetuksiasi minä kysyn.
Ja vaellan ilossa, sillä minä etsin sinun käskyjäs,
46 Minä puhun sinun todistuksistasi kuningasten edessä, enkä häpeään joudu.
Ja puhun sinun todistuksistas kuningasten edessä, ja en häpee,
47 Minä iloitsen sinun käskyistäsi, jotka ovat minulle rakkaat.
Ja iloitsen sinun käskyistäs, joita minä rakastan,
48 Minä kohotan käteni sinun käskyjesi puoleen, jotka ovat minulle rakkaat, ja tutkistelen sinun säädöksiäsi.
Ja nostan käsiäni sinun käskyihis, joita minä rakastan, ja puhun sinun säädyistäs.
49 Muista sana, jonka olet palvelijallesi puhunut, sillä sinä olet antanut minulle toivon.
Muista sanaas sinun palvelialles, jota sinä annoit minun toivoa.
50 Se on minun lohdutukseni kurjuudessani, että sinun lupauksesi minua virvoittaa.
Tämä on minun turvani minun vaivassani, että sinun sanas virvoittaa minun.
51 Julkeat pilkkaavat minua kovin, mutta sinun laistasi minä en poikkea.
Ylpiät irvistelevät minua sangen; en minä sentähden sinun laistas poikkee.
52 Herra, minä ajattelen sinun tuomioitasi, tuomioitasi hamasta ikiajoista asti, ja minä saan lohdutuksen.
Herra, kuin minä ajattelen, kuinka sinä maailman alusta toiminut olet, niin minä lohdutetaan.
53 Minut valtaa palava vihastus jumalattomien tähden, jotka hylkäävät sinun lakisi.
Minä hämmästyin jumalattomain tähden, jotka sinun lakis hylkäävät.
54 Sinun käskysi ovat minun ylistysvirteni minun muukalaisuuteni majassa.
Sinun oikeutes ovat minun veisuni vaellukseni huoneessa.
55 Yöllä minä ajattelen sinun nimeäsi, Herra, ja minä noudatan sinun lakiasi.
Herra, minä ajattelen yöllä sinun nimeäs, ja pidän sinun lakis.
56 Tämä on minun osakseni suotu: että otan vaarin sinun asetuksistasi.
Se olis minun tavarani, että minä sinun käskys pitäisin.
57 Herra on minun osani; minä olen päättänyt noudattaa sinun sanojasi.
Minä olen sanonut: Herra, se on minun perimiseni, että minä pidän sinun sanas.
58 Minä etsin sinun mielisuosiotasi kaikesta sydämestäni; ole minulle armollinen lupauksesi mukaan.
Minä rukoilen sinun kasvois edessä täydestä sydämestä: ole minulle armollinen sinun sanas jälkeen.
59 Minä tutkin teitäni, ja käännän askeleeni sinun todistustesi puoleen.
Minä tutkin teitäni, ja käännän jalkani sinun todistustes puoleen.
60 Minä riennän viivyttelemättä noudattamaan sinun käskyjäsi.
Minä riennän, ja en viivy, sinun käskyjäs pitämään.
61 Jumalattomain paulat piirittävät minua, mutta minä en unhota sinun lakiasi.
Jumalattomain joukko raatelee minua; mutta en minä unohda sinun lakias.
62 Puoliyöstä minä nousen kiittämään sinua sinun vanhurskautesi oikeuksista.
Puoliyöstä minä nousen sinua kiittämään, sinun vanhurskautes oikeuden tähden.
63 Minä olen kaikkien niiden ystävä, jotka sinua pelkäävät ja noudattavat sinun asetuksiasi.
Minä olen heidän kumppaninsa, jotka sinua pelkäävät ja sinun käskyjäs pitävät,
64 Maa on täynnä sinun laupeuttasi, Herra; opeta minulle käskysi.
Herra! maa on täynnä sinun hyvyyttäs: opeta minulle sinun säätyjäs.
65 Sinä osoitat palvelijallesi hyvyyttä sanasi jälkeen, Herra.
Hyvästi teit sinun palveliaas kohtaan, Herra, sinun sanas jälkeen.
66 Opeta minulle hyvä ymmärrys ja tieto, sillä sinun käskyihisi minä panen uskallukseni.
Opeta minulle hyviä tapoja ja taitoa; sillä minä uskon sinun käskys.
67 Ennenkuin minut nöyryytettiin, minä eksyin, mutta nyt minä noudatan sinun sanaasi.
Ennenkuin minä nöyryytettiin, eksyin minä; mutta nyt minä pidän sinun sanas.
68 Sinä olet hyvä, ja hyvin sinä teet; opeta minulle käskysi.
Sinä olet hyvä ja teet hyvin: opeta minulle sinun säätyjäs.
69 Julkeat tahraavat minua valheillansa, mutta minä otan sinun asetuksistasi vaarin kaikesta sydämestäni.
Ylpiät ajattelevat valheen minun päälleni; mutta minä pidän täydestä sydämestä sinun käskys.
70 Heidän sydämensä on turta kuin ihra, mutta minä iloitsen sinun laistasi.
Heidän sydämensä on lihava niinkuin rasva; mutta minä iloitsen sinun laistas.
71 Hyvä oli minulle, että minut nöyryytettiin: niin minä opin sinun käskysi.
Se on minulle hyvä, ettäs minun nöyryytit, että minä sinun säätyjäs oppisin.
72 Sinun suusi laki on minulle kalliimpi kuin tuhannet kappaleet kultaa ja hopeata.
Sinun suus laki on minulle otollisempi kuin monta tuhatta kappaletta kultaa ja hopiaa.
73 Sinun kätesi ovat minut tehneet ja valmistaneet; anna minulle ymmärrys oppiakseni sinun käskysi.
Sinun kätes ovat minun tehneet ja valmistaneet: anna minulle ymmärrystä oppiakseni sinun käskyjäs.
74 Sinua pelkääväiset näkevät minut ja iloitsevat, sillä minä panen toivoni sinun sanaasi.
Jotka sinua pelkäävät, ne minun näkevät ja iloitsevat; sillä minä toivon sinun sanaas.
75 Herra, minä tiedän, että sinun tuomiosi ovat vanhurskaat, ja uskollisuudessasi sinä olet minut nöyryyttänyt.
Herra! minä tiedän sinun tuomios vanhurskaaksi, ja sinä olet minua totuudessa nöyryyttänyt.
76 Sinun armosi olkoon minun lohdutukseni, niinkuin sinä olet palvelijallesi luvannut.
Olkoon siis sinun armos minun lohdutukseni, niinkuin sinä palvelialles luvannut olet.
77 Tulkoon minulle sinun laupeutesi, että minä eläisin; sillä sinun lakisi on minun iloni.
Anna minulle sinun laupiutes tapahtua, että minä eläisin; sillä sinun lakis on minun iloni.
78 Joutukoot julkeat häpeään, sillä he sortavat minua syyttä; minä tutkistelen sinun asetuksiasi.
Jospa ylpiät häpiään tulisivat, jotka minua painavat alas valheellansa; mutta minä ajattelen sinun käskyjäs.
79 Kääntykööt minun puolelleni ne, jotka sinua pelkäävät ja jotka sinun todistuksesi tuntevat.
Tulkaan ne minun tyköni, jotka sinua pelkäävät, ja sinun todistukses tuntevat.
80 Pysyköön sydämeni vakaana sinun käskyissäsi, etten minä häpeään joutuisi.
Olkoon minun sydämeni toimellinen sinun säädyissäs, etten minä häväistäisi.
81 Sinun apuasi minun sieluni ikävöitsee, sinun sanaasi minä panen toivoni.
Minun sieluni ikävöitsee sinun autuuttas: minä toivon sinun sanas päälle.
82 Minun silmäni ikävöitsevät sinun sanaasi; minä kysyn: "Milloin lohdutat minua?"
Minun silmäni hiveltyvät sinun sanas jälkeen, ja sanovat: koskas minua lohdutat?
83 Sillä minä olen kuin nahkaleili savussa, mutta sinun käskyjäsi minä en unhota.
Sillä minä olen niinkuin nahka savussa: en minä unohda sinun säätyjäs.
84 Kuinka harvat ovat palvelijasi päivät! Milloin sinä tuomitset minun vainoojani?
Kuinka kauvan sinun palvelias odottaa? koskas tuomitset minun vainoojani?
85 Julkeat kaivavat minulle kuoppia, ne, jotka eivät elä sinun lakisi mukaan.
Ylpiät minulle kuoppia kaivavat, jotka ei ole sinun lakis perään.
86 Kaikki sinun käskysi ovat todet; syyttä he minua vainoavat; auta minua.
Kaikki sinun käskys ovat sula totuus: he valheella minua vaivaavat: auta minua.
87 He ovat minut miltei tuhonneet tässä maassa, mutta minä en ole hyljännyt sinun asetuksiasi.
He olisivat juuri lähes minun maan päällä hukuttaneet; mutta en minä sinun käskyjäs hyljännyt.
88 Virvoita minua armosi jälkeen, niin minä noudatan sinun suusi todistuksia.
Virvoita minua sinun armoillas, että minä pitäisin sinun suus todistuksen.
89 Iankaikkisesti pysyy sinun sanasi, Herra, vahvana taivaissa.
Herra! sinun sanas pysyy ijankaikkisesti taivaissa.
90 Sinun uskollisuutesi kestää polvesta polveen, sinä perustit maan, ja se pysyy.
Sinun totuutes pysyy suvusta sukuun: sinä perustit maan, ja se pysyy.
91 Sinun järjestyksesi mukaan ne pysyvät vielä tänä päivänä, sillä ne kaikki ovat sinun palvelijoitasi.
Ne pysyvät tähän päivään asti sinun asetukses jälkeen; sillä kaikki sinua palvelevat.
92 Ellei sinun lakisi olisi ollut minun iloni, olisin menehtynyt kurjuuteeni.
Ellei sinun lakis olisi ollut minun lohdutukseni, niin minä olisin raadollisuudessani hukkunut.
93 En minä ikinä unhota sinun asetuksiasi, sillä niillä sinä minua virvoitat.
En minä ikänä unohda sinun käskyjäs; sillä niillä sinä minua lohdutat.
94 Sinun omasi minä olen, pelasta minut, sillä sinun asetuksiasi minä kysyn.
Sinun minä olen: auta minua! sillä minä etsin sinun käskyjäs.
95 Jumalattomat väijyvät minua, tuhotakseen minut, mutta minä tarkkaan sinun todistuksiasi.
Jumalattomat minua vartioitsevat hukuttaaksensa; mutta sinun todistuksistas minä otan vaarin.
96 Kaikella täydellisellä on rajansa-sen olen nähnyt-mutta sinun käskysi ovat ylen avarat.
Kaikista kappaleista minä olen lopun nähnyt; mutta sinun käskys ovat määrättömät.
97 Kuinka sinun lakisi onkaan minulle rakas! Kaiken päivää minä sitä tutkistelen.
Kuinka minä rakastan sinun lakias? Joka päivä minä sitä ajattelen.
98 Sinun käskysi tekevät minut vihollisiani viisaammaksi, sillä ne ovat minun omani iankaikkisesti.
Sinä teit minun taitavammaksi käskyilläs kuin minun viholliseni ovat; sillä se on minun ijankaikkinen tavarani.
99 Minä olen kaikkia opettajiani taitavampi, sillä minä tutkistelen sinun todistuksiasi.
Minä olen oppineempi kuin kaikki minun opettajani; sillä sinun todistukses ovat minun ajatukseni.
100 Minä olen ymmärtäväisempi kuin vanhat, sillä minä otan vaarin sinun asetuksistasi.
Enemmän minä ymmärrän kuin vanhemmat; sillä minä pidän sinun käskys.
101 Minä pidätän jalkani kaikilta pahoilta teiltä, noudattaakseni sinun sanaasi.
Minä estän jalkani kaikista pahoista teistä, että minä sinun sanas pitäisin.
102 Minä en poikkea sinun oikeuksistasi, sillä sinä neuvot minua.
En minä poikkee sinun oikeudestas; sillä sinä opetat minua.
103 Kuinka makeat ovat minulle sinun lupauksesi! Ne ovat hunajaa makeammat minun suussani.
Sinun sanas ovat minun suulleni makiammat kuin hunaja.
104 Sinun asetuksistasi minä saan ymmärrystä; sentähden minä vihaan kaikkia valheen teitä.
Sinun käskys tekevät minun ymmärtäväiseksi; sentähden minä vihaan kaikkia vääriä teitä.
105 Sinun sanasi on minun jalkaini lamppu ja valkeus minun tielläni.
Sinun sanas on minun jalkaini kynttilä, ja valkeus teilläni.
106 Minä olen vannonut ja tahdon sen täyttää: noudattaa sinun vanhurskautesi oikeuksia.
Minä vannon, ja sen vahvana pidän, että minä sinun vanhurskautes oikeudet pitää tahdon.
107 Minä olen kovin vaivattu; Herra, virvoita minua sanasi jälkeen.
Minä olen sangen kovin vaivattu: Herra, virvoita minua sinun sanas perästä.
108 Kelvatkoot sinulle, Herra, minun suuni vapaaehtoiset uhrit, ja opeta minulle oikeutesi.
Olkoon sinulle, Herra, otolliset minun suuni mieluiset uhrit, ja opeta minulle sinun oikeutes.
109 Minun henkeni häälyy alati kämmenelläni, mutta sinun lakiasi minä en unhota.
Minun sieluni on alati minun käsissäni, ja en unohda sinun lakias.
110 Jumalattomat virittävät pauloja minun eteeni, mutta sinun asetuksistasi minä en eksy.
Jumalattomat virittävät minulle paulan; mutta en minä eksy sinun käskyistäs.
111 Sinun todistuksesi ovat minun ikuinen perintöosani, sillä ne ovat minun sydämeni ilo.
Sinun todistukses ovat minun ijankaikkiset perimiseni; sillä ne ovat minun sydämeni ilo.
112 Minä olen taivuttanut sydämeni pitämään sinun käskysi, aina ja loppuun asti.
Minä kallistan minun sydämeni tekemään sinun säätys jälkeen, aina ja ijankaikkisesti.
113 Kaksimielisiä minä vihaan, mutta sinun lakiasi minä rakastan.
Minä vihaan viekkaita henkiä, ja rakastan sinun lakias.
114 Sinä olet minun suojani ja kilpeni, sinun sanaasi minä panen toivoni.
Sinä olet minun varjelukseni ja kilpeni: minä toivon sinun sanas päälle.
115 Luopukaa minusta, te pahantekijät, minä tahdon ottaa Jumalani käskyistä vaarin.
Poiketkaat minusta, te pahanilkiset; ja minä pidän minun Jumalani käskyt.
116 Tue minua lupauksesi jälkeen, että minä eläisin, äläkä anna minun joutua toivossani häpeään.
Tue minua sanallas, että minä eläisin, ja älä anna minun toivoni häpiään tulla.
117 Vahvista minua, että minä pelastuisin, niin minä katselen alati sinun käskyjäsi.
Vahvista minua, että minä autetuksi tulisin, niin minä halajan alati sinun säätyjäs.
118 Sinä hylkäät kaikki, jotka sinun käskyistäsi eksyvät, sillä heidän kavaluutensa on turha.
Sinä tallaat alas kaikki, jotka sinun säädyistäs horjuvat; sillä heidän viettelyksensä on sula valhe.
119 Kaikki maan jumalattomat sinä heität pois niinkuin kuonan; sentähden minä rakastan sinun todistuksiasi.
Sinä heität pois kaikki jumalattomat maan päältä niinkuin loan; sentähden minä rakastan sinun todistuksias.
120 Sinun peljättävyytesi edessä minun ruumiini vapisee, ja minä pelkään sinun tuomioitasi.
Minä pelkään sinua, niin että minun ihoni värisee, ja vapisen sinun tuomioitas.
121 Minä teen oikeuden ja vanhurskauden, älä jätä minua sortajaini käsiin.
Minä teen oikeuden ja vanhurskauden: älä minua hylkää niille, jotka minulle väkivaltaa tekevät.
122 Ole palvelijasi puolusmies hänen parhaaksensa, älä salli julkeain minua sortaa.
Vastaa palvelias edestä, ja lohduta häntä, ettei ylpiät tekisi minulle väkivaltaa.
123 Minun silmäni hiueten halajavat sinun apuasi ja sinun vanhurskaita lupauksiasi.
Minun silmäni hiveltyvät sinun autuutes perään, ja sinun vanhurskautes sanan jälkeen.
124 Tee palvelijallesi armosi jälkeen ja opeta minulle käskysi.
Tee palvelias kanssa sinun armos jälkeen, ja opeta minulle sinun säätyjäs.
125 Minä olen sinun palvelijasi, anna minulle ymmärrys, että minä sinun todistuksesi tuntisin.
Sinun palvelias minä olen: anna minulle ymmärrystä, että minä tuntisin sinun todistukses.
126 On aika Herran tehdä tekonsa: he ovat rikkoneet sinun lakisi.
Jopa aika on, että Herra siihen jotakin tekis: he ovat sinun lakis särkeneet.
127 Sentähden minä rakastan sinun käskyjäsi enemmän kuin kultaa, enemmän kuin puhtainta kultaa.
Sentähden minä rakastan sinun käskyjäs, enempi kuin kultaa ja parasta kultaa.
128 Sentähden minä vaellan kaikessa suoraan, kaikkien sinun asetuksiesi mukaan; kaikkia valheen teitä minä vihaan.
Sentähden minä pidän visusti kaikkia sinun käskyjäs: minä vihaan kaikkia vääriä teitä.
129 Ihmeelliset ovat sinun todistuksesi, sentähden minun sieluni ottaa niistä vaarin.
Ihmeelliset ovat sinun todistukses; sentähden minun sieluni ne pitää.
130 Kun sinun sanasi avautuvat, niin ne valaisevat ja antavat yksinkertaiselle ymmärrystä.
Kuin sinun sanas julistetaan, niin se valistaa ja antaa yksinkertaisille ymmärryksen.
131 Minä avaan suuni ja huohotan, sillä minä halajan sinun käskyjäsi.
Minä avaan suuni ja huokaan; sillä minä halajan sinun käskys.
132 Käänny minun puoleeni, ole minulle armollinen, niinkuin on oikein niitä kohtaan, jotka sinun nimeäsi rakastavat.
Käännä sinuas minun puoleeni, ja ole minulle armollinen, niinkuin sinä olet niille tottunut tekemään, jotka sinun nimeäs rakastavat.
133 Tee minun askeleeni vakaviksi sanallasi äläkä salli minkään vääryyden minua hallita.
Vahvista minun käymiseni sinun sanassas, ja älä anna väkivallan minua vallita.
134 Päästä minut ihmisten sorrosta, niin minä noudatan sinun asetuksiasi.
Lunasta minua ihmisten väkivallasta, niin minä pidän sinun käskys.
135 Kirkasta kasvosi palvelijallesi ja opeta minulle käskysi.
Valista sinun kasvos palvelias päälle, ja opeta minulle sinun säätys.
136 Minun silmistäni vuotavat kyynelvirrat, kun sinun lakiasi ei noudateta.
Minun silmäni vettä vuotavat, niinkuin virta, ettei sinun käskyjäs pidetä.
137 Sinä olet vanhurskas, Herra, ja sinun tuomiosi ovat oikeat.
Herra! sinä olet vanhurskas ja sinun tuomios ovat oikiat.
138 Sinä olet säätänyt todistuksesi vanhurskaudessa ja suuressa uskollisuudessa.
Sinä olet vanhurskautes todistukset ja totuuden visusti käskenyt.
139 Minun kiivauteni kuluttaa minut, sillä minun vihamieheni unhottavat sinun sanasi.
Minä olen lähes surmakseni kiivannut, että minun viholliseni ovat sinun sanas unohtaneet.
140 Sinun sanasi on hyvin koeteltu, ja sinun palvelijasi rakastaa sitä.
Sinun puhees on sangen koeteltu, ja sinun palvelias sen rakkaana pitää.
141 Minä olen vähäinen ja halveksittu, mutta minä en unhota sinun asetuksiasi.
Minä olen halpa ja ylönkatsottu, mutta en minä unohda sinun käskyjäs.
142 Sinun vanhurskautesi on iankaikkinen vanhurskaus, ja sinun lakisi on totuus.
Sinun vanhurskautes on ijankaikkinen vanhurskaus, ja sinun lakis on totuus.
143 Hätä ja ahdistus ovat minut saavuttaneet, mutta sinun käskysi ovat minun iloni.
Ahdistus ja tuska ovat minun saavuttaneet; mutta minä iloitsen sinun käskyistäs.
144 Sinun todistuksesi ovat iankaikkisesti vanhurskaat; anna minulle ymmärrys, että minä eläisin.
Sinun todistustes vanhurskaus pysyy ijankaikkisesti: anna minulle ymmärrys, niin minä elän.
145 Kaikesta sydämestäni minä huudan; vastaa minulle, Herra. Minä tahdon ottaa sinun käskyistäsi vaarin.
Minä huudan kaikesta sydämestäni: kuule, Herra, minua, että minä sinun säätys pitäisin.
146 Minä huudan sinua, pelasta minut, niin minä noudatan sinun todistuksiasi.
Sinua minä huudan, auta minua, että minä sinun todistukses pitäisin.
147 Jo ennen aamun valkenemista minä huudan, sinun sanoihisi minä panen toivoni.
Varhain minä ennätän, ja huudan: sinun sanas päälle minä toivon.
148 Jo ennen yön vartiohetkiä minun silmäni tutkistelevat sinun puhettasi.
Varhain minä herään, tutkistelemaan sinun sanojas.
149 Kuule minun ääneni armosi jälkeen; Herra, virvoita minua oikeutesi mukaan.
Kuule minun ääneni sinun armos jälkeen: Herra, virvoita minua sinun oikeutes jälkeen.
150 Lähellä ovat ilkeät vainoojat, jotka ovat kaukana sinun laistasi.
Pahanilkiset vainoojat karkaavat minun päälleni, ja ovat kaukana sinun laistas.
151 Lähellä olet sinä, Herra, ja kaikki sinun käskysi ovat todet.
Herra, sinä olet läsnä, ja sinun käskys ovat sula totuus.
152 Jo aikoja minä olen tiennyt sinun todistuksistasi, että sinä olet ne perustanut iäti pysyviksi.
Mutta minä sen aikaa tiesin, että sinä olet todistukses ijankaikkisesti perustanut.
153 Katso minun kurjuuttani ja pelasta minut, sillä minä en unhota sinun lakiasi.
Katso minun raadollisuuttani, ja pelasta minua; sillä enpä minä unohda sinun lakias.
154 Aja minun asiani ja lunasta minut, virvoita minua lupauksesi jälkeen.
Toimita minun asiani ja päästä minua: virvoita minua sinun sanas kautta.
155 Kaukana on pelastus jumalattomista, sillä he eivät kysy sinun käskyjäsi.
Autuus on kaukana jumalattomista, sillä ei he tottele säätyjäs.
156 Herra, sinun armahtavaisuutesi on suuri, virvoita minua oikeutesi mukaan.
Herra, sinun laupiutes on suuri: virvoita minua sinun oikeutes jälkeen.
157 Monta on minulla vainoojaa ja vihamiestä, mutta sinun todistuksistasi minä en poikkea.
Minun vainoojaani ja vihollistani on monta; mutta en minä poikkee sinun todistuksistas.
158 Minä näen uskottomat, ja minua iljettää, sillä he eivät noudata sinun sanaasi.
Minä näen ylönkatsojat, ja siihen suutun, ettei he sinun sanaas pidä.
159 Huomaa, että minä rakastan sinun asetuksiasi. Herra, virvoita minua armosi jälkeen.
Katso, minä rakastan sinun käskyjäs: Herra, virvoita minua sinun armos jälkeen.
160 Sinun sanasi on kokonansa totuus, ja kaikki sinun vanhurskautesi oikeudet pysyvät iankaikkisesti.
Sinun sanas on alusta totuus ollut: kaikki sinun vanhurskautes oikeudet pysyvät ijankaikkisesti.
161 Ruhtinaat vainoavat minua syyttä, mutta minun sydämeni pelkää sinun sanojasi.
Päämiehet vainoovat minua ilman syytä; mutta minun sydämeni pelkää sinun sanojas.
162 Minä riemuitsen sinun puheestasi, niinkuin suuren saaliin saanut.
Minä iloitsen sinun puheestas, niinkuin se joka suuren saaliin löytänyt on.
163 Valhetta minä vihaan ja inhoan, mutta sinun lakiasi minä rakastan.
Valhetta minä vihaan ja kauhistun; mutta sinun lakias minä rakastan.
164 Seitsemästi päivässä minä ylistän sinua sinun vanhurskautesi oikeuksien tähden.
Seitsemästi päivässä minä kiitän sinua sinun vanhurskautes oikeuden tähden.
165 Suuri rauha on niillä, jotka rakastavat sinun lakiasi, eikä heille kompastusta tule.
Suuri rauha on niillä, jotka sinun lakias rakastavat, ja ei he itsiänsä loukkaa.
166 Minä odotan sinulta pelastusta, Herra, ja täytän sinun käskysi.
Herra! minä odotan sinun autuuttas, ja teen sinun käskys.
167 Minun sieluni noudattaa sinun todistuksiasi, ja suuresti minä niitä rakastan.
Minun sieluni pitää sinun todistukses, ja minä rakastan niitä sangen suuresti.
168 Minä noudatan sinun asetuksiasi ja sinun todistuksiasi, sillä kaikki minun tieni ovat sinun edessäsi.
Minä pidän sinun käskys ja todistukses; sillä kaikki minun tieni ovat edessäs.
169 Herra, suo minun valitukseni tulla sinun kasvojesi eteen, anna minulle ymmärrys sanasi jälkeen.
Herra! anna minun huutoni tulla sinun etees: anna minulle ymmärrystä sinun sanas jälkeen.
170 Tulkoon minun anomiseni sinun kasvojesi eteen, pelasta minut lupauksesi mukaan.
Anna minun rukoukseni tulla sinun etees: pelasta minua sinun sanas jälkeen.
171 Vuodattakoot minun huuleni ylistystä, sillä sinä opetat minulle käskysi.
Minun huuleni kiittävät, koskas minulle opetat sinun säätys.
172 Minun kieleni veisatkoon sinun lupauksistasi, sillä kaikki sinun käskysi ovat vanhurskaat.
Minun kieleni puhuu sinun sanastas; sillä kaikki sinun käskys ovat vanhurskaat.
173 Sinun kätesi olkoon minun apuni, sillä minä olen valinnut sinun asetuksesi.
Olkoon sinun kätes minulle avullinen; sillä minä olen valinnut sinun käskys.
174 Minä ikävöitsen pelastusta sinulta, Herra, ja sinun lakisi on minun iloni.
Herra, minä ikävöitsen sinun autuuttas, ja halajan sinun lakias.
175 Saakoon minun sieluni elää ja ylistää sinua, ja sinun oikeutesi minua auttakoot.
Anna minun sieluni elää, että hän sinua kiittäis, ja sinun oikeutes auttakoon minua!
176 Minä olen eksyksissä kuin kadonnut lammas; etsi palvelijaasi, sillä minä en unhota sinun käskyjäsi.
Minä olen eksyvä niinkuin kadotettu lammas, etsi sinun palveliaas; sillä en minä unohda sinun käskyjäs.
