Psalmien 119
1 Autuaat ne, joiden tie on nuhteeton, jotka Herran laissa vaeltavat!
Salige ere de fuldkomne i Vandel, de, som vandre i Herrens Lov.
2 Autuaat ne, jotka ottavat vaarin hänen todistuksistaan, jotka etsivät häntä kaikesta sydämestänsä,
Salige ere de, som bevare hans Vidnesbyrd, de, som søge ham af ganske Hjerte;
3 jotka eivät vääryyttä tee, vaan vaeltavat hänen teillään!
og de, som ikke øve Uretfærdighed, men vandre paa hans Veje.
4 Sinä olet asetuksesi säätänyt, että niitä tarkasti noudatettaisiin.
Du har givet dine Bud, for at de nøje skulle holdes.
5 Oi, jospa minun vaellukseni olisi vakaa, niin että noudattaisin sinun käskyjäsi!
Gid mine Veje maatte stadfæstes, at jeg kan holde dine Skikke;
6 Silloin minä en joudu häpeään, kun katselen kaikkia sinun käskyjäsi.
da skal jeg ikke beskæmmes, naar jeg ser hen til alle dine Bud.
7 Minä kiitän sinua vilpittömällä sydämellä, kun opin sinun vanhurskautesi oikeudet.
Jeg vil prise dig af et oprigtigt Hjerte, naar jeg lærer din Retfærdigheds Domme at kende.
8 Minä noudatan sinun käskyjäsi, älä minua peräti hylkää.
Jeg vil holde dine Skikke, forlad mig ikke aldeles.
9 Kuinka voi nuorukainen pitää tiensä puhtaana? Siten, että hän noudattaa sinun sanaasi.
Hvormed skal en ung holde sin Sti ren? Derved at han holder sig efter dit Ord.
10 Minä etsin sinua kaikesta sydämestäni, älä salli minun eksyä pois sinun käskyistäsi.
Jeg søgte dig af mit ganske Hjerte, lad mig ikke fare vild fra dine Bud!
11 Minä kätken sinun sanasi sydämeeni, etten tekisi syntiä sinua vastaan.
Jeg gemte dit Ord i mit Hjerte, paa det jeg ikke skulde synde imod dig.
12 Kiitetty ole sinä, Herra, opeta minulle käskysi.
Lovet være du, Herre! lær mig dine Skikke.
13 Huulillani minä julistan kaikki sinun suusi oikeudet.
Jeg forkyndte med mine Læber alle din Munds retfærdige Domme.
14 Minä iloitsen sinun todistustesi tiestä, niinkuin kaikkinaisesta rikkaudesta.
Jeg glædede mig ved dine Vidnesbyrds Vej som over alle Skatte.
15 Minä tutkistelen sinun asetuksiasi ja katselen sinun polkujasi.
Jeg vil grunde paa dine Befalinger og se til dine Stier.
16 Minä iloitsen sinun käskyistäsi enkä sinun sanaasi unhota.
Jeg finder min Lyst i dine Skikke, jeg vir ikke glemme dit Ord.
17 Tee palvelijallesi hyvin, että minä eläisin ja noudattaisin sinun sanaasi.
Gør vel imod din Tjener, at jeg maa leve, og jeg vil holde dit Ord.
18 Avaa minun silmäni näkemään sinun lakisi ihmeitä.
Aabn mine Øjne, at jeg maa se de underfulde Ting i din Lov.
19 Minä olen muukalainen maan päällä; älä salaa minulta käskyjäsi.
Jeg er fremmed paa Jorden, skjul ikke dine Bud for mig!
20 Minun sieluni hiukeaa ikävöidessäni alati sinun oikeuksiasi.
Min Sjæl er knust, saa at jeg længes efter dine Domme alle Tider.
21 Sinä nuhtelet julkeita, kirotuita, jotka poikkeavat pois sinun käskyistäsi.
Du skældte paa de hovmodige, de bleve forbandede, de, som fore vild fra dine Bud.
22 Poista minun päältäni häväistys ja ylenkatse, sillä minä otan sinun todistuksistasi vaarin.
Vælt Forhaanelse og Foragt fra mig; thi jeg har bevaret dine Vidnesbyrd.
23 Ruhtinaatkin istuvat ja pitävät neuvoa minua vastaan, mutta palvelijasi tutkistelee sinun käskyjäsi.
Endog Fyrster have sat sig ned og holdt Raad imod mig; men din Tjener grunder paa dine Skikke.
24 Sinun todistuksesi ovat minun iloni, ne ovat minun neuvonantajani.
Jeg finder min Lyst i dine Vidnesbyrd, de ere mit Raads Mænd.
25 Minun sieluni on vaipunut tomuun; virvoita minua sanasi jälkeen.
Min Sjæl hænger ved Støvet; hold mig i Live efter dit Ord!
26 Minä kerron vaellukseni, ja sinä vastaat minulle; opeta minulle käskysi.
Jeg opregnede mine Veje, og du bønhørte mig; lær mig dine Skikke!
27 Saata minut ymmärtämään asetustesi tie, niin minä tutkistelen sinun ihmeitäsi.
Lad mig forstaa dine Befalingers Vej, og jeg vil grunde paa dine underfulde Gerninger.
28 Minun sieluni itkee murheesta; vahvista minua sanasi jälkeen.
Min Sjæl svinder hen af Bedrøvelse; oprejs mig efter dit Ord!
29 Käännä minusta pois valheen tie, ja anna armostasi minulle lakisi.
Vend Løgnens Vej fra mig, og skænk mig Naade i din Lov!
30 Minä olen valinnut totuuden tien, olen asettanut eteeni sinun oikeutesi.
Jeg udvalgte Trofastheds Vej; jeg satte dine Domme for mig.
31 Minä riipun kiinni sinun todistuksissasi, Herra, älä anna minun joutua häpeään.
Jeg hang ved dine Vidnesbyrd; Herre! lad mig ikke beskæmmes.
32 Minä juoksen sinun käskyjesi tietä, sillä sinä avarrat minun sydämeni.
Jeg vil løbe dine Buds Vej; thi du giver mit Hjerte at aande frit.
33 Opeta minulle, Herra, käskyjesi tie, niin minä seuraan sitä loppuun asti.
Lær mig, Herre! dine Skikkes Vej, og jeg vil bevare den indtil Enden.
34 Anna minulle ymmärrys ottaakseni sinun laistasi vaarin ja noudattaakseni sitä kaikesta sydämestäni.
Undervis mig, at jeg maa bevare din Lov og holde den af ganske Hjerte.
35 Anna minun vaeltaa sinun käskyjesi polkua, sillä sitä minä halajan.
Led mig frem ad dine Buds Sti; thi til den har jeg Lyst;
36 Anna minun sydämeni taipua sinun todistuksiisi, ei väärän voiton puoleen.
Bøj mit Hjerte til dine Vidnesbyrd og ikke til ulovlig Vinding.
37 Käännä silmäni pois turhuutta katselemasta, anna minun saada virvoitus sinun teilläsi.
Bortvend mine Øjne, at de ikke se til Forfængelighed; hold mig i Live paa din Vej!
38 Anna palvelijallesi toteutua lupauksesi, joka on annettu sinua pelkääville.
Opfyld for din Tjener dit Ord, som er knyttet til Frygt for dig.
39 Poista minusta häväistys, jota pelkään, sillä sinun oikeutesi ovat hyvät.
Bortvend min Forsmædelse, som jeg frygtede for; thi dine Domme ere gode.
40 Katso, minä ikävöitsen sinun asetuksiasi; virvoita minua vanhurskaudellasi.
Se, jeg har Længsel efter dine Befalinger; hold mig i Live ved din Retfærdighed!
41 Tulkoon minulle sinun armosi, Herra, sinun apusi, sinun lupauksesi jälkeen,
Lad din Miskundhed, o Herre! komme over mig, din Frelse, efter dit Ord.
42 että minä voisin vastata herjaajalleni; sillä sinun sanaasi minä turvaan.
Og jeg vil svare den, som forhaaner mig, et Ord; thi jeg har sat min Lid til dit Ord.
43 Älä ota peräti pois minun suustani totuuden sanaa, sillä sinun oikeuteesi minä panen toivoni.
Og tag ikke Sandheds Ord aldeles fra min Mund; thi jeg har ventet paa dine Domme.
44 Minä tahdon alati noudattaa sinun lakiasi, aina ja iankaikkisesti.
Og jeg vil stedse holde din Lov, evindelig og altid.
45 Silloin minä vaellan avaralla paikalla; sillä sinun asetuksiasi minä kysyn.
Og lad mig vandre i det fri; thi jeg har søgt dine Befalinger.
46 Minä puhun sinun todistuksistasi kuningasten edessä, enkä häpeään joudu.
Og jeg vil tale om dine Vidnesbyrd for Konger og skal ikke beskæmmes.
47 Minä iloitsen sinun käskyistäsi, jotka ovat minulle rakkaat.
Og jeg vil søge min Lyst i dine Bud, hvilke jeg elsker.
48 Minä kohotan käteni sinun käskyjesi puoleen, jotka ovat minulle rakkaat, ja tutkistelen sinun säädöksiäsi.
Og jeg vil opløfte mine Hænder til dine Bud, hvilke jeg elsker, og grunde paa dine Skikke.
49 Muista sana, jonka olet palvelijallesi puhunut, sillä sinä olet antanut minulle toivon.
Kom Ordet til din Tjener i Hu, efterdi du lod mig haabe.
50 Se on minun lohdutukseni kurjuudessani, että sinun lupauksesi minua virvoittaa.
Dette er min Trøst i min Elendighed; thi dit Ord har holdt mig i Live.
51 Julkeat pilkkaavat minua kovin, mutta sinun laistasi minä en poikkea.
De hovmodige have spottet mig saa saare, jeg bøjede ikke af fra din Lov.
52 Herra, minä ajattelen sinun tuomioitasi, tuomioitasi hamasta ikiajoista asti, ja minä saan lohdutuksen.
Herre! dine Domme af Evighed kom jeg i Hu og blev trøstet.
53 Minut valtaa palava vihastus jumalattomien tähden, jotka hylkäävät sinun lakisi.
Der betog mig en heftig Harme over de ugudelige, som forlade din Lov.
54 Sinun käskysi ovat minun ylistysvirteni minun muukalaisuuteni majassa.
Dine Bud have været mine Sange i min Udlændigheds Hus.
55 Yöllä minä ajattelen sinun nimeäsi, Herra, ja minä noudatan sinun lakiasi.
Om Natten kom jeg dit Navn i Hu, o Herre! og holdt din Lov.
56 Tämä on minun osakseni suotu: että otan vaarin sinun asetuksistasi.
Dette skete mig; thi dine Befalinger har jeg holdt.
57 Herra on minun osani; minä olen päättänyt noudattaa sinun sanojasi.
Jeg sagde: Herren er min Del, jeg vil holde dine Ord.
58 Minä etsin sinun mielisuosiotasi kaikesta sydämestäni; ole minulle armollinen lupauksesi mukaan.
Jeg bad ydmygt for dit Ansigt af ganske Hjerte: Vær mig naadig efter dit Ord!
59 Minä tutkin teitäni, ja käännän askeleeni sinun todistustesi puoleen.
Jeg betænkte mine Veje, og jeg vil vende mine Fødder tilbage til dine Vidnesbyrd.
60 Minä riennän viivyttelemättä noudattamaan sinun käskyjäsi.
Jeg hastede og tøvede ikke med at holde dine Bud.
61 Jumalattomain paulat piirittävät minua, mutta minä en unhota sinun lakiasi.
De ugudeliges Garn omspændte mig; din Lov glemte jeg ikke.
62 Puoliyöstä minä nousen kiittämään sinua sinun vanhurskautesi oikeuksista.
Midt om Natten staar jeg op, at prise dig for din Retfærdigheds Domme.
63 Minä olen kaikkien niiden ystävä, jotka sinua pelkäävät ja noudattavat sinun asetuksiasi.
Jeg har Samkvem med alle dem, som frygte dig, og med dem, som holde dine Befalinger.
64 Maa on täynnä sinun laupeuttasi, Herra; opeta minulle käskysi.
Jorden er fuld af din Miskundhed, Herre! lær mig dine Skikke.
65 Sinä osoitat palvelijallesi hyvyyttä sanasi jälkeen, Herra.
Du gjorde vel imod din Tjener, Herre! efter dit Ord.
66 Opeta minulle hyvä ymmärrys ja tieto, sillä sinun käskyihisi minä panen uskallukseni.
Lær mig at faa god Sans og Forstand; thi jeg tror paa dine Bud.
67 Ennenkuin minut nöyryytettiin, minä eksyin, mutta nyt minä noudatan sinun sanaasi.
Før jeg blev ydmyget, for jeg vild, men nu holder jeg dit Ord.
68 Sinä olet hyvä, ja hyvin sinä teet; opeta minulle käskysi.
Du er god og gør godt; lær mig dine Skikke!
69 Julkeat tahraavat minua valheillansa, mutta minä otan sinun asetuksistasi vaarin kaikesta sydämestäni.
De hovmodige have opspundet Løgn imod mig; men jeg vil holde dine Befalinger af ganske Hjerte.
70 Heidän sydämensä on turta kuin ihra, mutta minä iloitsen sinun laistasi.
Deres Hjerte er følesløst som Fedt; men jeg forlyster mig ved din Lov.
71 Hyvä oli minulle, että minut nöyryytettiin: niin minä opin sinun käskysi.
Det var mig godt, at jeg blev ydmyget, at jeg kunde lære dine Skikke.
72 Sinun suusi laki on minulle kalliimpi kuin tuhannet kappaleet kultaa ja hopeata.
Din Munds Lov er mig bedre end tusinde Stykker Guld og Sølv.
73 Sinun kätesi ovat minut tehneet ja valmistaneet; anna minulle ymmärrys oppiakseni sinun käskysi.
Dine Hænder have skabt mig og beredt mig; giv mig Forstand, at jeg kan lære at kende dine Bud.
74 Sinua pelkääväiset näkevät minut ja iloitsevat, sillä minä panen toivoni sinun sanaasi.
De, som frygte dig, skulle se mig og glæde sig; thi jeg haaber paa dit Ord.
75 Herra, minä tiedän, että sinun tuomiosi ovat vanhurskaat, ja uskollisuudessasi sinä olet minut nöyryyttänyt.
Herre! jeg ved, at dine Domme ere Retfærdighed, og at du af Trofasthed ydmygede mig.
76 Sinun armosi olkoon minun lohdutukseni, niinkuin sinä olet palvelijallesi luvannut.
Lad dog din Miskundhed være mig til Trøst efter dit Ord til din Tjener.
77 Tulkoon minulle sinun laupeutesi, että minä eläisin; sillä sinun lakisi on minun iloni.
Lad din Barmhjertighed komme over mig, at jeg maa leve; thi din Lov er min Lyst.
78 Joutukoot julkeat häpeään, sillä he sortavat minua syyttä; minä tutkistelen sinun asetuksiasi.
Lad de hovmodige beskæmmes, thi uden Skel have de forurettet mig; men jeg vil grunde paa dine Befalinger.
79 Kääntykööt minun puolelleni ne, jotka sinua pelkäävät ja jotka sinun todistuksesi tuntevat.
Lad dem vende tilbage til mig, som frygte dig, og som kende dine Vidnesbyrd.
80 Pysyköön sydämeni vakaana sinun käskyissäsi, etten minä häpeään joutuisi.
Lad mit Hjerte være fuldkomment efter dine Skikke, at jeg ikke skal beskæmmes.
81 Sinun apuasi minun sieluni ikävöitsee, sinun sanaasi minä panen toivoni.
Min Sjæl forsmægter af Længsel efter din Frelse; jeg haaber paa dit Ord.
82 Minun silmäni ikävöitsevät sinun sanaasi; minä kysyn: "Milloin lohdutat minua?"
Mine Øjne forsmægtede af Længsel efter dit Ord, idet jeg sagde: Naar vil du trøste mig?
83 Sillä minä olen kuin nahkaleili savussa, mutta sinun käskyjäsi minä en unhota.
Thi jeg var ligesom en Læderflaske i Røg; dine Skikke glemte jeg ikke.
84 Kuinka harvat ovat palvelijasi päivät! Milloin sinä tuomitset minun vainoojani?
Hvor mange ere vel din Tjeners Dage? naar vil du holde Dom over dem, som forfølge mig?
85 Julkeat kaivavat minulle kuoppia, ne, jotka eivät elä sinun lakisi mukaan.
De hovmodige grove Grave for mig, og de skikke sig ikke efter din Lov.
86 Kaikki sinun käskysi ovat todet; syyttä he minua vainoavat; auta minua.
Alle dine Bud ere Trofasthed; uden Grund forfølger man mig; hjælp mig!
87 He ovat minut miltei tuhonneet tässä maassa, mutta minä en ole hyljännyt sinun asetuksiasi.
De havde paa et lidet nær ødelagt mig i Landet; men jeg forlod ikke dine Befalinger.
88 Virvoita minua armosi jälkeen, niin minä noudatan sinun suusi todistuksia.
Hold mig i Live efter din Miskundhed, saa vil jeg bevare din Munds Vidnesbyrd.
89 Iankaikkisesti pysyy sinun sanasi, Herra, vahvana taivaissa.
Herre! dit Ord bestaar evindelig i Himlene.
90 Sinun uskollisuutesi kestää polvesta polveen, sinä perustit maan, ja se pysyy.
Din Trofasthed varer fra Slægt til Slægt; du befæstede Jorden, og den stod fast.
91 Sinun järjestyksesi mukaan ne pysyvät vielä tänä päivänä, sillä ne kaikki ovat sinun palvelijoitasi.
De bestaa endnu denne Dag efter dine Domme; thi de ere alle dine Tjenere.
92 Ellei sinun lakisi olisi ollut minun iloni, olisin menehtynyt kurjuuteeni.
Dersom ikke din Lov havde været min Lyst, da var jeg omkommen udi min Elendighed.
93 En minä ikinä unhota sinun asetuksiasi, sillä niillä sinä minua virvoitat.
Jeg skal i Evighed ikke forglemme dine Befalinger; thi ved dem holdt du mig i Live.
94 Sinun omasi minä olen, pelasta minut, sillä sinun asetuksiasi minä kysyn.
Din er jeg; frels mig; thi jeg søger efter dine Befalinger.
95 Jumalattomat väijyvät minua, tuhotakseen minut, mutta minä tarkkaan sinun todistuksiasi.
De ugudelige biede paa mig for at lægge mig øde; jeg vil give Agt paa dine Vidnesbyrd.
96 Kaikella täydellisellä on rajansa-sen olen nähnyt-mutta sinun käskysi ovat ylen avarat.
Jeg har set Ende paa al Fuldkommenhed; men dit Bud strækker sig saare vidt.
97 Kuinka sinun lakisi onkaan minulle rakas! Kaiken päivää minä sitä tutkistelen.
Hvor kær har jeg din Lov! den er min Tanke den ganske Dag.
98 Sinun käskysi tekevät minut vihollisiani viisaammaksi, sillä ne ovat minun omani iankaikkisesti.
Dine Bud gøre mig visere end mine Fjender; thi de ere for mig evindelig.
99 Minä olen kaikkia opettajiani taitavampi, sillä minä tutkistelen sinun todistuksiasi.
Jeg blev klogere end alle mine Lærere; thi dine Vidnesbyrd ere min Tanke.
100 Minä olen ymmärtäväisempi kuin vanhat, sillä minä otan vaarin sinun asetuksistasi.
Jeg er bleven forstandigere end de gamle; thi jeg har bevaret dine Befalinger.
101 Minä pidätän jalkani kaikilta pahoilta teiltä, noudattaakseni sinun sanaasi.
Jeg holdt mine Fødder tilbage fra al Ondskabens Sti, at jeg kunde holde dit Ord.
102 Minä en poikkea sinun oikeuksistasi, sillä sinä neuvot minua.
Jeg afveg ikke fra dine Domme; thi du har lært mig det.
103 Kuinka makeat ovat minulle sinun lupauksesi! Ne ovat hunajaa makeammat minun suussani.
Hvor vare dine Ord søde for min Gane, mere end Honning for min Mund.
104 Sinun asetuksistasi minä saan ymmärrystä; sentähden minä vihaan kaikkia valheen teitä.
Jeg er bleven forstandig af dine Befalinger; derfor hader jeg al Løgnens Sti.
105 Sinun sanasi on minun jalkaini lamppu ja valkeus minun tielläni.
Dit Ord er en Lygte for min Fod og et Lys paa min Sti.
106 Minä olen vannonut ja tahdon sen täyttää: noudattaa sinun vanhurskautesi oikeuksia.
Jeg har svoret og holdt det, at jeg vilde bevare din Retfærdigheds Domme.
107 Minä olen kovin vaivattu; Herra, virvoita minua sanasi jälkeen.
Jeg er saare plaget; Herre! hold mig i Live efter dit Ord.
108 Kelvatkoot sinulle, Herra, minun suuni vapaaehtoiset uhrit, ja opeta minulle oikeutesi.
Lad min Munds frivillige Ofre behage dig, Herre! og lær mig dine Domme.
109 Minun henkeni häälyy alati kämmenelläni, mutta sinun lakiasi minä en unhota.
Jeg gaar altid med Livet i Hænderne; dog har jeg ikke glemt din Lov.
110 Jumalattomat virittävät pauloja minun eteeni, mutta sinun asetuksistasi minä en eksy.
De ugudelige lagde Snarer for mig; dog for jeg ikke vild fra dine Befalinger.
111 Sinun todistuksesi ovat minun ikuinen perintöosani, sillä ne ovat minun sydämeni ilo.
Jeg fik dine Vidnesbyrd til Arv evindelig; thi de ere mit Hjertes Glæde.
112 Minä olen taivuttanut sydämeni pitämään sinun käskysi, aina ja loppuun asti.
Jeg bøjede mit Hjerte til at gøre efter dine Skikke evindelig indtil Enden.
113 Kaksimielisiä minä vihaan, mutta sinun lakiasi minä rakastan.
De tvesindede hader jeg; men din Lov elsker jeg.
114 Sinä olet minun suojani ja kilpeni, sinun sanaasi minä panen toivoni.
Du er mit Skjul og mit Skjold; jeg haaber paa dit Ord.
115 Luopukaa minusta, te pahantekijät, minä tahdon ottaa Jumalani käskyistä vaarin.
Viger fra mig, I onde! og jeg vil bevare min Guds Bud.
116 Tue minua lupauksesi jälkeen, että minä eläisin, äläkä anna minun joutua toivossani häpeään.
Ophold mig efter dit Ord, at jeg maa leve, og lad mig ikke blive til Skamme med mit Haab!
117 Vahvista minua, että minä pelastuisin, niin minä katselen alati sinun käskyjäsi.
Styrk mig, at jeg maa blive frelst, og jeg vil altid se hen til dine Skikke.
118 Sinä hylkäät kaikki, jotka sinun käskyistäsi eksyvät, sillä heidän kavaluutensa on turha.
Du forkaster alle dem, som fare vild fra dine Skikke; thi deres Svig er Løgn.
119 Kaikki maan jumalattomat sinä heität pois niinkuin kuonan; sentähden minä rakastan sinun todistuksiasi.
Du lod alle de ugudelige paa Jorden svinde bort som Skum; derfor elsker jeg dine Vidnesbyrd.
120 Sinun peljättävyytesi edessä minun ruumiini vapisee, ja minä pelkään sinun tuomioitasi.
Af Frygt for dig gyste min Krop, og jeg frygtede for dine Domme.
121 Minä teen oikeuden ja vanhurskauden, älä jätä minua sortajaini käsiin.
Jeg gjorde Ret og Retfærdighed; du vil ikke overgive mig til dem, som gøre mig Vold!
122 Ole palvelijasi puolusmies hänen parhaaksensa, älä salli julkeain minua sortaa.
Vær Borgen for din Tjener, ham til Bedste; lad de hovmodige ikke gøre mig Vold.
123 Minun silmäni hiueten halajavat sinun apuasi ja sinun vanhurskaita lupauksiasi.
Mine Øjne forsmægte af Længsel efter din Frelse og efter din Retfærdigheds Ord.
124 Tee palvelijallesi armosi jälkeen ja opeta minulle käskysi.
Gør med din Tjener efter din Miskundhed, og lær mig dine Skikke!
125 Minä olen sinun palvelijasi, anna minulle ymmärrys, että minä sinun todistuksesi tuntisin.
Jeg er din Tjener; undervis mig, at jeg maa kende dine Vidnesbyrd.
126 On aika Herran tehdä tekonsa: he ovat rikkoneet sinun lakisi.
Det er Tid, at Herren gør noget; de have brudt din Lov.
127 Sentähden minä rakastan sinun käskyjäsi enemmän kuin kultaa, enemmän kuin puhtainta kultaa.
Derfor elsker jeg dine Bud mere end Guld og mere end fint Guld.
128 Sentähden minä vaellan kaikessa suoraan, kaikkien sinun asetuksiesi mukaan; kaikkia valheen teitä minä vihaan.
Derfor holder jeg alle dine Befalinger om alle Ting for at være rette; jeg hader al Løgnens Vej.
129 Ihmeelliset ovat sinun todistuksesi, sentähden minun sieluni ottaa niistä vaarin.
Dine Vidnesbyrd ere underfulde; derfor bevarer min Sjæl dem.
130 Kun sinun sanasi avautuvat, niin ne valaisevat ja antavat yksinkertaiselle ymmärrystä.
Dine Ords Aabenbaring spreder Lys og gør de enfoldige forstandige.
131 Minä avaan suuni ja huohotan, sillä minä halajan sinun käskyjäsi.
Jeg oplod min Mund og higede; thi jeg havde Længsel efter dine Bud.
132 Käänny minun puoleeni, ole minulle armollinen, niinkuin on oikein niitä kohtaan, jotka sinun nimeäsi rakastavat.
Vend dig til mig, og vær mig naadig efter din Vis imod dem, der elske dit Navn.
133 Tee minun askeleeni vakaviksi sanallasi äläkä salli minkään vääryyden minua hallita.
Befæst mine Trin ved dit Ord, og lad ingen Uret herske over mig!
134 Päästä minut ihmisten sorrosta, niin minä noudatan sinun asetuksiasi.
Udløs mig af Menneskers Vold, saa vil jeg holde dine Befalinger.
135 Kirkasta kasvosi palvelijallesi ja opeta minulle käskysi.
Lad dit Ansigt lyse over din Tjener, og lær mig dine Skikke!
136 Minun silmistäni vuotavat kyynelvirrat, kun sinun lakiasi ei noudateta.
Der nedflød Vandstrømme af mine Øjne, fordi man ikke holdt din Lov.
137 Sinä olet vanhurskas, Herra, ja sinun tuomiosi ovat oikeat.
Du er retfærdig, Herre! og dine Domme ere retvise.
138 Sinä olet säätänyt todistuksesi vanhurskaudessa ja suuressa uskollisuudessa.
Du har sat dine Vidnesbyrd som Retfærdighed og Trofasthed overmaade.
139 Minun kiivauteni kuluttaa minut, sillä minun vihamieheni unhottavat sinun sanasi.
Min Nidkærhed har lagt mig øde; thi mine Modstandere have glemt dine Ord.
140 Sinun sanasi on hyvin koeteltu, ja sinun palvelijasi rakastaa sitä.
Dit Ord er saare lutret, og din Tjener elsker det.
141 Minä olen vähäinen ja halveksittu, mutta minä en unhota sinun asetuksiasi.
Jeg er liden og foragtet; men jeg glemmer ikke dine Befalinger.
142 Sinun vanhurskautesi on iankaikkinen vanhurskaus, ja sinun lakisi on totuus.
Din Retfærdighed er Ret evindelig, og din Lov er Sandhed.
143 Hätä ja ahdistus ovat minut saavuttaneet, mutta sinun käskysi ovat minun iloni.
Angest og Trængsel ramte mig; dine Bud ere min Lyst.
144 Sinun todistuksesi ovat iankaikkisesti vanhurskaat; anna minulle ymmärrys, että minä eläisin.
Dine Vidnesbyrd ere Ret evindelig; undervis mig, saa lever jeg.
145 Kaikesta sydämestäni minä huudan; vastaa minulle, Herra. Minä tahdon ottaa sinun käskyistäsi vaarin.
Jeg har raabt af ganske Hjerte; bønhør mig, Herre! jeg vil bevare dine Skikke.
146 Minä huudan sinua, pelasta minut, niin minä noudatan sinun todistuksiasi.
Jeg har raabt til dig; frels mig, og jeg vil holde fast ved dine Vidnesbyrd.
147 Jo ennen aamun valkenemista minä huudan, sinun sanoihisi minä panen toivoni.
Jeg kom aarle i Daggry og raabte; jeg har haabet paa dit Ord.
148 Jo ennen yön vartiohetkiä minun silmäni tutkistelevat sinun puhettasi.
Mine Øjne vare vaagne før Nattevagterne for at grunde paa dit Ord.
149 Kuule minun ääneni armosi jälkeen; Herra, virvoita minua oikeutesi mukaan.
Hør min Røst efter din Miskundhed; Herre! hold mig i Live efter dine Domme;
150 Lähellä ovat ilkeät vainoojat, jotka ovat kaukana sinun laistasi.
De nærmede sig, som jage efter Skændselsgerninger; de vare langt borte fra din Lov.
151 Lähellä olet sinä, Herra, ja kaikki sinun käskysi ovat todet.
Nær er du, o Herre! og alle dine Bud ere Sandhed.
152 Jo aikoja minä olen tiennyt sinun todistuksistasi, että sinä olet ne perustanut iäti pysyviksi.
Jeg har forlængst hentet Kundskab af dine Vidnesbyrd; thi du har grundfæstet dem evindelig.
153 Katso minun kurjuuttani ja pelasta minut, sillä minä en unhota sinun lakiasi.
Se min Elendighed, og udfri mig; thi din Lov har jeg ikke glemt.
154 Aja minun asiani ja lunasta minut, virvoita minua lupauksesi jälkeen.
Udfør min Sag, og genløs mig; hold mig i Live efter dit Ord.
155 Kaukana on pelastus jumalattomista, sillä he eivät kysy sinun käskyjäsi.
Frelsen er fjern fra de ugudelige; thi de søge ikke dine Skikke.
156 Herra, sinun armahtavaisuutesi on suuri, virvoita minua oikeutesi mukaan.
Stor er din Barmhjertighed, o Herre! hold mig i Live efter dine Domme!
157 Monta on minulla vainoojaa ja vihamiestä, mutta sinun todistuksistasi minä en poikkea.
Mine Forfølgere og Modstandere ere mange; jeg har ikke bøjet mig fra dine Vidnesbyrd.
158 Minä näen uskottomat, ja minua iljettää, sillä he eivät noudata sinun sanaasi.
Jeg har set de troløse og væmmedes ved dem; thi de holde ikke dit Ord.
159 Huomaa, että minä rakastan sinun asetuksiasi. Herra, virvoita minua armosi jälkeen.
Se, hvor jeg har elsket dine Befalinger; Herre! hold mig i Live efter din Miskundhed.
160 Sinun sanasi on kokonansa totuus, ja kaikki sinun vanhurskautesi oikeudet pysyvät iankaikkisesti.
Summen af dit Ord er Sandhed, og evig er al din Retfærdigheds Dom.
161 Ruhtinaat vainoavat minua syyttä, mutta minun sydämeni pelkää sinun sanojasi.
Fyrster forfulgte mig uden Aarsag, men mit Hjerte frygtede for dit Ord.
162 Minä riemuitsen sinun puheestasi, niinkuin suuren saaliin saanut.
Jeg glæder mig over dit Ord som den, der finder et stort Bytte.
163 Valhetta minä vihaan ja inhoan, mutta sinun lakiasi minä rakastan.
Jeg hader Løgn og har Vederstyggelighed dertil; din Lov elsker jeg.
164 Seitsemästi päivässä minä ylistän sinua sinun vanhurskautesi oikeuksien tähden.
Jeg lovede dig syv Gange om Dagen for din Retfærdigheds Dommes Skyld.
165 Suuri rauha on niillä, jotka rakastavat sinun lakiasi, eikä heille kompastusta tule.
Der er stor Fred for dem, som elske din Lov, og der er ikke Anstød for dem.
166 Minä odotan sinulta pelastusta, Herra, ja täytän sinun käskysi.
Jeg ventede paa din Frelse, Herre! og jeg udførte dine Bud.
167 Minun sieluni noudattaa sinun todistuksiasi, ja suuresti minä niitä rakastan.
Min Sjæl holdt dine Vidnesbyrd, og jeg elskede dem saare.
168 Minä noudatan sinun asetuksiasi ja sinun todistuksiasi, sillä kaikki minun tieni ovat sinun edessäsi.
Jeg holdt dine Befalinger og dine Vidnesbyrd; thi alle mine Veje ere aabenbare for dig.
169 Herra, suo minun valitukseni tulla sinun kasvojesi eteen, anna minulle ymmärrys sanasi jälkeen.
Lad mit Raab komme nær for dit Ansigt, Herre! og undervis mig efter dit Ord!
170 Tulkoon minun anomiseni sinun kasvojesi eteen, pelasta minut lupauksesi mukaan.
Lad min ydmyge Begæring komme for dit Ansigt; fri mig efter dit Ord!
171 Vuodattakoot minun huuleni ylistystä, sillä sinä opetat minulle käskysi.
Mine Læber skulle udgyde Lovsang; thi du lærer mig dine Skikke.
172 Minun kieleni veisatkoon sinun lupauksistasi, sillä kaikki sinun käskysi ovat vanhurskaat.
Min Tunge skal genlyde af dit Ord; thi alle dine Bud ere Retfærdighed.
173 Sinun kätesi olkoon minun apuni, sillä minä olen valinnut sinun asetuksesi.
Lad din Haand være mig til Hjælp; thi jeg har udvalgt dine Befalinger.
174 Minä ikävöitsen pelastusta sinulta, Herra, ja sinun lakisi on minun iloni.
Jeg har Længsel efter din Frelse, Herre! og din Lov er min Lyst.
175 Saakoon minun sieluni elää ja ylistää sinua, ja sinun oikeutesi minua auttakoot.
Maatte min Sjæl dog leve og love dig, og dine Domme hjælpe mig!
176 Minä olen eksyksissä kuin kadonnut lammas; etsi palvelijaasi, sillä minä en unhota sinun käskyjäsi.
Jeg har faret vild; opsøg din Tjener som det fortabte Faar; thi dine Bud har jeg ikke glemt.
