< Psalmien 116 >

1 Minä rakastan Herraa, sillä hän kuulee minun ääneni ja rukoukseni;
Io amo l’Eterno perch’egli ha udito la mia voce e le mie supplicazioni.
2 sillä hän on kallistanut korvansa minun puoleeni, ja minä huudan häntä avuksi kaiken elinaikani.
Poiché egli ha inclinato verso me il suo orecchio, io lo invocherò per tutto il corso dei miei giorni.
3 Kuoleman paulat piirittivät minut, tuonelan ahdistukset kohtasivat minua; minä jouduin hätään ja murheeseen. (Sheol h7585)
I legami della morte mi aveano circondato, le angosce del soggiorno dei morti m’aveano còlto; io avevo incontrato distretta e cordoglio. (Sheol h7585)
4 Mutta minä huusin avukseni Herran nimeä: "Oi Herra, pelasta minun sieluni!"
Ma io invocai il nome dell’Eterno: Deh, o Eterno, libera l’anima mia!
5 Herra on armollinen ja vanhurskas, meidän Jumalamme on laupias.
L’Eterno è pietoso e giusto, e il nostro Dio è misericordioso.
6 Herra varjelee yksinkertaiset; minä olin viheliäinen, mutta hän auttoi minua.
L’Eterno protegge i semplici; io ero ridotto in misero stato, egli mi ha salvato.
7 Palaja, sieluni, takaisin lepoosi, sillä Herra on tehnyt sinulle hyvin.
Ritorna, anima mia, al tuo riposo, perché l’Eterno t’ha colmata di beni.
8 Sillä sinä olet pelastanut minun sieluni kuolemasta, minun silmäni kyynelistä, jalkani kompastumasta.
Poiché tu hai liberata l’anima mia dalla morte, gli occhi miei da lacrime, i miei piedi da caduta.
9 Minä saan vaeltaa Herran kasvojen edessä elävien maassa.
Io camminerò nel cospetto dell’Eterno, sulla terra dei viventi.
10 Minä uskon, sentähden minä puhun, minä, joka olin kovin vaivattu.
Io ho creduto, perciò parlerò. Io ero grandemente afflitto.
11 Minä sanoin hädässäni: "Kaikki ihmiset ovat valhettelijoita".
Io dicevo nel mio smarrimento: Ogni uomo è bugiardo.
12 Kuinka minä maksan Herralle kaikki hänen hyvät tekonsa minua kohtaan?
Che renderò io all’Eterno? tutti i suoi benefizi son sopra me.
13 Minä kohotan pelastuksen maljan ja huudan avukseni Herran nimeä.
Io prenderò il calice della salvezza e invocherò il nome dell’Eterno.
14 Minä täytän lupaukseni Herralle kaiken hänen kansansa edessä.
Io compirò i miei voti all’Eterno, e lo farò in presenza di tutto il suo popolo.
15 Kallis on Herran silmissä hänen hurskaittensa kuolema.
Cosa di gran momento è agli occhi dell’Eterno la morte de’ suoi diletti.
16 Oi Herra, minä olen sinun palvelijasi, sinun palvelijasi minä olen, sinun palvelijattaresi poika! Sinä päästit minun siteeni.
Sì, o Eterno, io son tuo servitore, son tuo servitore, figliuolo della tua servente; tu hai sciolto i miei legami.
17 Sinulle minä uhraan kiitosuhrin ja huudan avukseni Herran nimeä.
Io t’offrirò il sacrifizio di lode e invocherò il nome dell’Eterno.
18 Minä täytän lupaukseni Herralle kaiken hänen kansansa edessä
Io compirò i miei voti all’Eterno, e lo farò in presenza di tutto il suo popolo,
19 Herran huoneen esikartanoissa, sinun keskelläsi, Jerusalem. Halleluja!
nei cortili della casa dell’Eterno, in mezzo a te, o Gerusalemme. Alleluia.

< Psalmien 116 >