Psalmien 116
1 Minä rakastan Herraa, sillä hän kuulee minun ääneni ja rukoukseni;
Jeg elsker Herren; thi han hører min Røst, mine ydmyge Begæringer.
2 sillä hän on kallistanut korvansa minun puoleeni, ja minä huudan häntä avuksi kaiken elinaikani.
Thi han har bøjet sit Øre til mig, og hele mit Liv igennem vil jeg paakalde ham.
3 Kuoleman paulat piirittivät minut, tuonelan ahdistukset kohtasivat minua; minä jouduin hätään ja murheeseen. (Sheol h7585)
Dødens Reb have omspændt mig, og Helvedes Angest har fundet mig; jeg finder Angest og Bedrøvelse. (Sheol h7585)
4 Mutta minä huusin avukseni Herran nimeä: "Oi Herra, pelasta minun sieluni!"
Men jeg paakalder Herrens Navn: Kære Herre! udfri min Sjæl!
5 Herra on armollinen ja vanhurskas, meidän Jumalamme on laupias.
Herren er naadig og retfærdig, og vor Gud er barmhjertig.
6 Herra varjelee yksinkertaiset; minä olin viheliäinen, mutta hän auttoi minua.
Herren bevarer de enfoldige; jeg var ringe, dog frelste han mig.
7 Palaja, sieluni, takaisin lepoosi, sillä Herra on tehnyt sinulle hyvin.
Min Sjæl! kom tilbage til din Ro; thi Herren har gjort vel imod dig.
8 Sillä sinä olet pelastanut minun sieluni kuolemasta, minun silmäni kyynelistä, jalkani kompastumasta.
Thi du udfriede min Sjæl fra Døden, mit Øje fra Graad, min Fod fra Stød.
9 Minä saan vaeltaa Herran kasvojen edessä elävien maassa.
Jeg vil vandre for Herrens Ansigt i de levendes Lande.
10 Minä uskon, sentähden minä puhun, minä, joka olin kovin vaivattu.
Jeg troede, derfor talte jeg; jeg var saare plaget.
11 Minä sanoin hädässäni: "Kaikki ihmiset ovat valhettelijoita".
Jeg sagde, der jeg forfærdedes: Hvert Menneske er en Løgner.
12 Kuinka minä maksan Herralle kaikki hänen hyvät tekonsa minua kohtaan?
Hvorledes skal jeg betale Herren alle hans Velgerninger imod mig?
13 Minä kohotan pelastuksen maljan ja huudan avukseni Herran nimeä.
Frelsens Kalk vil jeg tage og paakalde Herrens Navn.
14 Minä täytän lupaukseni Herralle kaiken hänen kansansa edessä.
Jeg vil betale Herren mine Løfter, og det for alt hans Folks Øjne.
15 Kallis on Herran silmissä hänen hurskaittensa kuolema.
Kostbar i Herrens Øjne er hans helliges Død.
16 Oi Herra, minä olen sinun palvelijasi, sinun palvelijasi minä olen, sinun palvelijattaresi poika! Sinä päästit minun siteeni.
Ak, Herre —! thi jeg er din Tjener; jeg er din Tjener, din Tjenestekvindes Søn, du har løst mine Baand.
17 Sinulle minä uhraan kiitosuhrin ja huudan avukseni Herran nimeä.
Dig vil jeg ofre Takoffer og paakalde Herrens Navn.
18 Minä täytän lupaukseni Herralle kaiken hänen kansansa edessä
Jeg vil betale Herren mine Løfter og det for alt hans Folks Øjne,
19 Herran huoneen esikartanoissa, sinun keskelläsi, Jerusalem. Halleluja!
i Herrens Hus's Forgaarde, midt i dig, Jerusalem! Halleluja!
