Psalmien 115
1 Älä meille, Herra, älä meille, vaan omalle nimellesi anna kunnia armosi ja totuutesi tähden.
Ikke oss, Herre, ikke oss, men ditt navn gi du ære for din miskunnhets, for din trofasthets skyld!
2 Miksi pakanat saisivat sanoa: "Missä on heidän Jumalansa?"
Hvorfor skal hedningene si: Hvor er nu deres Gud?
3 Meidän Jumalamme on taivaissa; mitä ikinä hän tahtoo, sen hän tekee.
Vår Gud er jo i himmelen; han gjør alt det han vil.
4 Mutta heidän epäjumalansa ovat hopeata ja kultaa, ihmiskätten tekoa.
Deres avguder er sølv og gull, et verk av menneskehender.
5 Niillä on suu, mutta eivät ne puhu, niillä on silmät, mutta eivät näe.
De har munn, men taler ikke; de har øine, men ser ikke;
6 Niillä on korvat, mutta eivät kuule, niillä on nenä, mutta eivät hajua tunne.
de har ører, men hører ikke; de har nese, men lukter ikke.
7 Niiden kädet eivät koske, niiden jalat eivät astu, ei tule ääntä niiden kurkusta.
Deres hender føler ikke, deres føtter går ikke; de gir ingen lyd med sin strupe.
8 Niiden kaltaisia ovat niiden tekijät ja kaikki, jotka turvaavat niihin.
Som de selv er, blir de som gjør dem, hver den som setter sin lit til dem.
9 Israel, turvaa Herraan-hän on heidän apunsa ja kilpensä.
Israel, sett din lit til Herren! Han er deres hjelp og deres skjold.
10 Te, Aaronin suku, turvatkaa Herraan-hän on heidän apunsa ja kilpensä.
Arons hus, sett eders lit til Herren! Han er deres hjelp og deres skjold.
11 Te, Herraa pelkääväiset, turvatkaa Herraan-hän on heidän apunsa ja kilpensä.
I som frykter Herren, sett eders lit til Herren! Han er deres hjelp og deres skjold.
12 Herra muistaa meitä ja siunaa, hän siunaa Israelin sukua, hän siunaa Aaronin sukua,
Herren kom oss i hu; han skal velsigne, han skal velsigne Israels hus, han skal velsigne Arons hus,
13 hän siunaa niitä, jotka Herraa pelkäävät, niin pieniä kuin suuriakin.
han skal velsigne dem som frykter Herren, de små med de store.
14 Herra lisätköön teitä, sekä teitä että teidän lapsianne.
Herren la eder vokse i tall, eder og eders barn!
15 Te olette Herran siunatut, hänen, joka on tehnyt taivaan ja maan.
Velsignet være I av Herren, himmelens og jordens skaper!
16 Taivas on Herran taivas, mutta maan hän on antanut ihmisten lapsille.
Himmelen er Herrens himmel, men jorden har han gitt menneskenes barn.
17 Eivät kuolleet ylistä Herraa, ei kukaan hiljaisuuteen astuneista.
De døde lover ikke Herren, ingen av dem som farer ned i dødsrikets stillhet;
18 Mutta me, me kiitämme Herraa, nyt ja iankaikkisesti. Halleluja!
men vi skal love Herren fra nu av og inntil evig tid. Halleluja!
