Psalmien 115
1 Älä meille, Herra, älä meille, vaan omalle nimellesi anna kunnia armosi ja totuutesi tähden.
Ne nám, Hospodine, ne nám, ale jménu svému dej čest, pro milosrdenství své a pro pravdu svou.
2 Miksi pakanat saisivat sanoa: "Missä on heidän Jumalansa?"
Proč mají říkati pohané: Kdež jest nyní Bůh jejich?
3 Meidän Jumalamme on taivaissa; mitä ikinä hän tahtoo, sen hän tekee.
Ješto Bůh náš jest na nebi, čině všecko, což se mu líbí.
4 Mutta heidän epäjumalansa ovat hopeata ja kultaa, ihmiskätten tekoa.
Modly pak jejich jsou stříbro a zlato, dílo rukou lidských.
5 Niillä on suu, mutta eivät ne puhu, niillä on silmät, mutta eivät näe.
Ústa mají, a nemluví, oči mají, a nevidí.
6 Niillä on korvat, mutta eivät kuule, niillä on nenä, mutta eivät hajua tunne.
Uši mají, a neslyší, nos mají, a nečijí.
7 Niiden kädet eivät koske, niiden jalat eivät astu, ei tule ääntä niiden kurkusta.
Ruce mají, a nemakají, nohy mají, a nechodí, aniž volati mohou hrdlem svým.
8 Niiden kaltaisia ovat niiden tekijät ja kaikki, jotka turvaavat niihin.
Nechať jsou jim podobni, kteříž je dělají, a kdožkoli v nich doufají.
9 Israel, turvaa Herraan-hän on heidän apunsa ja kilpensä.
Izraeli, doufej v Hospodina, nebo spomocníkem a štítem takových on jest.
10 Te, Aaronin suku, turvatkaa Herraan-hän on heidän apunsa ja kilpensä.
Dome Aronův, doufej v Hospodina, spomocníkem a štítem takových on jest.
11 Te, Herraa pelkääväiset, turvatkaa Herraan-hän on heidän apunsa ja kilpensä.
Kteříž se bojíte Hospodina, doufejte v Hospodina, spomocníkem a štítem takových on jest.
12 Herra muistaa meitä ja siunaa, hän siunaa Israelin sukua, hän siunaa Aaronin sukua,
Hospodin rozpomena se na nás, požehná; požehná domu Izraelovu, požehná i domu Aronovu.
13 hän siunaa niitä, jotka Herraa pelkäävät, niin pieniä kuin suuriakin.
Požehná bojícím se Hospodina, malým, i velikým.
14 Herra lisätköön teitä, sekä teitä että teidän lapsianne.
Rozmnoží Hospodin vás, vás i syny vaše.
15 Te olette Herran siunatut, hänen, joka on tehnyt taivaan ja maan.
Požehnaní vy od Hospodina, kterýž učinil nebesa i zemi.
16 Taivas on Herran taivas, mutta maan hän on antanut ihmisten lapsille.
Nebesa jsou nebesa Hospodinova, zemi pak dal synům lidským.
17 Eivät kuolleet ylistä Herraa, ei kukaan hiljaisuuteen astuneista.
Ne mrtví chváliti budou Hospodina, ani kdo ze všech těch, kteříž sstupují do místa mlčení,
18 Mutta me, me kiitämme Herraa, nyt ja iankaikkisesti. Halleluja!
Ale my dobrořečiti budeme Hospodinu od tohoto času až na věky. Halelujah.
