< Psalmien 109 >
1 Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. Jumala, minun ylistykseni, älä ole vaiti.
Нәғмичиләрниң бешиға тапшурулуп оқулсун дәп, Давут язған күй: — И мәдһийәмниң Егиси Худайим, җим турма!
2 Sillä he ovat avanneet minua vastaan jumalattoman ja petollisen suun, he puhuttelevat minua valheen kielellä.
Мана рәзилләрниң ағзи, мәккарларниң ағзи көз алдимда йоған ечилди; Улар ялғанчи тил билән маңа қарши сөзлиди.
3 Vihan sanoilla he ovat minut piirittäneet, ja syyttä he sotivat minua vastaan.
Нәпрәтлик сөзләр билән мени чулғап, Улар бекардин-бекар маңа зәрбә бәрмәктә.
4 Rakkauteni palkaksi he minua vainoavat, mutta minä ainoastaan rukoilen.
Муһәббитим үчүн улар маңа қарши шикайәтчи болди, Мән болсам — дуаға берилдим.
5 He kostavat minulle hyvän pahalla ja rakkauteni vihalla.
Яхшилиғим үчүн яманлиқ, Сөйгүм үчүн нәпрәт қайтурди.
6 Aseta jumalaton mies häntä vastaan, ja seisokoon syyttäjä hänen oikealla puolellansa.
Һәр бириниң үстидә рәзил бир адәм тайинлиғайсән, Униң оң йенида бир дәвагәр турсун.
7 Oikeuden edessä hän joutukoon syyhyn, ja hänen rukouksensa tulkoon synniksi.
У сорақ қилинғанда әйипдар болуп чиқсун, Дуаси гуна дәп һесаплансун.
8 Hänen päivänsä olkoot harvat, ottakoon toinen hänen kaitsijatoimensa.
Күнлири қисқа болсун, Мәнсивини башқиси егилисун.
9 Tulkoot hänen lapsensa orvoiksi ja hänen vaimonsa leskeksi.
Балилири йетим қалсун, Хотуни тул болсун.
10 Kierrelkööt hänen lapsensa alati kerjäten, anelkoot kaukana kotinsa raunioilta.
Оғуллири сәргәрдан тиләмчи болсун, Турған харабиликлиридин нан издәп.
11 Anastakoon koronkiskuri kaiken hänen omansa, ja riistäkööt vieraat hänen vaivannäkönsä.
Җазанихор униң егилиги үстигә тор ташлисун, Меһнәт әҗрини ятлар булап-талисун.
12 Älköön kukaan osoittako hänelle laupeutta, älköönkä kukaan armahtako hänen orpojansa.
Униңға меһриванлиқ көрситидиған бириси болмисун, Житим қалған балилириға илтипат қилғучи болмисун.
13 Hänen jälkeläisensä hävitkööt sukupuuttoon, pyyhittäköön heidän nimensä pois toisessa polvessa.
Униң нәсли қурутулсун; Келәр әвладида намлири өчүрүлсун.
14 Hänen isiensä rikkomukset pysykööt Herran muistossa, älköönkä hänen äitinsä syntiä pyyhittäkö pois.
Ата-бовилириниң қәбиһлигиниң әйиплири Пәрвәрдигарниң ядида қалсун, Анисиниң гунайи өчүрүлмисун.
15 Olkoot ne Herran edessä alati, ja hävittäköön hän heidän muistonsa maan päältä.
Буларниң әйиплири дайим Пәрвәрдигарниң көз алдида болсун, Шуниң билән У уларниң нам-әмилини йәр йүзидин өчүрүп ташлайду.
16 Sillä se mies ei ajatellutkaan tehdä laupeutta, vaan vainosi kurjaa ja köyhää ja sydämen tuskassa olevaa, tappaaksensa hänet.
Чүнки [рәзил киши] меһриванлиқ көрситишни һеч есигә кәлтүрмиди, Бәлки езилгән, йоқсул һәм дили сунуқларни өлтүрмәккә қоғлап кәлди.
17 Hän rakasti kirousta, ja se kohtasi häntä; hän ei huolinut siunauksesta, ja se väistyi hänestä kauas.
У ләнәт оқушқа амрақ еди, Шуңа ләнәт униң бешиға келиду; Бәхит тиләшкә райи йоқ еди, Шуңа бәхит униңдин жирақ болиду.
18 Hän puki kirouksen yllensä niinkuin vaatteensa, ja se meni hänen sisuksiinsa niinkuin vesi ja hänen luihinsa niinkuin öljy.
У ләнәтләрни өзигә кийим қилип кийгән; Шуңа булар аққан судәк униң ич-бағриға, Майдәк, сүйәклиригә кириду;
19 Se olkoon hänellä viittana, johon hän verhoutuu, ja vyönä, johon hän aina vyöttäytyy.
Булар униңға йепинған тонидәк, Һәрдайим бағланған бәлвеғидәк чаплансун.
20 Tämä olkoon Herralta minun vainoojaini palkka ja niiden, jotka puhuvat pahaa minua vastaan.
Булар болса мени әйиплигүчиләргә Пәрвәрдигарниң бекиткән мукапати болсун! Мениң яман гепимни қилғанларниң инъами болсун!
21 Mutta sinä, Herra, Herra, auta minua nimesi tähden, sillä sinun armosi on hyvä, pelasta minut.
Бирақ Сән, Пәрвәрдигар Рәббим, Өз намиң үчүн мениң тәрипимдә бир иш қилғайсән, Меһир-муһәббитиң әла болғачқа, Мени қутқузғайсән;
22 Sillä minä olen kurja ja köyhä, ja sydämeni on haavoitettu minun rinnassani.
Чүнки мән езилгән һәм һаҗәтмәндурмән, Қәлбим хәстә болди.
23 Minä katoan pois kuin pitenevä varjo, minut pudistetaan pois kuin heinäsirkka.
Мән қуяш узартқан көләңгидәк йоқилай дәп қалдим, Чекәткә қеқиветилгәндәк чәткә қеқиветилдим.
24 Polveni horjuvat paastoamisesta, ja minun ruumiini on laihtunut lihattomaksi.
Роза тутқинимдин тизлирим кетиду, Әтлирим сизип кетиду.
25 Ja minä olen joutunut heidän herjattavakseen, minut nähdessään he nyökyttävät päätänsä.
Шуңлашқа мән улар алдида рәсва болдум; Улар маңа қарашқанда, бешини силкишмәктә.
26 Auta minua, Herra, minun Jumalani, pelasta minut armosi jälkeen;
Маңа ярдәмләшкәйсән, и Пәрвәрдигар Худайим, Өзгәрмәс муһәббитиң бойичә мени қутқузғайсән;
27 ja he saakoot tuta, että tämä on sinun kätesi, että sinä, Herra, sen teit.
Шуниң билән улар буниң Сениң қолуңдики иш екәнлигини, Буни қилғучиниң Сән Пәрвәрдигар екәнлигини билсун.
28 Jos he kiroavat, siunaa sinä, jos he nousevat, joutukoot häpeään, mutta palvelijasi saakoon iloita.
Улар ләнәт оқувәрсун, Сән бәхит ата қилғайсән; Улар һуҗум қилишқа турғанда, хиҗаләттә қалсун, Бирақ қулуң шатлансун!
29 Olkoon häväistys minun vainoojaini pukuna, ja verhotkoon heitä heidän häpeänsä niinkuin viitta.
Мени әйиплигүчиләр хиҗаләт билән кийинсун, Улар өз шәрмәндилигини өзлиригә тон қилип йепинсун.
30 Minä suullani kiitän suuresti Herraa, ja monien keskellä minä ylistän häntä.
Ағзимда Пәрвәрдигарға зор тәшәккүр-мәдһийә қайтүримән; Бәрһәқ, көпчилик арисида туруп Уни мәдһийиләймән;
31 Sillä hän seisoo köyhän oikealla puolella pelastaakseen hänet niistä, jotka hänet tuomitsevat.
Чүнки һаҗәтмәнниң җенини гунаға бекитмәкчи болғанлардин қутқузуш үчүн, [Пәрвәрдигар] униң оң йенида туриду.