Psalmien 109
1 Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. Jumala, minun ylistykseni, älä ole vaiti.
¡O Dios de mi alabanza! no calles:
2 Sillä he ovat avanneet minua vastaan jumalattoman ja petollisen suun, he puhuttelevat minua valheen kielellä.
Porque boca de impío, y boca de engañador se han abierto sobre mí: han hablado de mí con lengua mentirosa.
3 Vihan sanoilla he ovat minut piirittäneet, ja syyttä he sotivat minua vastaan.
Y con palabras de odio me rodearon; y pelearon contra mí sin causa.
4 Rakkauteni palkaksi he minua vainoavat, mutta minä ainoastaan rukoilen.
En pago de mi amor me han sido adversarios; y yo, hacía oración.
5 He kostavat minulle hyvän pahalla ja rakkauteni vihalla.
Y pusieron contra mí mal por bien; y odio por mi amor.
6 Aseta jumalaton mies häntä vastaan, ja seisokoon syyttäjä hänen oikealla puolellansa.
Pon sobre él al impío, y Satanás esté a su diestra.
7 Oikeuden edessä hän joutukoon syyhyn, ja hänen rukouksensa tulkoon synniksi.
Cuando fuere juzgado, salga por impío, y su oración sea para pecado.
8 Hänen päivänsä olkoot harvat, ottakoon toinen hänen kaitsijatoimensa.
Sean sus días pocos: tome otro su oficio.
9 Tulkoot hänen lapsensa orvoiksi ja hänen vaimonsa leskeksi.
Sean sus hijos huérfanos; y su mujer viuda.
10 Kierrelkööt hänen lapsensa alati kerjäten, anelkoot kaukana kotinsa raunioilta.
Y anden sus hijos vagabundos, y mendiguen; y procuren de sus desiertos.
11 Anastakoon koronkiskuri kaiken hänen omansa, ja riistäkööt vieraat hänen vaivannäkönsä.
Enrede el acreedor todo lo que tiene; y extraños saqueen su trabajo.
12 Älköön kukaan osoittako hänelle laupeutta, älköönkä kukaan armahtako hänen orpojansa.
No tenga quien le haga misericordia; ni haya quien tenga compasión de sus huérfanos.
13 Hänen jälkeläisensä hävitkööt sukupuuttoon, pyyhittäköön heidän nimensä pois toisessa polvessa.
Su posteridad sea talada: en segunda generación sea raído su nombre.
14 Hänen isiensä rikkomukset pysykööt Herran muistossa, älköönkä hänen äitinsä syntiä pyyhittäkö pois.
Venga en memoria cerca de Jehová la maldad de sus padres; y el pecado de su madre no sea raído.
15 Olkoot ne Herran edessä alati, ja hävittäköön hän heidän muistonsa maan päältä.
Estén delante de Jehová siempre; y él corte de la tierra su memoria.
16 Sillä se mies ei ajatellutkaan tehdä laupeutta, vaan vainosi kurjaa ja köyhää ja sydämen tuskassa olevaa, tappaaksensa hänet.
Por cuanto no se acordó de hacer misericordia; y persiguió al varón afligido, y menesteroso, y quebrantado de corazón, para matarle.
17 Hän rakasti kirousta, ja se kohtasi häntä; hän ei huolinut siunauksesta, ja se väistyi hänestä kauas.
Y amó la maldición, y vínole; y no quiso la bendición, y ella se alejó de él.
18 Hän puki kirouksen yllensä niinkuin vaatteensa, ja se meni hänen sisuksiinsa niinkuin vesi ja hänen luihinsa niinkuin öljy.
Y vistióse de maldición como de su vestido; y entró como agua en sus entrañas, y como aceite en sus huesos.
19 Se olkoon hänellä viittana, johon hän verhoutuu, ja vyönä, johon hän aina vyöttäytyy.
Séale como vestido con que se cubra; y en lugar de cinto con que siempre se ciña.
20 Tämä olkoon Herralta minun vainoojaini palkka ja niiden, jotka puhuvat pahaa minua vastaan.
Este sea el salario, de parte de Jehová, de los que me calumnían; y los que hablan mal contra mi alma.
21 Mutta sinä, Herra, Herra, auta minua nimesi tähden, sillä sinun armosi on hyvä, pelasta minut.
Y tú, Jehová Señor, haz conmigo por causa de tu nombre: escápame, porque tu misericordia es buena.
22 Sillä minä olen kurja ja köyhä, ja sydämeni on haavoitettu minun rinnassani.
Porque yo soy afligido y necesitado; y mi corazón está herido dentro de mí.
23 Minä katoan pois kuin pitenevä varjo, minut pudistetaan pois kuin heinäsirkka.
Como la sombra cuando declina me voy; soy sacudido como langosta.
24 Polveni horjuvat paastoamisesta, ja minun ruumiini on laihtunut lihattomaksi.
Mis rodillas están enflaquecidas a causa del ayuno; y mi carne está falta de gordura.
25 Ja minä olen joutunut heidän herjattavakseen, minut nähdessään he nyökyttävät päätänsä.
Yo he sido a ellos oprobio: mirábanme, y meneaban su cabeza.
26 Auta minua, Herra, minun Jumalani, pelasta minut armosi jälkeen;
Ayúdame, Jehová Dios mío: sálvame conforme a tu misericordia;
27 ja he saakoot tuta, että tämä on sinun kätesi, että sinä, Herra, sen teit.
Y entiendan que esta es tu mano; que tú, Jehová, has hecho esto.
28 Jos he kiroavat, siunaa sinä, jos he nousevat, joutukoot häpeään, mutta palvelijasi saakoon iloita.
Maldigan ellos, y bendigas tú; levántense, mas sean avergonzados: y tu siervo sea alegrado.
29 Olkoon häväistys minun vainoojaini pukuna, ja verhotkoon heitä heidän häpeänsä niinkuin viitta.
Sean vestidos de vergüenza los que me calumnían; y sean cubiertos como de manto de su confusión.
30 Minä suullani kiitän suuresti Herraa, ja monien keskellä minä ylistän häntä.
Yo alabaré a Jehová en gran manera con mi boca; y en medio de muchos le loaré:
31 Sillä hän seisoo köyhän oikealla puolella pelastaakseen hänet niistä, jotka hänet tuomitsevat.
Porque él se pondrá a la diestra del pobre; para librar su alma de los que juzgan.
