Psalmien 109
1 Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. Jumala, minun ylistykseni, älä ole vaiti.
In finem, Psalmus David.
2 Sillä he ovat avanneet minua vastaan jumalattoman ja petollisen suun, he puhuttelevat minua valheen kielellä.
Deus laudem meam ne tacueris: quia os peccatoris, et os dolosi super me apertum est.
3 Vihan sanoilla he ovat minut piirittäneet, ja syyttä he sotivat minua vastaan.
Locuti sunt adversum me lingua dolosa, et sermonibus odii circumdederunt me: et expugnaverunt me gratis.
4 Rakkauteni palkaksi he minua vainoavat, mutta minä ainoastaan rukoilen.
Pro eo ut me diligerent, detrahebant mihi: ego autem orabam.
5 He kostavat minulle hyvän pahalla ja rakkauteni vihalla.
Et posuerunt adversum me mala pro bonis: et odium pro dilectione mea.
6 Aseta jumalaton mies häntä vastaan, ja seisokoon syyttäjä hänen oikealla puolellansa.
Constitue super eum peccatorem: et diabolus stet a dextris eius.
7 Oikeuden edessä hän joutukoon syyhyn, ja hänen rukouksensa tulkoon synniksi.
Cum iudicatur, exeat condemnatus: et oratio eius fiat in peccatum.
8 Hänen päivänsä olkoot harvat, ottakoon toinen hänen kaitsijatoimensa.
Fiant dies eius pauci: et episcopatum eius accipiat alter.
9 Tulkoot hänen lapsensa orvoiksi ja hänen vaimonsa leskeksi.
Fiant filii eius orphani: et uxor eius vidua.
10 Kierrelkööt hänen lapsensa alati kerjäten, anelkoot kaukana kotinsa raunioilta.
Nutantes transferantur filii eius, et mendicent: et eiiciantur de habitationibus suis.
11 Anastakoon koronkiskuri kaiken hänen omansa, ja riistäkööt vieraat hänen vaivannäkönsä.
Scrutetur fœnerator omnem substantiam eius: et diripiant alieni labores eius.
12 Älköön kukaan osoittako hänelle laupeutta, älköönkä kukaan armahtako hänen orpojansa.
Non sit illi adiutor: nec sit qui misereatur pupillis eius.
13 Hänen jälkeläisensä hävitkööt sukupuuttoon, pyyhittäköön heidän nimensä pois toisessa polvessa.
Fiant nati eius in interitum: in generatione una deleatur nomen eius.
14 Hänen isiensä rikkomukset pysykööt Herran muistossa, älköönkä hänen äitinsä syntiä pyyhittäkö pois.
In memoriam redeat iniquitas patrum eius in conspectu Domini: et peccatum matris eius non deleatur.
15 Olkoot ne Herran edessä alati, ja hävittäköön hän heidän muistonsa maan päältä.
Fiant contra Dominum semper, et dispereat de terra memoria eorum:
16 Sillä se mies ei ajatellutkaan tehdä laupeutta, vaan vainosi kurjaa ja köyhää ja sydämen tuskassa olevaa, tappaaksensa hänet.
pro eo quod non est recordatus facere misericordiam.
17 Hän rakasti kirousta, ja se kohtasi häntä; hän ei huolinut siunauksesta, ja se väistyi hänestä kauas.
Et persecutus est hominem inopem, et mendicum, et compunctum corde mortificare.
18 Hän puki kirouksen yllensä niinkuin vaatteensa, ja se meni hänen sisuksiinsa niinkuin vesi ja hänen luihinsa niinkuin öljy.
Et dilexit maledictionem, et veniet ei: et noluit benedictionem, et elongabitur ab eo. Et induit maledictionem sicut vestimentum, et intravit sicut aqua in interiora eius, et sicut oleum in ossibus eius.
19 Se olkoon hänellä viittana, johon hän verhoutuu, ja vyönä, johon hän aina vyöttäytyy.
Fiat ei sicut vestimentum, quo operitur: et sicut zona, qua semper præcingitur.
20 Tämä olkoon Herralta minun vainoojaini palkka ja niiden, jotka puhuvat pahaa minua vastaan.
Hoc opus eorum, qui detrahunt mihi apud Dominum: et qui loquuntur mala adversus animam meam.
21 Mutta sinä, Herra, Herra, auta minua nimesi tähden, sillä sinun armosi on hyvä, pelasta minut.
Et tu Domine, Domine, fac mecum propter nomen tuum: quia suavis est misericordia tua.
22 Sillä minä olen kurja ja köyhä, ja sydämeni on haavoitettu minun rinnassani.
Libera me quia egenus, et pauper ego sum: et cor meum conturbatum est intra me.
23 Minä katoan pois kuin pitenevä varjo, minut pudistetaan pois kuin heinäsirkka.
Sicut umbra cum declinat, ablatus sum: et excussus sum sicut locustæ.
24 Polveni horjuvat paastoamisesta, ja minun ruumiini on laihtunut lihattomaksi.
Genua mea infirmata sunt a ieiunio: et caro mea immutata est propter oleum.
25 Ja minä olen joutunut heidän herjattavakseen, minut nähdessään he nyökyttävät päätänsä.
Et ego factus sum opprobrium illis: viderunt me, et moverunt capita sua.
26 Auta minua, Herra, minun Jumalani, pelasta minut armosi jälkeen;
Adiuva me Domine Deus meus: salvum me fac secundum misericordiam tuam.
27 ja he saakoot tuta, että tämä on sinun kätesi, että sinä, Herra, sen teit.
Et sciant quia manus tua hæc: et tu Domine fecisti eam.
28 Jos he kiroavat, siunaa sinä, jos he nousevat, joutukoot häpeään, mutta palvelijasi saakoon iloita.
Maledicent illi, et tu benedices: qui insurgunt in me, confundantur: servus autem tuus lætabitur.
29 Olkoon häväistys minun vainoojaini pukuna, ja verhotkoon heitä heidän häpeänsä niinkuin viitta.
Induantur qui detrahunt mihi, pudore: et operiantur sicut diploide confusione sua.
30 Minä suullani kiitän suuresti Herraa, ja monien keskellä minä ylistän häntä.
Confitebor Domino nimis in ore meo: et in medio multorum laudabo eum.
31 Sillä hän seisoo köyhän oikealla puolella pelastaakseen hänet niistä, jotka hänet tuomitsevat.
Quia astitit a dextris pauperis, ut salvam faceret a persequentibus animam meam.
