Psalmien 109

1 Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. Jumala, minun ylistykseni, älä ole vaiti.

Anumzana kagri kagima ahentesgama nehua Anumza mani'nananki, kagasasana eri taganenka omanio.

2 Sillä he ovat avanneet minua vastaan jumalattoman ja petollisen suun, he puhuttelevat minua valheen kielellä.

Na'ankure kefo avu'ava'zama nehu'za krunagema nehaza vahe'mo'za, zamagira reaka hu'za nazeri haviza hu nanekea nehu'za, havige hunante'za vano nehaze.

3 Vihan sanoilla he ovat minut piirittäneet, ja syyttä he sotivat minua vastaan.

Maka kazigatira huhaviza hunenantaza kemo nazeri kanegigeno, mago agafa'a omane'nea zante zamagra nenahaze.

4 Rakkauteni palkaksi he minua vainoavat, mutta minä ainoastaan rukoilen.

Nagra navesi nezmante'na, nunamu huzmante noanagi, zamagra rukrahe hu'za osu'noa zanku havi naneke hunante'naze.

5 He kostavat minulle hyvän pahalla ja rakkauteni vihalla.

Knare avu'ava zama huzmantoa zantera, nona hu'za havi avu'ava hunante'naze. Ana nehu'za nagra navesi zmantoanagi, nagrira navesi onante'za zamavesra hunante'naze.

6 Aseta jumalaton mies häntä vastaan, ja seisokoon syyttäjä hänen oikealla puolellansa.

Kefo avu'ava'ma nehia vahe huntegeno ha'ma renenantea vahera keaga hunteno, Agri ha' vahe huntegeno keaga hunteno.

7 Oikeuden edessä hän joutukoon syyhyn, ja hänen rukouksensa tulkoon synniksi.

Hagi keaga'ama refko hania ne'mo'ma naneke'ama nentahino'a, hago hazenke hu'ne huno hugahie. Ana nehuno ana ne'mo'ma nunamuma huno e'neana, ana nunamumo'a kumizase'ne.

8 Hänen päivänsä olkoot harvat, ottakoon toinen hänen kaitsijatoimensa.

Atregeno ana ne'mo'a ame huno nefrisigeno, mago vahe'mo agri nona eri'noe.

9 Tulkoot hänen lapsensa orvoiksi ja hänen vaimonsa leskeksi.

Agri mofavre naga'mo'za megusa nemanisageno, nenaro'a kento a' manisanie.

10 Kierrelkööt hänen lapsensa alati kerjäten, anelkoot kaukana kotinsa raunioilta.

Ana ne'mofo mofavre naga'mo'za vano vano nehu'za, vahe zante meme hu'za vano nehu'za, havizama hu'nea nozamia atre'za afete hake'za vano hiho.

11 Anastakoon koronkiskuri kaiken hänen omansa, ja riistäkööt vieraat hänen vaivannäkönsä.

Hagi ana ne'mo'ma mago vahe'mofo zama nofi'ma hu'neno omi'nesia zantera, anazamofo nafa'amo'a eme ana ne'mofo fenozana eri vagaregahie. Ana nehanige'za ru kumate vahe'mo'za e'za, amuhoma huno eri atruma hu'nea feno zama'a maka eri'za vugahaze.

12 Älköön kukaan osoittako hänelle laupeutta, älköönkä kukaan armahtako hänen orpojansa.

Mago vahe'mo'a ana ne'mofonkura asunkura hunteno knare avu'avara huonteno. Ana nehina ana ne'mofo megusa mofavre nagara zamasunkura huozmantegahaze!

13 Hänen jälkeläisensä hävitkööt sukupuuttoon, pyyhittäköön heidän nimensä pois toisessa polvessa.

Ana nehanigeno agripinti'ma fore'ma hanaza mofavre nagara ana maka fri vagaresage'za, henkama fore'ma hanaza vahe'mo'za ana vahera antahi ozamigahaze.

14 Hänen isiensä rikkomukset pysykööt Herran muistossa, älköönkä hänen äitinsä syntiä pyyhittäkö pois.

Ana ne'mofo agehemo'zama hu'naza kumira Ra Anumzamo'a aganera okanisie. Ana nehuno ana ne'mofo nerera'ma hu'nesia kumira avontafepintira eri otresie.

15 Olkoot ne Herran edessä alati, ja hävittäköön hän heidän muistonsa maan päältä.

Ra Anumzamo'a maka zupa ana vahe'mokizmi kumikura agesa antahi vava nehanige'za, ana ne'mofona vahe'mo'za mago'ene zamagesa antahi omigahaze.

16 Sillä se mies ei ajatellutkaan tehdä laupeutta, vaan vainosi kurjaa ja köyhää ja sydämen tuskassa olevaa, tappaaksensa hänet.

Na'ankure ana ne'mo'a vahe'ma so'e avu'ava'ma huzmante zankura avesra nehuno, zamunte omane vahe'ene ke'onke zanku atupama nehaza vahera zamazeri haviza nehie. Ana nehuno zamarimpa zamatafima mani'naza vahera zamahe fri'ne.

17 Hän rakasti kirousta, ja se kohtasi häntä; hän ei huolinut siunauksesta, ja se väistyi hänestä kauas.

Ana ne'mo'a sifana kema vahe'ma huzmanteno zamazeri haviza hu zankura muse nehie. Ana hu'neanki menina agri sifna kemo sifna hunteno azeri haviza hanie. Ana ne'mo'a vahera zamazeri so'ea nosia neki, ana nera azeri so'ea osanie.

18 Hän puki kirouksen yllensä niinkuin vaatteensa, ja se meni hänen sisuksiinsa niinkuin vesi ja hänen luihinsa niinkuin öljy.

Agrama vahe'ma sifna kema huzmantea zamo'a, avate'ma za'za kukenama eri antaniaza nehuno, tima negeno avufgafi ufreaza nehigeno, masavemo'ma zaferinafima ufreaza hu'ne.

19 Se olkoon hänellä viittana, johon hän verhoutuu, ja vyönä, johon hän aina vyöttäytyy.

Hagi vahe'ma sifnama huzmante'nea zamo'a ete rukrahe huno agrite eno, kukenama antaniaza huno avufgare nemesigeno, maka zupama amu nofi'ma regeno afafafima meaza hino.

20 Tämä olkoon Herralta minun vainoojaini palkka ja niiden, jotka puhuvat pahaa minua vastaan.

E'inahu knazana Ra Anumzamo'a atresigeno eno, nagri'ma nazeri haviza hu kema nehaza vahera eme zamazeri haviza hanie.

21 Mutta sinä, Herra, Herra, auta minua nimesi tähden, sillä sinun armosi on hyvä, pelasta minut.

Hianagi Ra Anumzana nagri Anumzamoka, kagraka'a kagigu nentahinka, enka eme naza huo. Na'ankure kavesi zankamo'a knare zantfa hu'neanki, nagu'vazinka ete navro.

22 Sillä minä olen kurja ja köyhä, ja sydämeni on haavoitettu minun rinnassani.

Nagrira namunte omanege'na, maka zankura atupa hu'na mani'nogeno, tumo'nimo'a fakifaki nehuno nata negrie.

23 Minä katoan pois kuin pitenevä varjo, minut pudistetaan pois kuin heinäsirkka.

Kinaga fre zagemo rentegeno namemo ome atupa hiaza hu'na, ome vagare'za nehu'na, ra kenu'mo atafari ramiaza nehue.

24 Polveni horjuvat paastoamisesta, ja minun ruumiini on laihtunut lihattomaksi.

Nagra ne'zama a'o hu'na manua zamo higeno narenafina hanave'a nomanegeno, navufgamo'a tari'vazino zaferinare ome akamare'ne.

25 Ja minä olen joutunut heidän herjattavakseen, minut nähdessään he nyökyttävät päätänsä.

Vahe'mo'zama nagri'ma nenage'za tusi kizazokago ke hunenante'za, zamasenia rugenka hu'naze.

26 Auta minua, Herra, minun Jumalani, pelasta minut armosi jälkeen;

Ra Anumzana nagri Anumza mani'nananki naza hunka, vagaore mevava kavesi zanteti nagu'vazio.

27 ja he saakoot tuta, että tämä on sinun kätesi, että sinä, Herra, sen teit.

Ama ana zama nehana zankura, Ra Anumzamo Agra'a azanuti agura nevazie hu'za ke'za antahi'za hiho.

28 Jos he kiroavat, siunaa sinä, jos he nousevat, joutukoot häpeään, mutta palvelijasi saakoon iloita.

Zamagra nagrira kazusi hunantegahaze. Hianagi kagra asomu hunantegahane. Nagrira nazeri haviza hugahaze. Hianagi zamagrira zamazeri haviza hananke'za zamagazegu hugahaze. Hianagi kagri eri'za vahe'mo'a musenkase hugahie.

29 Olkoon häväistys minun vainoojaini pukuna, ja verhotkoon heitä heidän häpeänsä niinkuin viitta.

Nagri'ma havigema hunante'naza vahe'mo'za zmagazezamo'a refitezmantegahie. Ana nehanageno za'za kukenamo'ma rufiteaza huno zamagazemo'a refitezmantegahie.

30 Minä suullani kiitän suuresti Herraa, ja monien keskellä minä ylistän häntä.

Ra Anumzamofona tusiza hu'na susu hunente'na, vahe'ma atruma hanaza amu'nompima mani'nena, agri agi'a ahentesga hugahue.

31 Sillä hän seisoo köyhän oikealla puolella pelastaakseen hänet niistä, jotka hänet tuomitsevat.

Na'ankure Agra maka zanku'ma atupa'ma nehaza vahe kaziga mani'neno, vahe'mo'zama zamazeri havizama nehu'za zamahe frinaku'ma nehazageno'a Agra zamaza nehie.