Psalmien 109
1 Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. Jumala, minun ylistykseni, älä ole vaiti.
For the end, a Psalm of David. For the end, a Psalm of David. O God, pass not over my praise in silence;
2 Sillä he ovat avanneet minua vastaan jumalattoman ja petollisen suun, he puhuttelevat minua valheen kielellä.
for the mouth of the sinner and the mouth of the crafty [man] have been opened against me: they have spoken against me with a crafty tongue.
3 Vihan sanoilla he ovat minut piirittäneet, ja syyttä he sotivat minua vastaan.
And they have compassed me with words of hatred; and fought against me without a cause.
4 Rakkauteni palkaksi he minua vainoavat, mutta minä ainoastaan rukoilen.
Instead of loving me, they falsely accused me: but I continued to pray.
5 He kostavat minulle hyvän pahalla ja rakkauteni vihalla.
And they rewarded me evil for good, and hatred for my love.
6 Aseta jumalaton mies häntä vastaan, ja seisokoon syyttäjä hänen oikealla puolellansa.
Set you a sinner against him; and let the devil stand at his right hand.
7 Oikeuden edessä hän joutukoon syyhyn, ja hänen rukouksensa tulkoon synniksi.
When he is judged, let him go forth condemned: and let his prayer become sin.
8 Hänen päivänsä olkoot harvat, ottakoon toinen hänen kaitsijatoimensa.
Let his days be few: and let another take his office of overseer.
9 Tulkoot hänen lapsensa orvoiksi ja hänen vaimonsa leskeksi.
Let his children be orphans, and his wife a widow.
10 Kierrelkööt hänen lapsensa alati kerjäten, anelkoot kaukana kotinsa raunioilta.
Let his children wander without a dwelling-place, and beg: let them be cast out of their habitations.
11 Anastakoon koronkiskuri kaiken hänen omansa, ja riistäkööt vieraat hänen vaivannäkönsä.
Let [his] creditor exact all that belongs to him: and let strangers spoil his labors.
12 Älköön kukaan osoittako hänelle laupeutta, älköönkä kukaan armahtako hänen orpojansa.
Let him have no helper; neither let there be any one to have compassion on his fatherless children.
13 Hänen jälkeläisensä hävitkööt sukupuuttoon, pyyhittäköön heidän nimensä pois toisessa polvessa.
Let his children be [given up] to utter destruction: in one generation let his name be blotted out.
14 Hänen isiensä rikkomukset pysykööt Herran muistossa, älköönkä hänen äitinsä syntiä pyyhittäkö pois.
Let the iniquity of his fathers be remembered before the Lord; and let not the sin of his mother be blotted out.
15 Olkoot ne Herran edessä alati, ja hävittäköön hän heidän muistonsa maan päältä.
Let them be before the Lord continually; and let their memorial be blotted out from the earth.
16 Sillä se mies ei ajatellutkaan tehdä laupeutta, vaan vainosi kurjaa ja köyhää ja sydämen tuskassa olevaa, tappaaksensa hänet.
Because he remembered not to show mercy, but persecuted the needy and poor man, and [that] to kill him that was pricked in the heart.
17 Hän rakasti kirousta, ja se kohtasi häntä; hän ei huolinut siunauksesta, ja se väistyi hänestä kauas.
He loved cursing also, and it shall come upon him; and he took not pleasure in blessing, so it shall be removed far from him.
18 Hän puki kirouksen yllensä niinkuin vaatteensa, ja se meni hänen sisuksiinsa niinkuin vesi ja hänen luihinsa niinkuin öljy.
Yes, he put on cursing as a garment, and it is come as water into his bowels, and as oil into his bones.
19 Se olkoon hänellä viittana, johon hän verhoutuu, ja vyönä, johon hän aina vyöttäytyy.
Let it be to him as a garment which he puts on, and as a girdle with which he girds himself continually.
20 Tämä olkoon Herralta minun vainoojaini palkka ja niiden, jotka puhuvat pahaa minua vastaan.
This is the dealing of the Lord with those who falsely accuse me, and of them that speak evil against my soul.
21 Mutta sinä, Herra, Herra, auta minua nimesi tähden, sillä sinun armosi on hyvä, pelasta minut.
But you, O Lord, Lord, deal [mercifully] with me, for your name's sake: for your mercy is good.
22 Sillä minä olen kurja ja köyhä, ja sydämeni on haavoitettu minun rinnassani.
Deliver me, for I am poor and needy; and my heart is troubled within me.
23 Minä katoan pois kuin pitenevä varjo, minut pudistetaan pois kuin heinäsirkka.
I am removed as a shadow in its going down: I am tossed up and down like locusts.
24 Polveni horjuvat paastoamisesta, ja minun ruumiini on laihtunut lihattomaksi.
My knees are weakened through fasting, and my flesh is changed by reason of [the lack of] oil.
25 Ja minä olen joutunut heidän herjattavakseen, minut nähdessään he nyökyttävät päätänsä.
I became also a reproach to them: [when] they saw me they shook their heads.
26 Auta minua, Herra, minun Jumalani, pelasta minut armosi jälkeen;
Help me, O Lord my God; and save me according to your mercy.
27 ja he saakoot tuta, että tämä on sinun kätesi, että sinä, Herra, sen teit.
And let them know that this is your hand; and [that] you, Lord, have wrought it.
28 Jos he kiroavat, siunaa sinä, jos he nousevat, joutukoot häpeään, mutta palvelijasi saakoon iloita.
Let them curse, but you shall bless: let them that rise up against me be ashamed, but let your servant rejoice.
29 Olkoon häväistys minun vainoojaini pukuna, ja verhotkoon heitä heidän häpeänsä niinkuin viitta.
Let those that falsely accuse me be clothed with shame, and let them cover themselves with their shame as with a mantle.
30 Minä suullani kiitän suuresti Herraa, ja monien keskellä minä ylistän häntä.
I will give thanks to the Lord abundantly with my mouth; and in the midst of many I will praise him.
31 Sillä hän seisoo köyhän oikealla puolella pelastaakseen hänet niistä, jotka hänet tuomitsevat.
For he stood on the right hand of the poor, to save [me] from them that persecute my soul.
