Psalmien 109
1 Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. Jumala, minun ylistykseni, älä ole vaiti.
To the chief Musician, A Psalm of David. Hold not thy peace, O God of my praise;
2 Sillä he ovat avanneet minua vastaan jumalattoman ja petollisen suun, he puhuttelevat minua valheen kielellä.
For the mouth of the wicked and the mouth of the deceitful are opened against me: they have spoken against me with a lying tongue.
3 Vihan sanoilla he ovat minut piirittäneet, ja syyttä he sotivat minua vastaan.
They compassed me about also with words of hatred; and fought against me without a cause.
4 Rakkauteni palkaksi he minua vainoavat, mutta minä ainoastaan rukoilen.
For my love they are my adversaries: but I [give myself unto] prayer.
5 He kostavat minulle hyvän pahalla ja rakkauteni vihalla.
And they have rewarded me evil for good, and hatred for my love.
6 Aseta jumalaton mies häntä vastaan, ja seisokoon syyttäjä hänen oikealla puolellansa.
Set thou a wicked man over him: and let Satan stand at his right hand.
7 Oikeuden edessä hän joutukoon syyhyn, ja hänen rukouksensa tulkoon synniksi.
When he shall be judged, let him be condemned: and let his prayer become sin.
8 Hänen päivänsä olkoot harvat, ottakoon toinen hänen kaitsijatoimensa.
Let his days be few; [and] let another take his office.
9 Tulkoot hänen lapsensa orvoiksi ja hänen vaimonsa leskeksi.
Let his children be fatherless, and his wife a widow.
10 Kierrelkööt hänen lapsensa alati kerjäten, anelkoot kaukana kotinsa raunioilta.
Let his children be continually vagabonds, and beg: let them seek [their bread] also out of their desolate places.
11 Anastakoon koronkiskuri kaiken hänen omansa, ja riistäkööt vieraat hänen vaivannäkönsä.
Let the extortioner catch all that he hath; and let the strangers spoil his labour.
12 Älköön kukaan osoittako hänelle laupeutta, älköönkä kukaan armahtako hänen orpojansa.
Let there be none to extend mercy unto him: neither let there be any to favour his fatherless children.
13 Hänen jälkeläisensä hävitkööt sukupuuttoon, pyyhittäköön heidän nimensä pois toisessa polvessa.
Let his posterity be cut off; [and] in the generation following let their name be blotted out.
14 Hänen isiensä rikkomukset pysykööt Herran muistossa, älköönkä hänen äitinsä syntiä pyyhittäkö pois.
Let the iniquity of his fathers be remembered with the LORD; and let not the sin of his mother be blotted out.
15 Olkoot ne Herran edessä alati, ja hävittäköön hän heidän muistonsa maan päältä.
Let them be before the LORD continually, that he may cut off the memory of them from the earth.
16 Sillä se mies ei ajatellutkaan tehdä laupeutta, vaan vainosi kurjaa ja köyhää ja sydämen tuskassa olevaa, tappaaksensa hänet.
Because that he remembered not to shew mercy, but persecuted the poor and needy man, that he might even slay the broken in heart.
17 Hän rakasti kirousta, ja se kohtasi häntä; hän ei huolinut siunauksesta, ja se väistyi hänestä kauas.
As he loved cursing, so let it come unto him: as he delighted not in blessing, so let it be far from him.
18 Hän puki kirouksen yllensä niinkuin vaatteensa, ja se meni hänen sisuksiinsa niinkuin vesi ja hänen luihinsa niinkuin öljy.
As he clothed himself with cursing like as with his garment, so let it come into his bowels like water, and like oil into his bones.
19 Se olkoon hänellä viittana, johon hän verhoutuu, ja vyönä, johon hän aina vyöttäytyy.
Let it be unto him as the garment [which] covereth him, and for a girdle wherewith he is girded continually.
20 Tämä olkoon Herralta minun vainoojaini palkka ja niiden, jotka puhuvat pahaa minua vastaan.
[Let] this [be] the reward of mine adversaries from the LORD, and of them that speak evil against my soul.
21 Mutta sinä, Herra, Herra, auta minua nimesi tähden, sillä sinun armosi on hyvä, pelasta minut.
But do thou for me, O GOD the Lord, for thy name’s sake: because thy mercy [is] good, deliver thou me.
22 Sillä minä olen kurja ja köyhä, ja sydämeni on haavoitettu minun rinnassani.
For I [am] poor and needy, and my heart is wounded within me.
23 Minä katoan pois kuin pitenevä varjo, minut pudistetaan pois kuin heinäsirkka.
I am gone like the shadow when it declineth: I am tossed up and down as the locust.
24 Polveni horjuvat paastoamisesta, ja minun ruumiini on laihtunut lihattomaksi.
My knees are weak through fasting; and my flesh faileth of fatness.
25 Ja minä olen joutunut heidän herjattavakseen, minut nähdessään he nyökyttävät päätänsä.
I became also a reproach unto them: [when] they looked upon me they shaked their heads.
26 Auta minua, Herra, minun Jumalani, pelasta minut armosi jälkeen;
Help me, O LORD my God: O save me according to thy mercy:
27 ja he saakoot tuta, että tämä on sinun kätesi, että sinä, Herra, sen teit.
That they may know that this [is] thy hand; [that] thou, LORD, hast done it.
28 Jos he kiroavat, siunaa sinä, jos he nousevat, joutukoot häpeään, mutta palvelijasi saakoon iloita.
Let them curse, but bless thou: when they arise, let them be ashamed; but let thy servant rejoice.
29 Olkoon häväistys minun vainoojaini pukuna, ja verhotkoon heitä heidän häpeänsä niinkuin viitta.
Let mine adversaries be clothed with shame, and let them cover themselves with their own confusion, as with a mantle.
30 Minä suullani kiitän suuresti Herraa, ja monien keskellä minä ylistän häntä.
I will greatly praise the LORD with my mouth; yea, I will praise him among the multitude.
31 Sillä hän seisoo köyhän oikealla puolella pelastaakseen hänet niistä, jotka hänet tuomitsevat.
For he shall stand at the right hand of the poor, to save [him] from those that condemn his soul.
