Psalmien 109
1 Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. Jumala, minun ylistykseni, älä ole vaiti.
For the Leader. A Psalm of David. O God of my praise, keep not silence;
2 Sillä he ovat avanneet minua vastaan jumalattoman ja petollisen suun, he puhuttelevat minua valheen kielellä.
For the mouth of the wicked and the mouth of deceit have they opened against me; they have spoken unto me with a lying tongue.
3 Vihan sanoilla he ovat minut piirittäneet, ja syyttä he sotivat minua vastaan.
They compassed me about also with words of hatred, and fought against me without a cause.
4 Rakkauteni palkaksi he minua vainoavat, mutta minä ainoastaan rukoilen.
In return for my love they are my adversaries; but I am all prayer.
5 He kostavat minulle hyvän pahalla ja rakkauteni vihalla.
And they have laid upon me evil for good, and hatred for my love:
6 Aseta jumalaton mies häntä vastaan, ja seisokoon syyttäjä hänen oikealla puolellansa.
'Set Thou a wicked man over him; and let an adversary stand at his right hand.
7 Oikeuden edessä hän joutukoon syyhyn, ja hänen rukouksensa tulkoon synniksi.
When he is judged, let him go forth condemned; and let his prayer be turned into sin.
8 Hänen päivänsä olkoot harvat, ottakoon toinen hänen kaitsijatoimensa.
Let his days be few; let another take his charge.
9 Tulkoot hänen lapsensa orvoiksi ja hänen vaimonsa leskeksi.
Let his children be fatherless, and his wife a widow.
10 Kierrelkööt hänen lapsensa alati kerjäten, anelkoot kaukana kotinsa raunioilta.
Let his children be vagabonds, and beg; and let them seek their bread out of their desolate places.
11 Anastakoon koronkiskuri kaiken hänen omansa, ja riistäkööt vieraat hänen vaivannäkönsä.
Let the creditor distrain all that he hath; and let strangers make spoil of his labour.
12 Älköön kukaan osoittako hänelle laupeutta, älköönkä kukaan armahtako hänen orpojansa.
Let there be none to extend kindness unto him; neither let there be any to be gracious unto his fatherless children.
13 Hänen jälkeläisensä hävitkööt sukupuuttoon, pyyhittäköön heidän nimensä pois toisessa polvessa.
Let his posterity be cut off; in the generation following let their name be blotted out.
14 Hänen isiensä rikkomukset pysykööt Herran muistossa, älköönkä hänen äitinsä syntiä pyyhittäkö pois.
Let the iniquity of his fathers be brought to remembrance unto the LORD; and let not the sin of his mother be blotted out.
15 Olkoot ne Herran edessä alati, ja hävittäköön hän heidän muistonsa maan päältä.
Let them be before the LORD continually, that He may cut off the memory of them from the earth.
16 Sillä se mies ei ajatellutkaan tehdä laupeutta, vaan vainosi kurjaa ja köyhää ja sydämen tuskassa olevaa, tappaaksensa hänet.
Because that he remembered not to do kindness, but persecuted the poor and needy man, and the broken in heart he was ready to slay.
17 Hän rakasti kirousta, ja se kohtasi häntä; hän ei huolinut siunauksesta, ja se väistyi hänestä kauas.
Yea, he loved cursing, and it came unto him; and he delighted not in blessing, and it is far from him.
18 Hän puki kirouksen yllensä niinkuin vaatteensa, ja se meni hänen sisuksiinsa niinkuin vesi ja hänen luihinsa niinkuin öljy.
He clothed himself also with cursing as with his raiment, and it is come into his inward parts like water, and like oil into his bones.
19 Se olkoon hänellä viittana, johon hän verhoutuu, ja vyönä, johon hän aina vyöttäytyy.
Let it be unto him as the garment which he putteth on, and for the girdle wherewith he is girded continually.'
20 Tämä olkoon Herralta minun vainoojaini palkka ja niiden, jotka puhuvat pahaa minua vastaan.
This would mine adversaries effect from the LORD, and they that speak evil against my soul.
21 Mutta sinä, Herra, Herra, auta minua nimesi tähden, sillä sinun armosi on hyvä, pelasta minut.
But Thou, O GOD the Lord, deal with me for Thy name's sake; because Thy mercy is good, deliver Thou me.
22 Sillä minä olen kurja ja köyhä, ja sydämeni on haavoitettu minun rinnassani.
For I am poor and needy, and my heart is wounded within me.
23 Minä katoan pois kuin pitenevä varjo, minut pudistetaan pois kuin heinäsirkka.
I am gone like the shadow when it lengtheneth; I am shaken off as the locust.
24 Polveni horjuvat paastoamisesta, ja minun ruumiini on laihtunut lihattomaksi.
My knees totter through fasting; and my flesh is lean, and hath no fatness.
25 Ja minä olen joutunut heidän herjattavakseen, minut nähdessään he nyökyttävät päätänsä.
I am become also a taunt unto them; when they see me, they shake their head.
26 Auta minua, Herra, minun Jumalani, pelasta minut armosi jälkeen;
Help me, O LORD my God; O save me according to Thy mercy;
27 ja he saakoot tuta, että tämä on sinun kätesi, että sinä, Herra, sen teit.
That they may know that this is Thy hand; that Thou, LORD, hast done it.
28 Jos he kiroavat, siunaa sinä, jos he nousevat, joutukoot häpeään, mutta palvelijasi saakoon iloita.
Let them curse, but bless Thou; when they arise, they shall be put to shame, but Thy servant shall rejoice.
29 Olkoon häväistys minun vainoojaini pukuna, ja verhotkoon heitä heidän häpeänsä niinkuin viitta.
Mine adversaries shall be clothed with confusion, and shall put on their own shame as a robe.
30 Minä suullani kiitän suuresti Herraa, ja monien keskellä minä ylistän häntä.
I will give great thanks unto the LORD with my mouth; yea, I will praise Him among the multitude;
31 Sillä hän seisoo köyhän oikealla puolella pelastaakseen hänet niistä, jotka hänet tuomitsevat.
Because He standeth at the right hand of the needy, to save him from them that judge his soul.
