Psalmien 109
1 Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. Jumala, minun ylistykseni, älä ole vaiti.
To him that excelleth. A Psalme of David. Holde not thy tongue, O God of my praise.
2 Sillä he ovat avanneet minua vastaan jumalattoman ja petollisen suun, he puhuttelevat minua valheen kielellä.
For the mouth of the wicked, and the mouth full of deceite are opened vpon me: they haue spoken to me with a lying tongue.
3 Vihan sanoilla he ovat minut piirittäneet, ja syyttä he sotivat minua vastaan.
They compassed me about also with words of hatred, and fought against me without a cause.
4 Rakkauteni palkaksi he minua vainoavat, mutta minä ainoastaan rukoilen.
For my friendship they were mine aduersaries, but I gaue my selfe to praier.
5 He kostavat minulle hyvän pahalla ja rakkauteni vihalla.
And they haue rewarded me euil for good, and hatred for my friendship.
6 Aseta jumalaton mies häntä vastaan, ja seisokoon syyttäjä hänen oikealla puolellansa.
Set thou the wicked ouer him, and let the aduersarie stand at his right hand.
7 Oikeuden edessä hän joutukoon syyhyn, ja hänen rukouksensa tulkoon synniksi.
Whe he shalbe iudged, let him be condemned, and let his praier be turned into sinne.
8 Hänen päivänsä olkoot harvat, ottakoon toinen hänen kaitsijatoimensa.
Let his daies be fewe, and let another take his charge.
9 Tulkoot hänen lapsensa orvoiksi ja hänen vaimonsa leskeksi.
Let his children be fatherlesse, and his wife a widowe.
10 Kierrelkööt hänen lapsensa alati kerjäten, anelkoot kaukana kotinsa raunioilta.
Let his children be vagabonds and beg and seeke bread, comming out of their places destroyed.
11 Anastakoon koronkiskuri kaiken hänen omansa, ja riistäkööt vieraat hänen vaivannäkönsä.
Let the extortioner catch al that he hath, and let the strangers spoile his labour.
12 Älköön kukaan osoittako hänelle laupeutta, älköönkä kukaan armahtako hänen orpojansa.
Let there be none to extend mercie vnto him: neither let there be any to shewe mercie vpon his fatherlesse children.
13 Hänen jälkeläisensä hävitkööt sukupuuttoon, pyyhittäköön heidän nimensä pois toisessa polvessa.
Let his posteritie be destroied, and in the generation following let their name be put out.
14 Hänen isiensä rikkomukset pysykööt Herran muistossa, älköönkä hänen äitinsä syntiä pyyhittäkö pois.
Let the iniquitie of his fathers bee had in remembrance with the Lord: and let not the sinne of his mother be done away.
15 Olkoot ne Herran edessä alati, ja hävittäköön hän heidän muistonsa maan päältä.
But let them alway be before the Lord, that he may cut off their memorial from ye earth.
16 Sillä se mies ei ajatellutkaan tehdä laupeutta, vaan vainosi kurjaa ja köyhää ja sydämen tuskassa olevaa, tappaaksensa hänet.
Because he remembred not to shew mercie, but persecuted the afflicted and poore man, and the sorowfull hearted to slay him.
17 Hän rakasti kirousta, ja se kohtasi häntä; hän ei huolinut siunauksesta, ja se väistyi hänestä kauas.
As he loued cursing, so shall it come vnto him, and as he loued not blessing, so shall it be farre from him.
18 Hän puki kirouksen yllensä niinkuin vaatteensa, ja se meni hänen sisuksiinsa niinkuin vesi ja hänen luihinsa niinkuin öljy.
As he clothed himselfe with cursing like a rayment, so shall it come into his bowels like water, and like oyle into his bones.
19 Se olkoon hänellä viittana, johon hän verhoutuu, ja vyönä, johon hän aina vyöttäytyy.
Let it be vnto him as a garment to couer him, and for a girdle, wherewith he shalbe alway girded.
20 Tämä olkoon Herralta minun vainoojaini palkka ja niiden, jotka puhuvat pahaa minua vastaan.
Let this be the rewarde of mine aduersarie from the Lord, and of them, that speake euill against my soule.
21 Mutta sinä, Herra, Herra, auta minua nimesi tähden, sillä sinun armosi on hyvä, pelasta minut.
But thou, O Lord my God, deale with me according vnto thy Name: deliuer me, (for thy mercie is good)
22 Sillä minä olen kurja ja köyhä, ja sydämeni on haavoitettu minun rinnassani.
Because I am poore and needie, and mine heart is wounded within me.
23 Minä katoan pois kuin pitenevä varjo, minut pudistetaan pois kuin heinäsirkka.
I depart like the shadowe that declineth, and am shaken off as the grashopper.
24 Polveni horjuvat paastoamisesta, ja minun ruumiini on laihtunut lihattomaksi.
My knees are weake through fasting, and my flesh hath lost all fatnes.
25 Ja minä olen joutunut heidän herjattavakseen, minut nähdessään he nyökyttävät päätänsä.
I became also a rebuke vnto them: they that looked vpon me, shaked their heads.
26 Auta minua, Herra, minun Jumalani, pelasta minut armosi jälkeen;
Helpe me, O Lord my God: saue me according to thy mercie.
27 ja he saakoot tuta, että tämä on sinun kätesi, että sinä, Herra, sen teit.
And they shall know, that this is thine hand, and that thou, Lord, hast done it.
28 Jos he kiroavat, siunaa sinä, jos he nousevat, joutukoot häpeään, mutta palvelijasi saakoon iloita.
Though they curse, yet thou wilt blesse: they shall arise and be confounded, but thy seruant shall reioyce.
29 Olkoon häväistys minun vainoojaini pukuna, ja verhotkoon heitä heidän häpeänsä niinkuin viitta.
Let mine aduersaries be clothed with shame, and let them couer themselues with their confusion, as with a cloke.
30 Minä suullani kiitän suuresti Herraa, ja monien keskellä minä ylistän häntä.
I will giue thankes vnto the Lord greatly with my mouth and praise him among ye multitude.
31 Sillä hän seisoo köyhän oikealla puolella pelastaakseen hänet niistä, jotka hänet tuomitsevat.
For he will stand at the right hand of the poore, to saue him from them that woulde condemne his soule.
