Psalmien 109
1 Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. Jumala, minun ylistykseni, älä ole vaiti.
To the chief Musician. Of David. A Psalm. O God of my praise, be not silent:
2 Sillä he ovat avanneet minua vastaan jumalattoman ja petollisen suun, he puhuttelevat minua valheen kielellä.
For the mouth of the wicked [man] and the mouth of deceit are opened against me: they have spoken against me with a lying tongue,
3 Vihan sanoilla he ovat minut piirittäneet, ja syyttä he sotivat minua vastaan.
And with words of hatred have they encompassed me; and they fight against me without a cause.
4 Rakkauteni palkaksi he minua vainoavat, mutta minä ainoastaan rukoilen.
For my love they are mine adversaries; but I [give myself unto] prayer.
5 He kostavat minulle hyvän pahalla ja rakkauteni vihalla.
And they have rewarded me evil for good, and hatred for my love.
6 Aseta jumalaton mies häntä vastaan, ja seisokoon syyttäjä hänen oikealla puolellansa.
Set a wicked [man] over him, and let [the] adversary stand at his right hand;
7 Oikeuden edessä hän joutukoon syyhyn, ja hänen rukouksensa tulkoon synniksi.
When he shall be judged, let him go out guilty, and let his prayer become sin;
8 Hänen päivänsä olkoot harvat, ottakoon toinen hänen kaitsijatoimensa.
Let his days be few, let another take his office;
9 Tulkoot hänen lapsensa orvoiksi ja hänen vaimonsa leskeksi.
Let his sons be fatherless, and his wife a widow;
10 Kierrelkööt hänen lapsensa alati kerjäten, anelkoot kaukana kotinsa raunioilta.
Let his sons be vagabonds and beg, and let them seek [their bread] far from their desolate places;
11 Anastakoon koronkiskuri kaiken hänen omansa, ja riistäkööt vieraat hänen vaivannäkönsä.
Let the usurer cast the net over all that he hath, and let strangers despoil his labour;
12 Älköön kukaan osoittako hänelle laupeutta, älköönkä kukaan armahtako hänen orpojansa.
Let there be none to extend kindness unto him, neither let there be any to favour his fatherless children;
13 Hänen jälkeläisensä hävitkööt sukupuuttoon, pyyhittäköön heidän nimensä pois toisessa polvessa.
Let his posterity be cut off; in the generation following let their name be blotted out:
14 Hänen isiensä rikkomukset pysykööt Herran muistossa, älköönkä hänen äitinsä syntiä pyyhittäkö pois.
Let the iniquity of his fathers be remembered with Jehovah, and let not the sin of his mother be blotted out;
15 Olkoot ne Herran edessä alati, ja hävittäköön hän heidän muistonsa maan päältä.
Let them be before Jehovah continually, that he may cut off the memory of them from the earth:
16 Sillä se mies ei ajatellutkaan tehdä laupeutta, vaan vainosi kurjaa ja köyhää ja sydämen tuskassa olevaa, tappaaksensa hänet.
Because he remembered not to shew kindness, but persecuted the afflicted and needy man, and the broken in heart, to slay him.
17 Hän rakasti kirousta, ja se kohtasi häntä; hän ei huolinut siunauksesta, ja se väistyi hänestä kauas.
And he loved cursing; so let it come unto him. And he delighted not in blessing; and let it be far from him.
18 Hän puki kirouksen yllensä niinkuin vaatteensa, ja se meni hänen sisuksiinsa niinkuin vesi ja hänen luihinsa niinkuin öljy.
And he clothed himself with cursing like his vestment; so let it come into his bowels like water, and like oil into his bones;
19 Se olkoon hänellä viittana, johon hän verhoutuu, ja vyönä, johon hän aina vyöttäytyy.
Let it be unto him as a garment with which he covereth himself, and for a girdle wherewith he is constantly girded.
20 Tämä olkoon Herralta minun vainoojaini palkka ja niiden, jotka puhuvat pahaa minua vastaan.
Let this be the reward of mine adversaries from Jehovah, and of them that speak evil against my soul.
21 Mutta sinä, Herra, Herra, auta minua nimesi tähden, sillä sinun armosi on hyvä, pelasta minut.
But do thou for me, Jehovah, Lord, for thy name's sake; because thy loving-kindness is good, deliver me:
22 Sillä minä olen kurja ja köyhä, ja sydämeni on haavoitettu minun rinnassani.
For I am afflicted and needy, and my heart is wounded within me.
23 Minä katoan pois kuin pitenevä varjo, minut pudistetaan pois kuin heinäsirkka.
I am gone like a shadow when it lengtheneth; I am tossed about like the locust;
24 Polveni horjuvat paastoamisesta, ja minun ruumiini on laihtunut lihattomaksi.
My knees are failing through fasting, and my flesh hath lost its fatness;
25 Ja minä olen joutunut heidän herjattavakseen, minut nähdessään he nyökyttävät päätänsä.
And I am become a reproach unto them; [when] they look upon me they shake their heads.
26 Auta minua, Herra, minun Jumalani, pelasta minut armosi jälkeen;
Help me, Jehovah my God; save me according to thy loving-kindness:
27 ja he saakoot tuta, että tämä on sinun kätesi, että sinä, Herra, sen teit.
That they may know that this is thy hand; that thou, Jehovah, hast done it.
28 Jos he kiroavat, siunaa sinä, jos he nousevat, joutukoot häpeään, mutta palvelijasi saakoon iloita.
Let them curse, but bless thou; when they rise up, let them be ashamed, and let thy servant rejoice.
29 Olkoon häväistys minun vainoojaini pukuna, ja verhotkoon heitä heidän häpeänsä niinkuin viitta.
Let mine adversaries be clothed with confusion, and let them cover themselves with their shame as with a mantle.
30 Minä suullani kiitän suuresti Herraa, ja monien keskellä minä ylistän häntä.
I will greatly celebrate Jehovah with my mouth; yea, I will praise him among the multitude.
31 Sillä hän seisoo köyhän oikealla puolella pelastaakseen hänet niistä, jotka hänet tuomitsevat.
For he standeth at the right hand of the needy, to save him from those that judge his soul.
