Psalmien 109
1 Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. Jumala, minun ylistykseni, älä ole vaiti.
Min Lovsangs Gud, ti ikke!
2 Sillä he ovat avanneet minua vastaan jumalattoman ja petollisen suun, he puhuttelevat minua valheen kielellä.
Thi de have opladt Ugudeligheds Mund og Falskheds Mund imod mig; de have talt imod mig med Løgnens Tunge,
3 Vihan sanoilla he ovat minut piirittäneet, ja syyttä he sotivat minua vastaan.
og de have omringet mig med hadefulde Ord og stridt imod mig uden Aarsag.
4 Rakkauteni palkaksi he minua vainoavat, mutta minä ainoastaan rukoilen.
Til Løn for min Kærlighed staa de mig imod, men jeg er stedse i Bøn.
5 He kostavat minulle hyvän pahalla ja rakkauteni vihalla.
Og de beviste mig ondt for godt, og Had for min Kærlighed.
6 Aseta jumalaton mies häntä vastaan, ja seisokoon syyttäjä hänen oikealla puolellansa.
Sæt en ugudelig over ham og lad en Anklager staa ved hans højre Haand!
7 Oikeuden edessä hän joutukoon syyhyn, ja hänen rukouksensa tulkoon synniksi.
Naar han dømmes, da lad ham gaa ud som skyldig, og lad hans Bøn blive tir Synd!
8 Hänen päivänsä olkoot harvat, ottakoon toinen hänen kaitsijatoimensa.
Hans Dage vorde faa, en anden annamme hans Embede!
9 Tulkoot hänen lapsensa orvoiksi ja hänen vaimonsa leskeksi.
Hans Børn vorde faderløse og hans Hustru Enke!
10 Kierrelkööt hänen lapsensa alati kerjäten, anelkoot kaukana kotinsa raunioilta.
Og lad hans Børn vanke hid og did og tigge, og lad dem fra deres øde Hjem søge om Føde!
11 Anastakoon koronkiskuri kaiken hänen omansa, ja riistäkööt vieraat hänen vaivannäkönsä.
Lad Aagerkarlen kaste Garn ud efter alt det, han har, og fremmede røve Frugten af hans Arbejde.
12 Älköön kukaan osoittako hänelle laupeutta, älköönkä kukaan armahtako hänen orpojansa.
Lad ham ikke finde nogen, som bevarer Miskundhed imod ham, og ingen forbarme sig over hans faderløse!
13 Hänen jälkeläisensä hävitkööt sukupuuttoon, pyyhittäköön heidän nimensä pois toisessa polvessa.
Hans Fremtid vorde afskaaren, deres Navn vorde udslettet i andet Led!
14 Hänen isiensä rikkomukset pysykööt Herran muistossa, älköönkä hänen äitinsä syntiä pyyhittäkö pois.
Hans Fædres Misgerning vorde ihukommet hos Herren og hans Moders Synd ikke udslettet!
15 Olkoot ne Herran edessä alati, ja hävittäköön hän heidän muistonsa maan päältä.
De være Herren altid for Øje, og han udrydde deres Ihukommelse af Jorden;
16 Sillä se mies ei ajatellutkaan tehdä laupeutta, vaan vainosi kurjaa ja köyhää ja sydämen tuskassa olevaa, tappaaksensa hänet.
fordi han ikke kom i Hu at gøre Miskundhed, men forfulgte en elendig og en fattig Mand og den, som var bedrøvet i Hjertet, for at dræbe ham.
17 Hän rakasti kirousta, ja se kohtasi häntä; hän ei huolinut siunauksesta, ja se väistyi hänestä kauas.
Han elskede Forbandelse, den kom ogsaa over ham, og han havde ikke Lyst til Velsignelse, og den blev ogsaa langt fra ham.
18 Hän puki kirouksen yllensä niinkuin vaatteensa, ja se meni hänen sisuksiinsa niinkuin vesi ja hänen luihinsa niinkuin öljy.
Og han iførte sig Forbandelse som sit Klædebon, og den kom ind i ham som Vand og som Olie i hans Ben.
19 Se olkoon hänellä viittana, johon hän verhoutuu, ja vyönä, johon hän aina vyöttäytyy.
Den vorde ham som et Klædebon, hvilket han ifører sig, og som et Bælte, hvilket han altid ombinder sig med.
20 Tämä olkoon Herralta minun vainoojaini palkka ja niiden, jotka puhuvat pahaa minua vastaan.
Dette er Lønnen fra Herren til dem, som staa mig imod, og som tale ondt imod min Sjæl!
21 Mutta sinä, Herra, Herra, auta minua nimesi tähden, sillä sinun armosi on hyvä, pelasta minut.
Men du, Herre, Herre! gøre vel imod mig for dit Navns Skyld; red mig, fordi din Miskundhed er god.
22 Sillä minä olen kurja ja köyhä, ja sydämeni on haavoitettu minun rinnassani.
Thi jeg er elendig og fattig, og mit Hjerte er saaret inden i mig.
23 Minä katoan pois kuin pitenevä varjo, minut pudistetaan pois kuin heinäsirkka.
Jeg svinder bort som en Skygge, naar den hælder, jeg bliver jaget bort som en Græshoppe.
24 Polveni horjuvat paastoamisesta, ja minun ruumiini on laihtunut lihattomaksi.
Mine Knæ rave af Faste, og mit Kød er magert og har ingen Fedme.
25 Ja minä olen joutunut heidän herjattavakseen, minut nähdessään he nyökyttävät päätänsä.
Og jeg maa være deres Spot; de se mig, de ryste med deres Hoved.
26 Auta minua, Herra, minun Jumalani, pelasta minut armosi jälkeen;
Hjælp mig, Herre, min Gud! frels mig efter din Miskundhed,
27 ja he saakoot tuta, että tämä on sinun kätesi, että sinä, Herra, sen teit.
at de maa kende, at dette er din Haand; du, Herre! du har gjort det.
28 Jos he kiroavat, siunaa sinä, jos he nousevat, joutukoot häpeään, mutta palvelijasi saakoon iloita.
Forbande de, saa velsigner du, de rejse sig, men blive til Skamme, og din Tjener glædes.
29 Olkoon häväistys minun vainoojaini pukuna, ja verhotkoon heitä heidän häpeänsä niinkuin viitta.
Lad mine Modstandere iføres Forsmædelse og klædes med deres Skam som med en Kappe.
30 Minä suullani kiitän suuresti Herraa, ja monien keskellä minä ylistän häntä.
Jeg vil takke Herren højlig med min Mund, og jeg vil love ham midt iblandt mange;
31 Sillä hän seisoo köyhän oikealla puolella pelastaakseen hänet niistä, jotka hänet tuomitsevat.
thi han staar ved den fattiges højre Haand for at frelse ham fra dem, som dømme hans Sjæl.
