Psalmien 108

1 Laulu; Daavidin virsi. Minun sydämeni on valmis, Jumala, minä tahdon veisata ja soittaa; valmis on minun sieluni.

Cantique. Psaume de David. Mon cœur est affermi, ô Dieu! je chanterai, et je psalmodierai, … mon âme aussi.

2 Heräjä, harppu ja kannel. Minä tahdon herättää aamuruskon.

Éveillez-vous, luth et harpe! Je m’éveillerai à l’aube du jour.

3 Herra, sinua minä kiitän kansojen joukossa ja veisaan sinun kiitostasi kansakuntien keskellä.

Je te célébrerai parmi les peuples, ô Éternel! et je chanterai tes louanges parmi les peuplades;

4 Sillä suuri on sinun armosi ja ulottuu ylitse taivasten ja sinun totuutesi hamaan pilviin asti.

Car ta bonté est grande par-dessus les cieux, et ta vérité [atteint] jusqu’aux nues.

5 Korota itsesi yli taivasten, Jumala, ja levitköön sinun kunniasi yli kaiken maan.

Élève-toi, ô Dieu! au-dessus des cieux, et que ta gloire soit au-dessus de toute la terre.

6 Että sinun rakkaasi pelastetuiksi tulisivat, auta oikealla kädelläsi ja vastaa minulle.

Afin que tes bien-aimés soient délivrés, sauve par ta droite, et réponds-moi.

7 Jumala on puhunut pyhäkössänsä. Minä riemuitsen, minä jaan Sikemin ja mittaan Sukkotin laakson.

Dieu a parlé dans sa sainteté: je me réjouirai; je partagerai Sichem et je mesurerai la vallée de Succoth.

8 Minun on Gilead, ja minun on Manasse; Efraim on minun pääni suojus, Juuda minun valtikkani.

Galaad est à moi, Manassé est à moi, et Éphraïm est la force de ma tête; Juda est mon législateur;

9 Mooab on minun pesuastiani, Edomiin minä viskaan kenkäni, minä riemuitsen Filistean maasta.

Moab est le bassin où je me lave; sur Édom j’ai jeté ma sandale; sur la Philistie je pousserai des cris de triomphe.

10 Kuka vie minut varustettuun kaupunkiin? Kuka saattaa minut Edomiin?

Qui me conduira dans la ville forte? Qui me mènera jusqu’en Édom?

11 Etkö sinä, Jumala, hyljännyt meitä? Et lähtenyt, Jumala, meidän sotajoukkojemme kanssa!

Ne sera-ce pas toi, ô Dieu, qui nous as rejetés, et qui n’es pas sorti, ô Dieu, avec nos armées?

12 Anna meille apu ahdistajaa vastaan, sillä turha on ihmisten apu.

Donne-nous du secours pour sortir de détresse; car la délivrance qui vient de l’homme est vaine.

13 Jumalan voimalla me teemme väkeviä tekoja; hän tallaa meidän vihollisemme maahan.

Par Dieu nous ferons des actes de valeur, et c’est lui qui foulera nos adversaires.