Psalmien 108
1 Laulu; Daavidin virsi. Minun sydämeni on valmis, Jumala, minä tahdon veisata ja soittaa; valmis on minun sieluni.
Píseň a žalm Davidův. Hotovo jest srdce mé, Bože, zpívati a oslavovati tě budu, také i sláva má.
2 Heräjä, harppu ja kannel. Minä tahdon herättää aamuruskon.
Probuď se loutno a harfo, když v svitání povstávám.
3 Herra, sinua minä kiitän kansojen joukossa ja veisaan sinun kiitostasi kansakuntien keskellä.
Slaviti tě budu mezi lidmi, Hospodine, a tobě žalmy prozpěvovati mezi národy.
4 Sillä suuri on sinun armosi ja ulottuu ylitse taivasten ja sinun totuutesi hamaan pilviin asti.
Nebo nad nebesa větší jest milosrdenství tvé, a až k nejvyšším oblakům pravda tvá.
5 Korota itsesi yli taivasten, Jumala, ja levitköön sinun kunniasi yli kaiken maan.
Vyvyšiž se nad nebesa, ó Bože, a nade všecku zemi sláva tvá.
6 Että sinun rakkaasi pelastetuiksi tulisivat, auta oikealla kädelläsi ja vastaa minulle.
Ať jsou vysvobozeni milí tvoji, zachovávejž je pravicí svou, a vyslyš mne.
7 Jumala on puhunut pyhäkössänsä. Minä riemuitsen, minä jaan Sikemin ja mittaan Sukkotin laakson.
Bůh mluvil skrze svatost svou; veseliti se budu, že budu děliti Sichem, a údolí Sochot že rozměřím.
8 Minun on Gilead, ja minun on Manasse; Efraim on minun pääni suojus, Juuda minun valtikkani.
Můjť jest Galád, můj i Manasses, a Efraim síla hlavy mé, Juda učitel můj.
9 Mooab on minun pesuastiani, Edomiin minä viskaan kenkäni, minä riemuitsen Filistean maasta.
Moáb medenice k umývání mému, na Edoma uvrhu obuv svou, proti Palestině troubiti budu.
10 Kuka vie minut varustettuun kaupunkiin? Kuka saattaa minut Edomiin?
Kdo mne uvede do města hrazeného? Kdo mne zprovodí až do Idumejské země?
11 Etkö sinä, Jumala, hyljännyt meitä? Et lähtenyt, Jumala, meidän sotajoukkojemme kanssa!
Zdali ne ty, ó Bože, kterýž jsi nás byl zavrhl, a nevycházels, ó Bože, s vojsky našimi?
12 Anna meille apu ahdistajaa vastaan, sillä turha on ihmisten apu.
Uděliž nám pomoci proti nepříteli, nebo marná jest pomoc lidská.
13 Jumalan voimalla me teemme väkeviä tekoja; hän tallaa meidän vihollisemme maahan.
V Bohu udatně sobě počínati budeme, a on pošlapá nepřátely naše.
