Psalmien 107
1 Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.
Alleluia alleluia. Confitemini Domino quoniam bonus: quoniam in saeculum misericordia eius.
2 Niin sanokoot Herran lunastetut, jotka hän on lunastanut ahdistuksen alta
Dicant qui redempti sunt a Domino, quos redemit de manu inimici: et de regionibus congregavit eos:
3 ja koonnut pakanamaista, idästä ja lännestä, pohjoisesta ja meren puolelta.
A solis ortu, et occasu: ab aquilone, et mari.
4 He harhailivat erämaassa, autiossa, tiettömässä maassa, löytämättä asuttua kaupunkia.
Erraverunt in solitudine in inaquoso: viam civitatis habitaculi non invenerunt,
5 Heidän oli nälkä ja jano, heidän sielunsa nääntyi heissä.
Esurientes, et sitientes: anima eorum in ipsis defecit.
6 Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.
Et clamaverunt ad Dominum cum tribularentur: et de necessitatibus eorum eripuit eos.
7 Ja hän ohjasi heidät oikealle tielle, niin että he pääsivät asuttuun kaupunkiin.
Et deduxit eos in viam rectam: ut irent in civitatem habitationis.
8 Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa, hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
Confiteantur Domino misericordiae eius: et mirabilia eius filiis hominum.
9 Sillä hän ravitsee nääntyvän sielun ja täyttää nälkäisen sielun hyvyydellä.
Quia satiavit animam inanem: et animam esurientem satiavit bonis.
10 He istuivat pimeydessä ja synkeydessä, vangittuina kurjuuteen ja rautoihin,
Sedentes in tenebris, et umbra mortis: vinctos in mendicitate, et ferro.
11 koska olivat niskoitelleet Jumalan käskyjä vastaan ja katsoneet halvaksi Korkeimman neuvon.
Quia exacerbaverunt eloquia Dei: et consilium Altissimi irritaverunt.
12 Hän masensi heidän sydämensä kärsimyksellä; he sortuivat, eikä ollut auttajaa.
Et humiliatum est in laboribus cor eorum: infirmati sunt, nec fuit qui adiuvaret.
13 Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.
Et clamaverunt ad Dominum cum tribularentur: et de necessitatibus eorum liberavit eos.
14 Hän vei heidät ulos pimeydestä ja synkeydestä, hän katkaisi heidän kahleensa.
Et eduxit eos de tenebris, et umbra mortis: et vincula eorum dirupit.
15 Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
Confiteantur Domino misericordiae eius: et mirabilia eius filiis hominum.
16 Sillä hän särkee vaskiset ovet ja rikkoo rautaiset salvat.
Quia contrivit portas aereas: et vectes ferreos confregit.
17 He olivat hulluja, sillä heidän vaelluksensa oli syntinen, ja he kärsivät vaivaa pahojen tekojensa tähden.
Suscepit eos de via iniquitatis eorum: propter iniustitias enim suas humiliati sunt.
18 Heidän sielunsa inhosi kaikkea ruokaa, ja he olivat lähellä kuoleman portteja.
Omnem escam abominata est anima eorum: et appropinquaverunt usque ad portas mortis.
19 Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.
Et clamaverunt ad Dominum cum tribularentur: et de necessitatibus eorum liberavit eos.
20 Hän lähetti sanansa ja paransi heidät ja pelasti heidät haudasta.
Misit verbum suum, et sanavit eos: et eripuit eos de interitionibus eorum.
21 Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
Confiteantur Domino misericordiae eius: et mirabilia eius filiis hominum.
22 Uhratkoot kiitosuhreja ja kertokoot riemuiten hänen töitään.
Et sacrificent sacrificium laudis: et annuncient opera eius in exultatione.
23 He lähtivät laivoilla merelle ja kävivät kauppaa suurilla vesillä.
Qui descendunt mare in navibus, facientes operationem in aquis multis.
24 He näkivät Herran työt ja hänen ihmeelliset tekonsa meren syvyyksissä.
Ipsi viderunt opera Domini, et mirabilia eius in profundo.
25 Hän sanoi sanansa ja nosti myrskytuulen, joka kohotti korkealle sen aallot.
Dixit, et stetit spiritus procellae: et exaltati sunt fluctus eius.
26 He kohosivat taivasta kohti, he vajosivat syvyyksiin; heidän sielunsa menehtyi tuskasta.
Ascendunt usque ad caelos, et descendunt usque ad abyssos: anima eorum in malis tabescebat.
27 He horjuivat ja hoippuivat kuin juopunut, ja kaikki heidän taitonsa hämmentyi.
Turbati sunt, et moti sunt sicut ebrius: et omnis sapientia eorum devorata est.
28 Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän päästi heidät heidän ahdistuksistaan.
Et clamaverunt ad Dominum cum tribularentur, et de necessitatibus eorum eduxit eos.
29 Hän tyynnytti myrskyn, ja meren aallot hiljenivät.
Et statuit procellam eius in auram: et siluerunt fluctus eius.
30 He iloitsivat, kun tuli tyyni, ja hän vei heidät toivottuun satamaan.
Et laetati sunt quia siluerunt: et deduxit eos in portum voluntatis eorum.
31 Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
Confiteantur Domino misericordiae eius: et mirabilia eius filiis hominum.
32 Kunnioittakoot häntä kansan seurakunnassa ja vanhinten kokouksessa häntä ylistäkööt.
Et exaltent eum in ecclesia plebis: et in cathedra seniorum laudent eum.
33 Hän muutti virrat erämaaksi ja vesilähteet kuivaksi maaksi,
Posuit flumina in desertum: et exitus aquarum in sitim.
34 hedelmällisen maan suola-aroksi, sen asukasten pahuuden tähden.
Terram fructiferam in salsuginem, a malitia inhabitantium in ea.
35 Hän muutti erämaan vesilammikoiksi ja kuivan maan vesilähteiksi.
Posuit desertum in stagna aquarum: et terram sine aqua in exitus aquarum.
36 Ja hän asetti nälkäiset sinne asumaan ja he rakensivat kaupungin asuaksensa.
Et collocavit illic esurientes: et constituerunt civitatem habitationis.
37 Ja he kylvivät peltoja ja istuttivat viinitarhoja, jotka tuottivat satoisan hedelmän.
Et seminaverunt agros, et plantaverunt vineas: et fecerunt fructum nativitatis.
38 Hän siunasi heitä, ja he lisääntyivät suuresti, ja hän antoi heille paljon karjaa.
Et benedixit eis, et multiplicati sunt nimis: et iumenta eorum non minoravit.
39 Ja kun he vähentyivät ja vaipuivat onnettomuuden ja huolten painon alla,
Et pauci facti sunt: et vexati sunt a tribulatione malorum, et dolore.
40 niin hän, joka vuodattaa ylenkatsetta ruhtinasten päälle ja panee heidät harhailemaan tiettömissä autiomaissa,
Effusa est contentio super principes: et errare fecit eos in invio, et non in via.
41 hän kohotti köyhän kurjuudesta ja teki suvut suuriksi kuin lammaslaumat.
Et adiuvit pauperem de inopia: et posuit sicut oves familias.
42 Oikeamieliset näkevät sen ja riemuitsevat, ja kaiken vääryyden täytyy tukkia suunsa.
Videbunt recti, et laetabuntur: et omnis iniquitas oppilabit os suum.
43 Joka viisas on, se ottakoon näistä vaarin ja ajatelkoon Herran armotekoja.
Quis sapiens et custodiet haec? et intelliget misericordias Domini?
