Psalmien 107
1 Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.
Danket dem HERRN; denn er ist freundlich, und seine Güte währet ewiglich.
2 Niin sanokoot Herran lunastetut, jotka hän on lunastanut ahdistuksen alta
Saget, die ihr erlöset seid durch den HERRN, die er aus der Not erlöset hat
3 ja koonnut pakanamaista, idästä ja lännestä, pohjoisesta ja meren puolelta.
und die er aus den Ländern zusammengebracht hat vom Aufgang, vom Niedergang, von Mitternacht und vom Meer;
4 He harhailivat erämaassa, autiossa, tiettömässä maassa, löytämättä asuttua kaupunkia.
die irregingen in der Wüste, in ungebahntem Wege, und fanden keine Stadt, da sie wohnen konnten,
5 Heidän oli nälkä ja jano, heidän sielunsa nääntyi heissä.
hungrig und durstig und ihre Seele verschmachtet;
6 Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.
und sie zum HERRN riefen in ihrer Not, und er sie errettete aus ihren Ängsten
7 Ja hän ohjasi heidät oikealle tielle, niin että he pääsivät asuttuun kaupunkiin.
und führete sie einen richtigen Weg, daß sie gingen zur Stadt, da sie wohnen konnten:
8 Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa, hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
die sollen dem HERRN danken um seine Güte und um seine Wunder, die er an den Menschenkindern tut,
9 Sillä hän ravitsee nääntyvän sielun ja täyttää nälkäisen sielun hyvyydellä.
daß er sättiget die durstige Seele und füllet die hungrige Seele mit Gutem.
10 He istuivat pimeydessä ja synkeydessä, vangittuina kurjuuteen ja rautoihin,
Die da sitzen mußten in Finsternis und Dunkel, gefangen im Zwang und Eisen,
11 koska olivat niskoitelleet Jumalan käskyjä vastaan ja katsoneet halvaksi Korkeimman neuvon.
darum daß sie Gottes Geboten ungehorsam gewesen waren und das Gesetz des Höchsten geschändet hatten;
12 Hän masensi heidän sydämensä kärsimyksellä; he sortuivat, eikä ollut auttajaa.
darum mußte ihr Herz mit Unglück geplagt werden, daß sie dalagen, und ihnen niemand half;
13 Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.
und sie zum HERRN riefen in ihrer Not, und er ihnen half aus ihren Ängsten
14 Hän vei heidät ulos pimeydestä ja synkeydestä, hän katkaisi heidän kahleensa.
und sie aus der Finsternis und Dunkel führete und ihre Bande zerriß:
15 Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
die sollen dem HERRN danken um seine Güte und um seine Wunder, die er an den Menschenkindern tut,
16 Sillä hän särkee vaskiset ovet ja rikkoo rautaiset salvat.
daß er zerbricht eherne Türen und zerschlägt eiserne Riegel.
17 He olivat hulluja, sillä heidän vaelluksensa oli syntinen, ja he kärsivät vaivaa pahojen tekojensa tähden.
Die Narren, so geplaget waren um ihrer Übertretung willen und um ihrer Sünde willen,
18 Heidän sielunsa inhosi kaikkea ruokaa, ja he olivat lähellä kuoleman portteja.
daß ihnen ekelte vor aller Speise und wurden todkrank;
19 Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.
und sie zum HERRN riefen in ihrer Not, und er ihnen half aus ihren Ängsten;
20 Hän lähetti sanansa ja paransi heidät ja pelasti heidät haudasta.
er sandte sein Wort und machte sie gesund und errettete sie, daß sie nicht starben:
21 Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
die sollen dem HERRN danken um seine Güte und um seine Wunder, die er an den Menschenkindern tut,
22 Uhratkoot kiitosuhreja ja kertokoot riemuiten hänen töitään.
und Dank opfern und erzählen seine Werke mit Freuden.
23 He lähtivät laivoilla merelle ja kävivät kauppaa suurilla vesillä.
Die mit Schiffen auf dem Meer fuhren und trieben ihren Handel in großen Wassern;
24 He näkivät Herran työt ja hänen ihmeelliset tekonsa meren syvyyksissä.
die des HERRN Werke erfahren haben und seine Wunder im Meer,
25 Hän sanoi sanansa ja nosti myrskytuulen, joka kohotti korkealle sen aallot.
wenn er sprach und einen Sturmwind erregte, der die Wellen erhub,
26 He kohosivat taivasta kohti, he vajosivat syvyyksiin; heidän sielunsa menehtyi tuskasta.
und sie gen Himmel fuhren und in den Abgrund fuhren, daß ihre Seele vor Angst verzagte,
27 He horjuivat ja hoippuivat kuin juopunut, ja kaikki heidän taitonsa hämmentyi.
daß sie taumelten und wankten wie ein Trunkener und wußten keinen Rat mehr;
28 Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän päästi heidät heidän ahdistuksistaan.
und sie zum HERRN schrieen in ihrer Not, und er sie aus ihren Ängsten führete
29 Hän tyynnytti myrskyn, ja meren aallot hiljenivät.
und stillete das Ungewitter, daß die Wellen sich legten,
30 He iloitsivat, kun tuli tyyni, ja hän vei heidät toivottuun satamaan.
und sie froh wurden, daß es stille worden war, und er sie zu Lande brachte nach ihrem Wunsch:
31 Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
die sollen dem HERRN danken um seine Güte und um seine Wunder, die er an den Menschenkindern tut,
32 Kunnioittakoot häntä kansan seurakunnassa ja vanhinten kokouksessa häntä ylistäkööt.
und ihn bei der Gemeine preisen und bei den Alten rühmen.
33 Hän muutti virrat erämaaksi ja vesilähteet kuivaksi maaksi,
Die, welchen ihre Bäche vertrocknet und die Wasserquellen versieget waren,
34 hedelmällisen maan suola-aroksi, sen asukasten pahuuden tähden.
daß ein fruchtbar Land nichts trug um der Bosheit willen derer, die drinnen wohneten;
35 Hän muutti erämaan vesilammikoiksi ja kuivan maan vesilähteiksi.
und er das Trockne wiederum wasserreich machte und im dürren Lande Wasserquellen;
36 Ja hän asetti nälkäiset sinne asumaan ja he rakensivat kaupungin asuaksensa.
und die Hungrigen dahin gesetzt hat, daß sie eine Stadt zurichteten, da sie wohnen könnten,
37 Ja he kylvivät peltoja ja istuttivat viinitarhoja, jotka tuottivat satoisan hedelmän.
und Acker besäen und Weinberge pflanzen möchten und die jährlichen Früchte kriegten;
38 Hän siunasi heitä, ja he lisääntyivät suuresti, ja hän antoi heille paljon karjaa.
und er sie segnete, daß sie sich fast mehreten, und ihnen viel Viehes gab;
39 Ja kun he vähentyivät ja vaipuivat onnettomuuden ja huolten painon alla,
die, welch niedergedrückt und geschwächt waren von dem Bösen, der sie gezwungen und gedrungen hatte,
40 niin hän, joka vuodattaa ylenkatsetta ruhtinasten päälle ja panee heidät harhailemaan tiettömissä autiomaissa,
da Verachtung auf die Fürsten geschüttet war, daß alles irrig und wüste stund;
41 hän kohotti köyhän kurjuudesta ja teki suvut suuriksi kuin lammaslaumat.
und er den Armen schützte vor Elend und sein Geschlecht wie eine Herde mehrete.
42 Oikeamieliset näkevät sen ja riemuitsevat, ja kaiken vääryyden täytyy tukkia suunsa.
Solches werden die Frommen sehen und sich freuen; und aller Bosheit wird das Maul gestopft werden.
43 Joka viisas on, se ottakoon näistä vaarin ja ajatelkoon Herran armotekoja.
Wer ist weise und behält dies? So werden sie merken, wieviel Wohltat der HERR erzeiget.
