Psalmien 107
1 Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.
"Dem Herrn sagt Dank! Denn er ist gut. Auf ewig währet seine Huld."
2 Niin sanokoot Herran lunastetut, jotka hän on lunastanut ahdistuksen alta
So singen die vom Herrn Erlösten, die er aus Feindes Hand befreit
3 ja koonnut pakanamaista, idästä ja lännestä, pohjoisesta ja meren puolelta.
und aus den Ländern sammelt von Morgen, Abend, Mitternacht und Süden. -
4 He harhailivat erämaassa, autiossa, tiettömässä maassa, löytämättä asuttua kaupunkia.
Sie irren in der Steppenwüste und finden keine Bahn zur Wohnstatt hin.
5 Heidän oli nälkä ja jano, heidän sielunsa nääntyi heissä.
Sie leiden Durst und Hunger, und ihre Seele sinkt darob in Ohnmacht.
6 Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.
Sie schreien zu dem Herrn in ihrer Not; Er rettet sie aus ihren Ängsten
7 Ja hän ohjasi heidät oikealle tielle, niin että he pääsivät asuttuun kaupunkiin.
und leitet sie auf rechtem Wege, die Wohnstatt zu erreichen.
8 Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa, hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
Sie sollen dankbar sein dem Herrn für seine Gnade, für seine Wunder an den Menschenkindern,
9 Sillä hän ravitsee nääntyvän sielun ja täyttää nälkäisen sielun hyvyydellä.
daß er ihr Lechzen stillt und ihren Hunger mit dem Nötigen befriedigt! -
10 He istuivat pimeydessä ja synkeydessä, vangittuina kurjuuteen ja rautoihin,
In Finsternis und Todesschatten sitzen sie, gebannt in Elend und in Eisen;
11 koska olivat niskoitelleet Jumalan käskyjä vastaan ja katsoneet halvaksi Korkeimman neuvon.
denn Gottes Worten widerspenstig, verschmähen sie des Höchsten Rat.
12 Hän masensi heidän sydämensä kärsimyksellä; he sortuivat, eikä ollut auttajaa.
Durch Mühsal beugt er ihren Sinn; sie werden machtlos; niemand hilft.
13 Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.
Sie schrein zum Herrn in ihrer Not; er rettet sie aus ihren Ängsten.
14 Hän vei heidät ulos pimeydestä ja synkeydestä, hän katkaisi heidän kahleensa.
Aus Finsternis und Todesschatten führt er sie, und ihre Fesseln sprengt er auf.
15 Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
Sie sollen dankbar sein dem Herrn für seine Gnade, für seine Wunder an den Menschenkindern,
16 Sillä hän särkee vaskiset ovet ja rikkoo rautaiset salvat.
daß er zertrümmert eherne Pforten und Eisenriegel bricht! -
17 He olivat hulluja, sillä heidän vaelluksensa oli syntinen, ja he kärsivät vaivaa pahojen tekojensa tähden.
Die Kranken leiden schwer ob ihres Sündenwandels und wegen ihrer Missetaten,
18 Heidän sielunsa inhosi kaikkea ruokaa, ja he olivat lähellä kuoleman portteja.
daß sie vor jeder Speise ekelt und sie des Todes Pforten schon berühren.
19 Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.
Sie schreien zu dem Herrn in ihrer Not; er rettet sie aus ihren Ängsten.
20 Hän lähetti sanansa ja paransi heidät ja pelasti heidät haudasta.
Er schickt sein Wort, macht sie gesund und rettet sie vor ihren Grüften.
21 Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
Sie sollen dankbar sein dem Herrn für seine Gnade, für seine Wunder an den Menschenkindern,
22 Uhratkoot kiitosuhreja ja kertokoot riemuiten hänen töitään.
ihm Dankesopfer bringen, jubelnd seine Taten künden! -
23 He lähtivät laivoilla merelle ja kävivät kauppaa suurilla vesillä.
Die auf der See in Schiffen fahren und ihr Geschäft auf großen Wassern treiben,
24 He näkivät Herran työt ja hänen ihmeelliset tekonsa meren syvyyksissä.
erblicken hier des Herren Werke und seine Wunder mit der tiefen Flut.
25 Hän sanoi sanansa ja nosti myrskytuulen, joka kohotti korkealle sen aallot.
Ein Sturm erhebt sich auf sein Wort, und seine Wellen türmen sich.
26 He kohosivat taivasta kohti, he vajosivat syvyyksiin; heidän sielunsa menehtyi tuskasta.
Sie steigen bis zum Himmel, fahren in die Tiefen. Ihr Leben ist gefährdet.
27 He horjuivat ja hoippuivat kuin juopunut, ja kaikki heidän taitonsa hämmentyi.
Sie tanzen, schwanken wie Betrunkene. Dahin ist ihre ganze Kunst.
28 Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän päästi heidät heidän ahdistuksistaan.
Sie schrein zum Herrn in ihrer Not; er rettet sie aus ihren Ängsten.
29 Hän tyynnytti myrskyn, ja meren aallot hiljenivät.
Er macht den Sturm zum Säuselwind; da legen sich des Meeres Wellen.
30 He iloitsivat, kun tuli tyyni, ja hän vei heidät toivottuun satamaan.
Sie jubeln, daß sie stille liegen und er sie an ihr Endziel führt.
31 Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
Sie sollen dankbar sein dem Herrn für seine Gnade, für seine Wunder an den Menschenkindern
32 Kunnioittakoot häntä kansan seurakunnassa ja vanhinten kokouksessa häntä ylistäkööt.
und ihn vor allem Volk erheben und ihn im Kreis der Alten loben! -
33 Hän muutti virrat erämaaksi ja vesilähteet kuivaksi maaksi,
Er macht zur Wüste Ströme, zu dürrem Lande Quellenorte,
34 hedelmällisen maan suola-aroksi, sen asukasten pahuuden tähden.
ein fruchtbar Land zum salzigen Grund, der Bosheit der Bewohner wegen.
35 Hän muutti erämaan vesilammikoiksi ja kuivan maan vesilähteiksi.
Er macht zum Wasserteich die Wüste und dürres Land zum Quellenort;
36 Ja hän asetti nälkäiset sinne asumaan ja he rakensivat kaupungin asuaksensa.
die Hungrigen läßt er hier wohnen; Sie bauen eine Wohnstatt dort,
37 Ja he kylvivät peltoja ja istuttivat viinitarhoja, jotka tuottivat satoisan hedelmän.
besäen Felder, pflanzen Weinberge, die lohnend Früchte tragen.
38 Hän siunasi heitä, ja he lisääntyivät suuresti, ja hän antoi heille paljon karjaa.
Er segnet sie, daß sie sich riesig mehren, und läßt ihr Vieh sich nicht vermindern.
39 Ja kun he vähentyivät ja vaipuivat onnettomuuden ja huolten painon alla,
Vermindern sie sich, werden sie gebeugt von Druck und Elend und von Jammer,
40 niin hän, joka vuodattaa ylenkatsetta ruhtinasten päälle ja panee heidät harhailemaan tiettömissä autiomaissa,
dann gießt auf Fürsten er Verachtung aus und führt sie in die unwegsame Öde.
41 hän kohotti köyhän kurjuudesta ja teki suvut suuriksi kuin lammaslaumat.
Doch aus dem Elend hebt er Arme auf und macht Geschlechter Herden gleich.
42 Oikeamieliset näkevät sen ja riemuitsevat, ja kaiken vääryyden täytyy tukkia suunsa.
Das sehen Redliche und freuen sich, und jeder Frevelmund verstummt. -
43 Joka viisas on, se ottakoon näistä vaarin ja ajatelkoon Herran armotekoja.
Wer weise ist, beachtet dies, und Anerkennung finden so des Herren Gnadentaten.
