Psalmien 107
1 Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.
'Give ye thanks to Jehovah, For good, for to the age [is] His kindness:'
2 Niin sanokoot Herran lunastetut, jotka hän on lunastanut ahdistuksen alta
Let the redeemed of Jehovah say, Whom He redeemed from the hand of an adversary.
3 ja koonnut pakanamaista, idästä ja lännestä, pohjoisesta ja meren puolelta.
And from the lands hath gathered them, From east and from west, From north, and from the sea.
4 He harhailivat erämaassa, autiossa, tiettömässä maassa, löytämättä asuttua kaupunkia.
They wandered in a wilderness, in a desert by the way, A city of habitation they have not found.
5 Heidän oli nälkä ja jano, heidän sielunsa nääntyi heissä.
Hungry — yea — thirsty, Their soul in them becometh feeble,
6 Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.
And they cry unto Jehovah in their adversity, From their distress He delivereth them,
7 Ja hän ohjasi heidät oikealle tielle, niin että he pääsivät asuttuun kaupunkiin.
And causeth them to tread in a right way, To go unto a city of habitation.
8 Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa, hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
They confess to Jehovah His kindness, And His wonders to the sons of men.
9 Sillä hän ravitsee nääntyvän sielun ja täyttää nälkäisen sielun hyvyydellä.
For He hath satisfied a longing soul, And a hungry soul hath filled [with] goodness.
10 He istuivat pimeydessä ja synkeydessä, vangittuina kurjuuteen ja rautoihin,
Inhabitants of dark places and death-shade, Prisoners of affliction and of iron,
11 koska olivat niskoitelleet Jumalan käskyjä vastaan ja katsoneet halvaksi Korkeimman neuvon.
Because they changed the saying of God, And the counsel of the Most High despised.
12 Hän masensi heidän sydämensä kärsimyksellä; he sortuivat, eikä ollut auttajaa.
And He humbleth with labour their heart, They have been feeble, and there is no helper.
13 Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.
And they cry unto Jehovah in their adversity, From their distresses He saveth them.
14 Hän vei heidät ulos pimeydestä ja synkeydestä, hän katkaisi heidän kahleensa.
He bringeth them out from the dark place, And death-shade, And their bands He draweth away.
15 Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
They confess to Jehovah His kindness, And His wonders to the sons of men.
16 Sillä hän särkee vaskiset ovet ja rikkoo rautaiset salvat.
For He hath broken doors of brass, And bars of iron He hath cut.
17 He olivat hulluja, sillä heidän vaelluksensa oli syntinen, ja he kärsivät vaivaa pahojen tekojensa tähden.
Fools, by means of their transgression, And by their iniquities, afflict themselves.
18 Heidän sielunsa inhosi kaikkea ruokaa, ja he olivat lähellä kuoleman portteja.
All food doth their soul abominate, And they come nigh unto the gates of death,
19 Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.
And cry unto Jehovah in their adversity, From their distresses He saveth them,
20 Hän lähetti sanansa ja paransi heidät ja pelasti heidät haudasta.
He sendeth His word and healeth them, And delivereth from their destructions.
21 Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
They confess to Jehovah His kindness, And His wonders to the sons of men,
22 Uhratkoot kiitosuhreja ja kertokoot riemuiten hänen töitään.
And they sacrifice sacrifices of thanksgiving, And recount His works with singing.
23 He lähtivät laivoilla merelle ja kävivät kauppaa suurilla vesillä.
Those going down [to] the sea in ships, Doing business in many waters,
24 He näkivät Herran työt ja hänen ihmeelliset tekonsa meren syvyyksissä.
They have seen the works of Jehovah, And His wonders in the deep.
25 Hän sanoi sanansa ja nosti myrskytuulen, joka kohotti korkealle sen aallot.
And He saith, and appointeth a tempest, And it lifteth up its billows,
26 He kohosivat taivasta kohti, he vajosivat syvyyksiin; heidän sielunsa menehtyi tuskasta.
They go up [to] the heavens, they go down [to] the depths, Their soul in evil is melted.
27 He horjuivat ja hoippuivat kuin juopunut, ja kaikki heidän taitonsa hämmentyi.
They reel to and fro, and move as a drunkard, And all their wisdom is swallowed up.
28 Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän päästi heidät heidän ahdistuksistaan.
And they cry to Jehovah in their adversity, And from their distresses He bringeth them out.
29 Hän tyynnytti myrskyn, ja meren aallot hiljenivät.
He establisheth a whirlwind to a calm, And hushed are their billows.
30 He iloitsivat, kun tuli tyyni, ja hän vei heidät toivottuun satamaan.
And they rejoice because they are quiet, And He leadeth them to the haven of their desire.
31 Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
They confess to Jehovah His kindness, And His wonders to the sons of men,
32 Kunnioittakoot häntä kansan seurakunnassa ja vanhinten kokouksessa häntä ylistäkööt.
And they exalt Him in the assembly of the people, And in the seat of the elders praise Him.
33 Hän muutti virrat erämaaksi ja vesilähteet kuivaksi maaksi,
He maketh rivers become a wilderness, And fountains of waters become dry land.
34 hedelmällisen maan suola-aroksi, sen asukasten pahuuden tähden.
A fruitful land becometh a barren place, For the wickedness of its inhabitants.
35 Hän muutti erämaan vesilammikoiksi ja kuivan maan vesilähteiksi.
He maketh a wilderness become a pool of water, And a dry land become fountains of waters.
36 Ja hän asetti nälkäiset sinne asumaan ja he rakensivat kaupungin asuaksensa.
And He causeth the hungry to dwell there, And they prepare a city of habitation.
37 Ja he kylvivät peltoja ja istuttivat viinitarhoja, jotka tuottivat satoisan hedelmän.
And they sow fields, and plant vineyards, And they make fruits of increase.
38 Hän siunasi heitä, ja he lisääntyivät suuresti, ja hän antoi heille paljon karjaa.
And He blesseth them, and they multiply exceedingly, And their cattle He doth not diminish.
39 Ja kun he vähentyivät ja vaipuivat onnettomuuden ja huolten painon alla,
And they are diminished, and bow down, By restraint, evil, and sorrow.
40 niin hän, joka vuodattaa ylenkatsetta ruhtinasten päälle ja panee heidät harhailemaan tiettömissä autiomaissa,
He is pouring contempt upon nobles, And causeth them to wander in vacancy — no way.
41 hän kohotti köyhän kurjuudesta ja teki suvut suuriksi kuin lammaslaumat.
And setteth on high the needy from affliction, And placeth families as a flock.
42 Oikeamieliset näkevät sen ja riemuitsevat, ja kaiken vääryyden täytyy tukkia suunsa.
The upright do see and rejoice, And all perversity hath shut her mouth.
43 Joka viisas on, se ottakoon näistä vaarin ja ajatelkoon Herran armotekoja.
Who [is] wise, and observeth these? They understand the kind acts of Jehovah!
