Psalmien 107
1 Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.
BOOK FIFTH: Oh give thanks unto the Lord; for he is good; for unto eternity endureth his kindness.
2 Niin sanokoot Herran lunastetut, jotka hän on lunastanut ahdistuksen alta
Thus let the Lord's redeemed say, even those whom he hath redeemed from the hand of the adversary;
3 ja koonnut pakanamaista, idästä ja lännestä, pohjoisesta ja meren puolelta.
And whom he hath gathered out of the [various] lands, from the east, and from the west, from the north, and from the sea.
4 He harhailivat erämaassa, autiossa, tiettömässä maassa, löytämättä asuttua kaupunkia.
They wandered about in the wilderness, in the desert path; they could not find an inhabited city:
5 Heidän oli nälkä ja jano, heidän sielunsa nääntyi heissä.
Hungry and thirsty, their soul within them fainted.
6 Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.
Then they cried unto the Lord when they were in distress, [and] out of their afflictions he delivered them.
7 Ja hän ohjasi heidät oikealle tielle, niin että he pääsivät asuttuun kaupunkiin.
And he led them forth on the right way, that they might go to an inhabited city.
8 Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa, hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
They [therefore] shall give thanks unto the Lord for his kindness, and [proclaim] his wonders to the children of men!
9 Sillä hän ravitsee nääntyvän sielun ja täyttää nälkäisen sielun hyvyydellä.
For he satisfied the longing soul, and the hungry soul he filled with good.—
10 He istuivat pimeydessä ja synkeydessä, vangittuina kurjuuteen ja rautoihin,
Such as sit in darkness and in the shadow of death, bound in misery and [fetters of] iron; —
11 koska olivat niskoitelleet Jumalan käskyjä vastaan ja katsoneet halvaksi Korkeimman neuvon.
Because they have rebelled against the words of God, and have contemned the counsel of the Most High;
12 Hän masensi heidän sydämensä kärsimyksellä; he sortuivat, eikä ollut auttajaa.
And he humbled with trouble their heart; they stumbled, and there was none to help;
13 Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.
But when they cry unto the Lord when they are in distress, he saveth them out of their afflictions;
14 Hän vei heidät ulos pimeydestä ja synkeydestä, hän katkaisi heidän kahleensa.
He bringeth them out of darkness and the shadow of death, and teareth their bands asunder.
15 Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
They [therefore] shall give thanks unto the Lord for his kindness, and [proclaim] his wonders to the children of men!
16 Sillä hän särkee vaskiset ovet ja rikkoo rautaiset salvat.
For he hath broken the doors of copper, and the bolts of iron hath he hewn asunder.—
17 He olivat hulluja, sillä heidän vaelluksensa oli syntinen, ja he kärsivät vaivaa pahojen tekojensa tähden.
Fools, because of their transgression, and because of their iniquities, are afflicted.
18 Heidän sielunsa inhosi kaikkea ruokaa, ja he olivat lähellä kuoleman portteja.
All manner of food their soul abhorreth; and they draw near unto the gates of death;
19 Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.
But when they cry unto the Lord when they are in distress, he saveth them out of their afflictions.
20 Hän lähetti sanansa ja paransi heidät ja pelasti heidät haudasta.
He sendeth his word and healeth them, and delivereth them from their graves.
21 Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
They [therefore] shall give thanks unto the Lord for his kindness, and [proclaim] his wonders to the children of men!
22 Uhratkoot kiitosuhreja ja kertokoot riemuiten hänen töitään.
They shall also sacrifice the sacrifices of thanksgiving, and relate his deeds with joyful song.—
23 He lähtivät laivoilla merelle ja kävivät kauppaa suurilla vesillä.
They who go down to the sea in ships, who do business on great waters; —
24 He näkivät Herran työt ja hänen ihmeelliset tekonsa meren syvyyksissä.
These have seen the works of the Lord, and his wonders on the deep.
25 Hän sanoi sanansa ja nosti myrskytuulen, joka kohotti korkealle sen aallot.
For he spoke, and he raised the stormy wind, which lifteth up its waves.
26 He kohosivat taivasta kohti, he vajosivat syvyyksiin; heidän sielunsa menehtyi tuskasta.
They would mount up to heaven, they would go down to the depths: their soul was melted because of their danger.
27 He horjuivat ja hoippuivat kuin juopunut, ja kaikki heidän taitonsa hämmentyi.
They would reel to and fro, and stagger like a drunken man, and all their wisdom was exhausted.
28 Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän päästi heidät heidän ahdistuksistaan.
And they cried unto the Lord when they were in distress, and he brought them out of their afflictions.
29 Hän tyynnytti myrskyn, ja meren aallot hiljenivät.
He calmed the storm into a whisper, and stilled were the waves of the sea.
30 He iloitsivat, kun tuli tyyni, ja hän vei heidät toivottuun satamaan.
And they were rejoiced because they were silent: and then he guided them unto their desired haven.
31 Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
They [therefore] shall give thanks unto the Lord for his kindness, and [proclaim] his wonders to the children of men!
32 Kunnioittakoot häntä kansan seurakunnassa ja vanhinten kokouksessa häntä ylistäkööt.
And they must exalt him in the congregation of the people, and in the assembly of the elders must they praise him.—
33 Hän muutti virrat erämaaksi ja vesilähteet kuivaksi maaksi,
He changeth rivers into a wilderness, and water-springs into parched ground;
34 hedelmällisen maan suola-aroksi, sen asukasten pahuuden tähden.
A fruitful land into a salty waste, for the wickedness of those that dwell therein.
35 Hän muutti erämaan vesilammikoiksi ja kuivan maan vesilähteiksi.
He changeth the wilderness into a pool of water, and desert land into water-springs.
36 Ja hän asetti nälkäiset sinne asumaan ja he rakensivat kaupungin asuaksensa.
And there he causeth to dwell the hungry, that they may found an inhabited city;
37 Ja he kylvivät peltoja ja istuttivat viinitarhoja, jotka tuottivat satoisan hedelmän.
And they sow fields, and plant vineyards, that they may yield the fruits of the [annual] product.
38 Hän siunasi heitä, ja he lisääntyivät suuresti, ja hän antoi heille paljon karjaa.
He also blesseth them, and they multiply greatly, and he suffereth not their cattle to diminish.
39 Ja kun he vähentyivät ja vaipuivat onnettomuuden ja huolten painon alla,
They were also diminished and bowed low through oppression, misfortune, and sorrow:
40 niin hän, joka vuodattaa ylenkatsetta ruhtinasten päälle ja panee heidät harhailemaan tiettömissä autiomaissa,
He [then] poureth contempt upon princes, and causeth them to wander in a pathless wilderness.
41 hän kohotti köyhän kurjuudesta ja teki suvut suuriksi kuin lammaslaumat.
And he exalteth the needy from misery, and maketh [his] families like flocks.
42 Oikeamieliset näkevät sen ja riemuitsevat, ja kaiken vääryyden täytyy tukkia suunsa.
The righteous shall see it, and rejoice; but all wickedness shall stop her mouth.
43 Joka viisas on, se ottakoon näistä vaarin ja ajatelkoon Herran armotekoja.
Whoever is wise, let him observe these things, and let [all] understand the kindness of the Lord.
