Psalmien 107
1 Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.
O give thanks unto Jehovah; for he is good; For his lovingkindness [endureth] for ever.
2 Niin sanokoot Herran lunastetut, jotka hän on lunastanut ahdistuksen alta
Let the redeemed of Jehovah say [so], Whom he hath redeemed from the hand of the adversary,
3 ja koonnut pakanamaista, idästä ja lännestä, pohjoisesta ja meren puolelta.
And gathered out of the lands, From the east and from the west, From the north and from the south.
4 He harhailivat erämaassa, autiossa, tiettömässä maassa, löytämättä asuttua kaupunkia.
They wandered in the wilderness in a desert way; They found no city of habitation.
5 Heidän oli nälkä ja jano, heidän sielunsa nääntyi heissä.
Hungry and thirsty, Their soul fainted in them.
6 Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.
Then they cried unto Jehovah in their trouble, And he delivered them out of their distresses,
7 Ja hän ohjasi heidät oikealle tielle, niin että he pääsivät asuttuun kaupunkiin.
He led them also by a straight way, That they might go to a city of habitation.
8 Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa, hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
Oh that men would praise Jehovah for his lovingkindness, And for his wonderful works to the children of men!
9 Sillä hän ravitsee nääntyvän sielun ja täyttää nälkäisen sielun hyvyydellä.
For he satisfieth the longing soul, And the hungry soul he filleth with good.
10 He istuivat pimeydessä ja synkeydessä, vangittuina kurjuuteen ja rautoihin,
Such as sat in darkness and in the shadow of death, Being bound in affliction and iron,
11 koska olivat niskoitelleet Jumalan käskyjä vastaan ja katsoneet halvaksi Korkeimman neuvon.
Because they rebelled against the words of God, And contemned the counsel of the Most High:
12 Hän masensi heidän sydämensä kärsimyksellä; he sortuivat, eikä ollut auttajaa.
Therefore he brought down their heart with labor; They fell down, and there was none to help.
13 Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.
Then they cried unto Jehovah in their trouble, And he saved them out of their distresses.
14 Hän vei heidät ulos pimeydestä ja synkeydestä, hän katkaisi heidän kahleensa.
He brought them out of darkness and the shadow of death, And brake their bonds in sunder.
15 Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
Oh that men would praise Jehovah for his lovingkindness, And for his wonderful works to the children of men!
16 Sillä hän särkee vaskiset ovet ja rikkoo rautaiset salvat.
For he hath broken the gates of brass, And cut the bars of iron in sunder.
17 He olivat hulluja, sillä heidän vaelluksensa oli syntinen, ja he kärsivät vaivaa pahojen tekojensa tähden.
Fools because of their transgression, And because of their iniquities, are afflicted.
18 Heidän sielunsa inhosi kaikkea ruokaa, ja he olivat lähellä kuoleman portteja.
Their soul abhorreth all manner of food; And they draw near unto the gates of death.
19 Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.
Then they cry unto Jehovah in their trouble, And he saveth them out of their distresses.
20 Hän lähetti sanansa ja paransi heidät ja pelasti heidät haudasta.
He sendeth his word, and healeth them, And delivereth [them] from their destructions.
21 Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
Oh that men would praise Jehovah for his lovingkindness, And for his wonderful works to the children of men!
22 Uhratkoot kiitosuhreja ja kertokoot riemuiten hänen töitään.
And let them offer the sacrifices of thanksgiving, And declare his works with singing.
23 He lähtivät laivoilla merelle ja kävivät kauppaa suurilla vesillä.
They that go down to the sea in ships, That do business in great waters;
24 He näkivät Herran työt ja hänen ihmeelliset tekonsa meren syvyyksissä.
These see the works of Jehovah, And his wonders in the deep.
25 Hän sanoi sanansa ja nosti myrskytuulen, joka kohotti korkealle sen aallot.
For he commandeth, and raiseth the stormy wind, Which lifteth up the waves thereof.
26 He kohosivat taivasta kohti, he vajosivat syvyyksiin; heidän sielunsa menehtyi tuskasta.
They mount up to the heavens, they go down again to the depths: Their soul melteth away because of trouble.
27 He horjuivat ja hoippuivat kuin juopunut, ja kaikki heidän taitonsa hämmentyi.
They reel to and fro, and stagger like a drunken man, And are at their wits’ end.
28 Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän päästi heidät heidän ahdistuksistaan.
Then they cry unto Jehovah in their trouble, And he bringeth them out of their distresses.
29 Hän tyynnytti myrskyn, ja meren aallot hiljenivät.
He maketh the storm a calm, So that the waves thereof are still.
30 He iloitsivat, kun tuli tyyni, ja hän vei heidät toivottuun satamaan.
Then are they glad because they are quiet; So he bringeth them unto their desired haven.
31 Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
Oh that men would praise Jehovah for his lovingkindness, And for his wonderful works to the children of men!
32 Kunnioittakoot häntä kansan seurakunnassa ja vanhinten kokouksessa häntä ylistäkööt.
Let them exalt him also in the assembly of the people, And praise him in the seat of the elders.
33 Hän muutti virrat erämaaksi ja vesilähteet kuivaksi maaksi,
He turneth rivers into a wilderness, And watersprings into a thirsty ground;
34 hedelmällisen maan suola-aroksi, sen asukasten pahuuden tähden.
A fruitful land into a salt desert, For the wickedness of them that dwell therein.
35 Hän muutti erämaan vesilammikoiksi ja kuivan maan vesilähteiksi.
He turneth a wilderness into a pool of water, And a dry land into watersprings.
36 Ja hän asetti nälkäiset sinne asumaan ja he rakensivat kaupungin asuaksensa.
And there he maketh the hungry to dwell, That they may prepare a city of habitation,
37 Ja he kylvivät peltoja ja istuttivat viinitarhoja, jotka tuottivat satoisan hedelmän.
And sow fields, and plant vineyards, And get them fruits of increase.
38 Hän siunasi heitä, ja he lisääntyivät suuresti, ja hän antoi heille paljon karjaa.
He blesseth them also, so that they are multiplied greatly; And he suffereth not their cattle to decrease.
39 Ja kun he vähentyivät ja vaipuivat onnettomuuden ja huolten painon alla,
Again, they are diminished and bowed down Through oppression, trouble, and sorrow.
40 niin hän, joka vuodattaa ylenkatsetta ruhtinasten päälle ja panee heidät harhailemaan tiettömissä autiomaissa,
He poureth contempt upon princes, And causeth them to wander in the waste, where there is no way.
41 hän kohotti köyhän kurjuudesta ja teki suvut suuriksi kuin lammaslaumat.
Yet setteth he the needy on high from affliction, And maketh [him] families like a flock.
42 Oikeamieliset näkevät sen ja riemuitsevat, ja kaiken vääryyden täytyy tukkia suunsa.
The upright shall see it, and be glad; And all iniquity shall stop her mouth.
43 Joka viisas on, se ottakoon näistä vaarin ja ajatelkoon Herran armotekoja.
Whoso is wise will give heed to these things; And they will consider the lovingkindnesses of Jehovah.
