Psalmien 107
1 Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.
Brengt Jahweh dank, want Hij is goed, En zijn genade duurt eeuwig!
2 Niin sanokoot Herran lunastetut, jotka hän on lunastanut ahdistuksen alta
Zo moeten getuigen, die door Jahweh verlost zijn, En door Hem uit de nood zijn gered;
3 ja koonnut pakanamaista, idästä ja lännestä, pohjoisesta ja meren puolelta.
Die Hij van alle kant hierheen heeft gebracht, Van oost en west, van noord en zuid.
4 He harhailivat erämaassa, autiossa, tiettömässä maassa, löytämättä asuttua kaupunkia.
Sommigen doolden in woestijn en wildernis rond, Zonder de weg naar hun woonplaats te vinden;
5 Heidän oli nälkä ja jano, heidän sielunsa nääntyi heissä.
Ze leden honger en dorst, En hun leven verkwijnde.
6 Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.
Maar ze riepen Jahweh aan in hun nood, En Hij verloste hen van hun angsten:
7 Ja hän ohjasi heidät oikealle tielle, niin että he pääsivät asuttuun kaupunkiin.
Hij bracht ze weer op de veilige weg, Zodat ze hun woonplaats bereikten.
8 Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa, hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
Laat ze Jahweh voor zijn goedheid dan danken, En voor zijn wonderen voor de kinderen der mensen:
9 Sillä hän ravitsee nääntyvän sielun ja täyttää nälkäisen sielun hyvyydellä.
Want den dorstige heeft Hij gelaafd, Den hongerige heeft Hij verzadigd!
10 He istuivat pimeydessä ja synkeydessä, vangittuina kurjuuteen ja rautoihin,
Anderen zaten in duister en donker, In ellende en boeien gekluisterd;
11 koska olivat niskoitelleet Jumalan käskyjä vastaan ja katsoneet halvaksi Korkeimman neuvon.
Want ze hadden zich tegen Gods geboden verzet, En de vermaning van den Allerhoogste veracht;
12 Hän masensi heidän sydämensä kärsimyksellä; he sortuivat, eikä ollut auttajaa.
Zo was door rampspoed de moed hun ontzonken, En reddeloos stortten ze neer.
13 Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.
Maar ze riepen Jahweh aan in hun nood, En Hij verloste hen van hun angsten:
14 Hän vei heidät ulos pimeydestä ja synkeydestä, hän katkaisi heidän kahleensa.
Hij haalde ze uit het duister en donker, En verbrak hun boeien.
15 Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
Laat ze Jahweh voor zijn goedheid dan danken, En voor zijn wonderen voor de kinderen der mensen:
16 Sillä hän särkee vaskiset ovet ja rikkoo rautaiset salvat.
Want metalen poorten heeft Hij verbrijzeld, Ijzeren grendels in stukken geslagen!
17 He olivat hulluja, sillä heidän vaelluksensa oli syntinen, ja he kärsivät vaivaa pahojen tekojensa tähden.
Anderen werden ziek door hun zondige wandel, Hadden smarten te lijden om hun schuld;
18 Heidän sielunsa inhosi kaikkea ruokaa, ja he olivat lähellä kuoleman portteja.
Alle voedsel begon hun te walgen, En ze stonden al dicht bij de poorten des doods.
19 Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.
Maar ze riepen Jahweh aan in hun nood, En Hij verloste hen van hun angsten.
20 Hän lähetti sanansa ja paransi heidät ja pelasti heidät haudasta.
Hij sprak: en ze werden genezen, En Hij ontrukte hen weer aan het graf.
21 Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
Laat ze Jahweh voor zijn goedheid dan danken, En voor zijn wonderen voor de kinderen der mensen:
22 Uhratkoot kiitosuhreja ja kertokoot riemuiten hänen töitään.
Laat ze dankoffers brengen, En jubelend zijn werken vermelden!
23 He lähtivät laivoilla merelle ja kävivät kauppaa suurilla vesillä.
Anderen staken op schepen in zee, Om handel te drijven op de onmetelijke wateren.
24 He näkivät Herran työt ja hänen ihmeelliset tekonsa meren syvyyksissä.
Ook zij hebben Jahweh’s werken aanschouwd, In de kolken zijn wonderen.
25 Hän sanoi sanansa ja nosti myrskytuulen, joka kohotti korkealle sen aallot.
Hij sprak: en er stak een stormwind op, Die zwiepte de golven omhoog;
26 He kohosivat taivasta kohti, he vajosivat syvyyksiin; heidän sielunsa menehtyi tuskasta.
Ze vlogen op naar de hemel, ploften neer in de diepten, En vergingen van angst;
27 He horjuivat ja hoippuivat kuin juopunut, ja kaikki heidän taitonsa hämmentyi.
Ze rolden en tuimelden, als waren ze dronken, En al hun zeemanschap was tevergeefs.
28 Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän päästi heidät heidän ahdistuksistaan.
Maar ze riepen Jahweh aan in hun nood, En Hij verloste hen van hun angsten:
29 Hän tyynnytti myrskyn, ja meren aallot hiljenivät.
Hij bedaarde de storm tot een bries, En de golven legden zich neer;
30 He iloitsivat, kun tuli tyyni, ja hän vei heidät toivottuun satamaan.
Wat waren ze blij, toen het kalm was geworden, En Hij hen naar de verbeide haven geleidde!
31 Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
Laat ze Jahweh voor zijn goedheid dan danken, En voor zijn wonderen voor de kinderen der mensen:
32 Kunnioittakoot häntä kansan seurakunnassa ja vanhinten kokouksessa häntä ylistäkööt.
Hem in de volksgemeente roemen, Hem in de raad der oudsten prijzen!
33 Hän muutti virrat erämaaksi ja vesilähteet kuivaksi maaksi,
Rivieren maakt Hij tot steppe, Waterbronnen tot dorstige grond;
34 hedelmällisen maan suola-aroksi, sen asukasten pahuuden tähden.
Vruchtbaar land tot zilte bodem, Om de boosheid van zijn bewoners.
35 Hän muutti erämaan vesilammikoiksi ja kuivan maan vesilähteiksi.
Maar van de steppe maakt Hij een vijver, Waterbronnen van het dorre land;
36 Ja hän asetti nälkäiset sinne asumaan ja he rakensivat kaupungin asuaksensa.
Daar zet Hij de hongerigen neer, Om er zich een woonplaats te stichten.
37 Ja he kylvivät peltoja ja istuttivat viinitarhoja, jotka tuottivat satoisan hedelmän.
Ze bezaaien hun akkers, beplanten hun gaarden, En oogsten hun vruchten.
38 Hän siunasi heitä, ja he lisääntyivät suuresti, ja hän antoi heille paljon karjaa.
Hij zegent hen: ze worden zeer talrijk, En Hij vermeerdert hun vee.
39 Ja kun he vähentyivät ja vaipuivat onnettomuuden ja huolten painon alla,
En nemen ze af in getal, en gaan ze ten onder Door verdrukking, ellende en jammer:
40 niin hän, joka vuodattaa ylenkatsetta ruhtinasten päälle ja panee heidät harhailemaan tiettömissä autiomaissa,
Dan geeft Hij de tyrannen prijs aan de schande, En laat ze door de wildernis dolen.
41 hän kohotti köyhän kurjuudesta ja teki suvut suuriksi kuin lammaslaumat.
Maar den arme heft Hij uit de ellende weer op, En maakt zijn geslacht weer talrijk als kudden:
42 Oikeamieliset näkevät sen ja riemuitsevat, ja kaiken vääryyden täytyy tukkia suunsa.
De vromen zien het, en juichen; Maar wat boos is, zwijgt stil.
43 Joka viisas on, se ottakoon näistä vaarin ja ajatelkoon Herran armotekoja.
Wie wijs is, neemt het ter harte, En beseft de goedheid van Jahweh!
