Psalmien 107
1 Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.
Halleluja! Lov Herren, thi han er god, thi hans Miskundhed varer evindelig!
2 Niin sanokoot Herran lunastetut, jotka hän on lunastanut ahdistuksen alta
Så skal HERRENs genløste sige, de, han løste af Fjendens Hånd
3 ja koonnut pakanamaista, idästä ja lännestä, pohjoisesta ja meren puolelta.
og samlede ind fra Landene, fra Øst og Vest, fra Nord og fra Havet.
4 He harhailivat erämaassa, autiossa, tiettömässä maassa, löytämättä asuttua kaupunkia.
I den øde Ørk for de vild, fandt ikke Vej til beboet By,
5 Heidän oli nälkä ja jano, heidän sielunsa nääntyi heissä.
de led både Sult og Tørst, deres Sjæl var ved at vansmægte;
6 Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.
men de råbte til HERREN i Nøden, han frelste dem at deres Trængsler
7 Ja hän ohjasi heidät oikealle tielle, niin että he pääsivät asuttuun kaupunkiin.
og førte dem ad rette Vej, så de kom til beboet By.
8 Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa, hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
Lad dem takke HERREN for hans Miskundhed, for hans Underværker mod Menneskens Børn.
9 Sillä hän ravitsee nääntyvän sielun ja täyttää nälkäisen sielun hyvyydellä.
Thi han mættede den vansmægtende Sjæl og fyldte den sultne med godt.
10 He istuivat pimeydessä ja synkeydessä, vangittuina kurjuuteen ja rautoihin,
De sad i Mulm og Mørke, bundne i pine og Jern,
11 koska olivat niskoitelleet Jumalan käskyjä vastaan ja katsoneet halvaksi Korkeimman neuvon.
fordi de havde stået Guds Ord imod og ringeagtet den Højestes Råd.
12 Hän masensi heidän sydämensä kärsimyksellä; he sortuivat, eikä ollut auttajaa.
Deres Hjerte var knuget af Kummer, de faldt, der var ingen, som hjalp;
13 Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.
men de råbte til HERREN i Nøden, han frelste dem af deres Trængsler,
14 Hän vei heidät ulos pimeydestä ja synkeydestä, hän katkaisi heidän kahleensa.
førte dem ud af Mørket og Mulmet og sønderrev deres Bånd.
15 Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
Lad dem takke HERREN for hans Miskundhed, for hans Underværker mod Menneskens Børn.
16 Sillä hän särkee vaskiset ovet ja rikkoo rautaiset salvat.
Thi han sprængte Døre af Kobber og sønderslog Slåer af Jern.
17 He olivat hulluja, sillä heidän vaelluksensa oli syntinen, ja he kärsivät vaivaa pahojen tekojensa tähden.
De sygnede hen for Synd og led for Brødes Skyld,
18 Heidän sielunsa inhosi kaikkea ruokaa, ja he olivat lähellä kuoleman portteja.
de væmmedes ved al Slags Mad, de kom Dødens Porte nær
19 Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.
men de råbte til Herren i Nøden, han frelste dem af deres Trængsler,
20 Hän lähetti sanansa ja paransi heidät ja pelasti heidät haudasta.
sendte sit Ord og lægede dem og frelste deres Liv fra Graven.
21 Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
Lad dem takke HERREN for hans Miskundhed, for hans Underværker mod Menneskens Børn
22 Uhratkoot kiitosuhreja ja kertokoot riemuiten hänen töitään.
og ofre Lovprisningsofre og med Jubel forkynnde hans Gerninger.
23 He lähtivät laivoilla merelle ja kävivät kauppaa suurilla vesillä.
De for ud på Havet i Skibe, drev Handel på vældige Vande,
24 He näkivät Herran työt ja hänen ihmeelliset tekonsa meren syvyyksissä.
blev Vidne til HERRENs Gerninger, hans Underværker i Dybet;
25 Hän sanoi sanansa ja nosti myrskytuulen, joka kohotti korkealle sen aallot.
han bød, og et Stormvejr rejste sig, Bølgerne tårnedes op;
26 He kohosivat taivasta kohti, he vajosivat syvyyksiin; heidän sielunsa menehtyi tuskasta.
mod Himlen steg de, i Dybet sank de, i Ulykken svandt deres Mod;
27 He horjuivat ja hoippuivat kuin juopunut, ja kaikki heidän taitonsa hämmentyi.
de tumled og raved som drukne, borte var al deres Visdom;
28 Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän päästi heidät heidän ahdistuksistaan.
men de råbte til HERREN i Nøden, han frelste dem af deres Trængsler,
29 Hän tyynnytti myrskyn, ja meren aallot hiljenivät.
skiftede Stormen til Stille, så Havets Bølger tav;
30 He iloitsivat, kun tuli tyyni, ja hän vei heidät toivottuun satamaan.
og glade blev de, fordi det stilned; han førte dem til Havnen, de søgte.
31 Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
Lad dem takke HERREN for hans Miskundhed, for hans Underværker mod Menneskens Børn,
32 Kunnioittakoot häntä kansan seurakunnassa ja vanhinten kokouksessa häntä ylistäkööt.
ophøje ham i Folkets Forsamling og prise ham i de Ældstes Kreds!
33 Hän muutti virrat erämaaksi ja vesilähteet kuivaksi maaksi,
Floder gør han til Ørken og Kilder til øde Land,
34 hedelmällisen maan suola-aroksi, sen asukasten pahuuden tähden.
til Saltsteppe frugtbart Land for Ondskabens Skyld hos dem, som - bor der.
35 Hän muutti erämaan vesilammikoiksi ja kuivan maan vesilähteiksi.
Ørken gør han til Vanddrag, det tørre Land til Kilder;
36 Ja hän asetti nälkäiset sinne asumaan ja he rakensivat kaupungin asuaksensa.
der lader han sultne bo, så de grunder en By at bo i,
37 Ja he kylvivät peltoja ja istuttivat viinitarhoja, jotka tuottivat satoisan hedelmän.
tilsår Marker og planter Vin og høster Afgrødens Frugt.
38 Hän siunasi heitä, ja he lisääntyivät suuresti, ja hän antoi heille paljon karjaa.
Han velsigner dem, de bliver mange, han lader det ikke skorte på Kvæg.
39 Ja kun he vähentyivät ja vaipuivat onnettomuuden ja huolten painon alla,
De bliver få og segner under Modgangs og Kummers Tryk,
40 niin hän, joka vuodattaa ylenkatsetta ruhtinasten päälle ja panee heidät harhailemaan tiettömissä autiomaissa,
han udøser Hån over Fyrster og lader dem rave i vejløst Øde.
41 hän kohotti köyhän kurjuudesta ja teki suvut suuriksi kuin lammaslaumat.
Men han løfter den fattige op af hans Nød og gør deres Slægter som Hjorde;
42 Oikeamieliset näkevät sen ja riemuitsevat, ja kaiken vääryyden täytyy tukkia suunsa.
de oprigtige ser det og glædes, men al Ondskab lukker sin Mund.
43 Joka viisas on, se ottakoon näistä vaarin ja ajatelkoon Herran armotekoja.
Hvo som er viis, han mærke sig det og lægge sig HERRENs Nåde på Sinde!
