Psalmien 106
1 Halleluja! Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.
Halleluja! Tacken HERREN, ty han är god, ty hans nåd varar evinnerligen.
2 Kuka voi kertoa Herran voimalliset teot, julistaa kaiken hänen ylistyksensä?
Vem kan uttala HERRENS väldiga gärningar och förkunna allt hans lov?
3 Autuaat ne, jotka noudattavat oikeutta, jotka aina tekevät vanhurskauden!
Saliga äro de som akta på vad rätt är, de som alltid öva rättfärdighet.
4 Muista minua, Herra, armolla, jota kansallesi osoitat, etsi minua avullasi,
Tänk på mig, HERRE, efter din nåd mot ditt folk, besök mig med din frälsning,
5 että minä näkisin sinun valittujesi onnen, iloitsisin sinun kansasi ilolla, kerskaisin sinun perintöosasi kanssa.
så att jag med lust får se dina utvaldas lycka, glädja mig med ditt folks glädje, berömma mig med din arvedel.
6 Me olemme tehneet syntiä isäimme kanssa, me olemme pahoin tehneet ja olleet jumalattomat.
Vi hava syndat likasom våra fäder, vi hava gjort illa, vi hava varit ogudaktiga.
7 Eivät meidän isämme Egyptissä painaneet mieleensä sinun ihmeitäsi, eivät muistaneet sinun monia armotekojasi, vaan niskoittelivat meren rannalla, Kaislameren rannalla.
Våra fäder i Egypten aktade icke på dina under; de tänkte icke på dina många nådegärningar, utan voro gensträviga vid havet, invid Röda havet.
8 Kuitenkin hän pelasti heidät nimensä tähden, tehdäkseen voimansa tiettäväksi.
Men han frälste dem för sitt namns skull, för att göra sin makt kunnig.
9 Hän nuhteli Kaislamerta, ja se kuivui. Hän kuljetti heitä syvyyksissä niinkuin erämaassa.
Han näpste Röda havet, så att det blev torrt, och förde dem genom djupen såsom genom en öken.
10 Hän pelasti heidät vihamiehen kädestä ja lunasti heidät vihollisen vallasta.
Han frälste dem från deras motståndares hand och förlossade dem ifrån fiendens hand.
11 Vedet peittivät heidän ahdistajansa, ei yhtäkään niistä jäänyt jäljelle.
Vattnet övertäckte deras ovänner; icke en enda av dem blev kvar.
12 Silloin he uskoivat hänen sanansa, veisasivat hänen ylistystään.
Då trodde de på hans ord, då sjöngo de hans lov.
13 Mutta pian he unhottivat hänen tekonsa eivätkä odottaneet hänen neuvoansa.
Men snart glömde de hans gärningar, de förbidade icke hans råd.
14 Heissä syttyi himo erämaassa, ja he kiusasivat Jumalaa autiossa maassa.
De grepos av lystnad i öknen och frestade Gud i ödemarken.
15 Ja hän antoi heille, mitä he pyysivät, mutta lähetti heihin hivuttavan taudin.
Då gav han dem vad de begärde, men sände tärande sjukdom över dem.
16 Ja heissä syttyi leirissä kateus Moosesta vastaan ja Aaronia, Herran pyhää, vastaan.
Och de upptändes av avund mot Mose i lägret, mot Aron, HERRENS helige.
17 Mutta maa aukeni ja nieli Daatanin ja peitti Abiramin joukkion.
Men jorden öppnade sig och uppslukade Datan och övertäckte Abirams hop.
18 Ja heidän joukkiossaan syttyi tuli, liekki poltti jumalattomat.
Och eld begynte brinna i deras hop, en låga brände upp de ogudaktiga.
19 He tekivät vasikan Hoorebin juurella ja kumarsivat valettua kuvaa;
De gjorde en kalv vid Horeb och tillbådo ett gjutet beläte;
20 he vaihtoivat Kunniansa ruohoa syövän härän kuvaan.
sin ära bytte de bort mot bilden av en oxe, som äter gräs.
21 He unhottivat Jumalan, pelastajansa, joka oli tehnyt Egyptissä suuria tekoja,
De glömde Gud, sin frälsare, som hade gjort så stora ting i Egypten,
22 ihmeitä Haamin maassa, peljättäviä tekoja Kaislameren rannalla.
så underbara verk i Hams land, så fruktansvärda gärningar vid Röda havet.
23 Silloin hän aikoi hävittää heidät, mutta Mooses, hänen valittunsa, seisoi suojana hänen edessään ja käänsi pois hänen vihansa tuhoa tuottamasta.
Då hotade han att förgöra dem; men Mose, den man som han hade utvalt, trädde fram såsom medlare inför honom till att avvända hans vrede, så att den icke skulle fördärva.
24 He pitivät halpana ihanan maan eivätkä uskoneet hänen sanaansa.
De föraktade det ljuvliga landet och trodde icke på hans ord.
25 He napisivat teltoissansa eivätkä kuulleet Herran ääntä.
De knorrade i sina tält och lyssnade icke till HERRENS röst.
26 Silloin hän nosti kätensä heitä vastaan kaataakseen heidät erämaassa,
Då lyfte han upp sin hand mot dem och svor att slå ned dem i öknen,
27 kaataakseen heidän jälkeläisensä pakanain seassa ja hajottaakseen heidät pakanamaihin.
att slå ned deras barn ibland hedningarna och förströ dem i länderna.
28 He antautuivat palvelemaan Baal-Peoria ja söivät kuolleitten jumalien uhreja.
Och de slöto sig till Baal-Peor och åto det som var offrat åt döda.
29 He vihoittivat hänet teoillansa, ja niin vitsaus alkoi riehua heidän keskuudessaan.
De förtörnade Gud med sina gärningar, och en hemsökelse bröt in över dem.
30 Mutta Piinehas astui esiin ja pani tuomion toimeen, ja vitsaus taukosi.
Men Pinehas trädde fram och skipade rätt, och så upphörde hemsökelsen;
31 Ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi, polvesta polveen, iankaikkisesti.
det vart honom räknat till rättfärdighet från släkte till släkte, för evig tid.
32 He vihoittivat hänet Meriban vetten luona, ja Mooseksen kävi pahoin heidän tähtensä.
De förtörnade honom ock vid Meribas vatten, och det gick Mose illa för deras skull.
33 Sillä he niskoittelivat Jumalan Henkeä vastaan, ja hän puhui huulillaan ajattelemattomasti.
Ty de voro gensträviga mot hans Ande, och han talade obetänksamt med sina läppar.
34 He eivät hävittäneet niitä kansoja, jotka Herra oli käskenyt heidän hävittää,
De förgjorde icke de folk om vilka HERREN hade givit dem befallning,
35 vaan pitivät yhteyttä pakanain kanssa ja oppivat heidän tekonsa.
utan beblandade sig med hedningarna och lärde sig deras gärningar.
36 He palvelivat heidän jumalankuviansa, ja niistä tuli heille paula.
De tjänade deras avgudar, och dessa blevo dem till en snara.
37 Ja he uhrasivat poikiansa ja tyttäriänsä riivaajille.
Och de offrade sina söner och döttrar till offer åt onda andar.
38 He vuodattivat viatonta verta, poikiensa ja tyttäriensä verta, uhraten heidät Kanaanin epäjumalille, ja maa saastui veriveloista.
Ja, de utgöto oskyldigt blod, sina söners och döttrars blod och offrade dessa åt Kanaans avgudar; och landet vart ohelgat genom blodskulder.
39 Näin he saastuttivat itsensä töillään ja olivat haureelliset teoissansa.
Så blevo de orena genom sina gärningar och betedde sig trolöst i sina verk.
40 Ja Herran viha syttyi hänen kansaansa vastaan, ja hän kyllästyi perintöosaansa.
Då upptändes HERRENS vrede mot hans folk, och hans arvedel blev honom en styggelse.
41 Ja hän jätti heidät pakanain käsiin, ja heidän vihamiehensä vallitsivat heitä.
Och han gav dem i hedningars hand, så att de som hatade dem fingo råda över dem.
42 Heidän vihollisensa ahdistivat heitä, ja heidän täytyi painua niiden käden alle.
Deras fiender trängde dem, och de blevo kuvade under deras hand.
43 Monet kerrat hän pelasti heidät, mutta he olivat uppiniskaiset omassa neuvossaan ja sortuivat pahain tekojensa tähden.
Många gånger räddade han dem, men de voro gensträviga i sin egenvilja och förgingos så genom sin missgärning.
44 Mutta hän katsoi heihin heidän ahdistuksessaan, kun hän kuuli heidän valitushuutonsa.
Men han såg till dem i deras nöd, när han hörde deras rop.
45 Ja hän muisti heidän hyväkseen liittonsa ja armahti heitä suuressa laupeudessansa.
Och han tänkte, dem till fromma, på sitt förbund och ömkade sig efter sin stora nåd.
46 Ja hän salli heidän saada armon kaikilta, jotka olivat vieneet heidät vankeuteen.
Och han lät dem finna barmhärtighet inför alla dem som hade fört dem i fångenskap.
47 Pelasta meidät, Herra, meidän Jumalamme, ja kokoa meidät pakanain seasta, että me kiittäisimme sinun pyhää nimeäsi ja kerskauksemme olisi, että me sinua ylistämme.
Fräls oss, HERRE, vår Gud, och församla oss från hedningarna, så att vi få prisa ditt heliga namn och berömma oss av ditt lov. ----
48 Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen. Ja kaikki kansa sanokoon: "Amen. Halleluja!"
Lovad vare HERREN, Israels Gud, från evighet till evighet! Och allt folket säge: "Amen, Halleluja!" Femte boken
