Psalmien 106
1 Halleluja! Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.
Hvalite Gospoda, jer je dobar, jer je dovijeka milost njegova.
2 Kuka voi kertoa Herran voimalliset teot, julistaa kaiken hänen ylistyksensä?
Ko æe iskazati silu Gospodnju? isprièati svu slavu njegovu?
3 Autuaat ne, jotka noudattavat oikeutta, jotka aina tekevät vanhurskauden!
Blago onima koji drže istinu i tvore pravo svagda!
4 Muista minua, Herra, armolla, jota kansallesi osoitat, etsi minua avullasi,
Opomeni me se, Gospode, po svojoj milosti k narodu svojemu; pohodi me pomoæu svojom,
5 että minä näkisin sinun valittujesi onnen, iloitsisin sinun kansasi ilolla, kerskaisin sinun perintöosasi kanssa.
Da bih vidio u dobru izbrane tvoje, veselio se u veselju naroda tvojega, hvalio se zajedno s našljedstvom tvojim.
6 Me olemme tehneet syntiä isäimme kanssa, me olemme pahoin tehneet ja olleet jumalattomat.
Zgriješismo s ocima svojim, postasmo krivci, bezakonici.
7 Eivät meidän isämme Egyptissä painaneet mieleensä sinun ihmeitäsi, eivät muistaneet sinun monia armotekojasi, vaan niskoittelivat meren rannalla, Kaislameren rannalla.
Oci naši u Misiru ne razumješe èudesa tvojih, ne opominjaše se velikih milosti tvojih, i vikaše kraj mora, kraj Crvenoga Mora.
8 Kuitenkin hän pelasti heidät nimensä tähden, tehdäkseen voimansa tiettäväksi.
Ali im on pomože imena svojega radi, da bi pokazao silu svoju.
9 Hän nuhteli Kaislamerta, ja se kuivui. Hän kuljetti heitä syvyyksissä niinkuin erämaassa.
Zaprijeti Crvenom Moru, i presahnu; i prevede ih preko bezdane kao preko pustinje;
10 Hän pelasti heidät vihamiehen kädestä ja lunasti heidät vihollisen vallasta.
I saèuva ih od ruke nenavidnikove, i izbavi ih iz ruke neprijateljeve.
11 Vedet peittivät heidän ahdistajansa, ei yhtäkään niistä jäänyt jäljelle.
Pokri voda neprijatelje njihove, nijedan od njih ne osta.
12 Silloin he uskoivat hänen sanansa, veisasivat hänen ylistystään.
Tada vjerovaše rijeèima njegovijem, i pjevaše mu hvalu.
13 Mutta pian he unhottivat hänen tekonsa eivätkä odottaneet hänen neuvoansa.
Ali brzo zaboraviše djela njegova, i ne poèekaše volje njegove.
14 Heissä syttyi himo erämaassa, ja he kiusasivat Jumalaa autiossa maassa.
Polakomiše se u pustinji, i stadoše kušati Boga u zemlji gdje se ne živi.
15 Ja hän antoi heille, mitä he pyysivät, mutta lähetti heihin hivuttavan taudin.
On ispuni molbu njihovu, ali posla pogibao na dušu njihovu.
16 Ja heissä syttyi leirissä kateus Moosesta vastaan ja Aaronia, Herran pyhää, vastaan.
Pozavidješe Mojsiju i Aronu, kojega bješe Gospod osvetio.
17 Mutta maa aukeni ja nieli Daatanin ja peitti Abiramin joukkion.
Rasjede se zemlja, i proždrije Datana i zatrpa èetu Avironovu.
18 Ja heidän joukkiossaan syttyi tuli, liekki poltti jumalattomat.
I spali oganj èetu njihovu, i plamen sažeže bezbožnike.
19 He tekivät vasikan Hoorebin juurella ja kumarsivat valettua kuvaa;
Naèiniše tele kod Horiva, i klanjahu se kipu.
20 he vaihtoivat Kunniansa ruohoa syövän härän kuvaan.
Mijenjahu slavu svoju na priliku vola, koji jede travu.
21 He unhottivat Jumalan, pelastajansa, joka oli tehnyt Egyptissä suuria tekoja,
Zaboraviše Boga, spasitelja svojega, koji je uèinio velika djela u Misiru,
22 ihmeitä Haamin maassa, peljättäviä tekoja Kaislameren rannalla.
Divna u zemlji Hamovoj, strašna na Crvenom Moru.
23 Silloin hän aikoi hävittää heidät, mutta Mooses, hänen valittunsa, seisoi suojana hänen edessään ja käänsi pois hänen vihansa tuhoa tuottamasta.
I šæaše ih istrijebiti, da Mojsije izbranik njegov ne stade kao u rasjelini pred njim, i ne odvrati jarost njegovu da ih ne istrijebi.
24 He pitivät halpana ihanan maan eivätkä uskoneet hänen sanaansa.
Poslije ne mariše za zemlju željenu, ne vjerovaše rijeèi njegovoj.
25 He napisivat teltoissansa eivätkä kuulleet Herran ääntä.
Pobuniše se u šatorima svojim, ne slušaše glasa Gospodnjega.
26 Silloin hän nosti kätensä heitä vastaan kaataakseen heidät erämaassa,
I on podiže ruku svoju na njih, da ih pobije u pustinji,
27 kaataakseen heidän jälkeläisensä pakanain seassa ja hajottaakseen heidät pakanamaihin.
Da pobije pleme njihovo meðu narodima, i rasije ih po zemljama.
28 He antautuivat palvelemaan Baal-Peoria ja söivät kuolleitten jumalien uhreja.
I pristaše za Velfegorom, i jedoše prineseno na žrtvu mrtvima.
29 He vihoittivat hänet teoillansa, ja niin vitsaus alkoi riehua heidän keskuudessaan.
I rasrdiše Boga djelima svojim, i udari u njih pogibao.
30 Mutta Piinehas astui esiin ja pani tuomion toimeen, ja vitsaus taukosi.
I ustade Fines, i umilostivi, i prestade pogibao.
31 Ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi, polvesta polveen, iankaikkisesti.
I to mu se primi u pravdu, od koljena do koljena dovijeka.
32 He vihoittivat hänet Meriban vetten luona, ja Mooseksen kävi pahoin heidän tähtensä.
I razgnjeviše Boga na vodi Merivi, i Mojsije postrada njih radi;
33 Sillä he niskoittelivat Jumalan Henkeä vastaan, ja hän puhui huulillaan ajattelemattomasti.
Jer dotužiše duhu njegovu, i pogriješi ustima svojima.
34 He eivät hävittäneet niitä kansoja, jotka Herra oli käskenyt heidän hävittää,
Ne istrijebiše naroda, za koje im je Gospod rekao;
35 vaan pitivät yhteyttä pakanain kanssa ja oppivat heidän tekonsa.
Nego se pomiješaše s neznabošcima, i nauèiše djela njihova.
36 He palvelivat heidän jumalankuviansa, ja niistä tuli heille paula.
Stadoše služiti idolima njihovijem, i oni im biše zamka.
37 Ja he uhrasivat poikiansa ja tyttäriänsä riivaajille.
Sinove svoje i kæeri svoje prinosiše na žrtvu ðavolima.
38 He vuodattivat viatonta verta, poikiensa ja tyttäriensä verta, uhraten heidät Kanaanin epäjumalille, ja maa saastui veriveloista.
Prolivaše krv pravu, krv sinova svojih i kæeri svojih, koje prinošahu na žrtvu idolima Hananskim, i oskvrni se zemlja krvnijem djelima.
39 Näin he saastuttivat itsensä töillään ja olivat haureelliset teoissansa.
Oskvrniše sebe djelima svojim, i èiniše preljubu postupanjem svojim.
40 Ja Herran viha syttyi hänen kansaansa vastaan, ja hän kyllästyi perintöosaansa.
I planu gnjev Gospodnji na narod njegov, i omrznu mu dio njegov.
41 Ja hän jätti heidät pakanain käsiin, ja heidän vihamiehensä vallitsivat heitä.
I predade ih u ruke neznabožaèke, i nenavidnici njihovi stadoše gospodariti nad njima.
42 Heidän vihollisensa ahdistivat heitä, ja heidän täytyi painua niiden käden alle.
Dosaðivaše im neprijatelji njihovi, i oni biše pokoreni pod vlast njihovu.
43 Monet kerrat hän pelasti heidät, mutta he olivat uppiniskaiset omassa neuvossaan ja sortuivat pahain tekojensa tähden.
Mnogo ih je puta izbavljao, ali ga oni srdiše namjerama svojim, i biše poništeni za bezakonje svoje.
44 Mutta hän katsoi heihin heidän ahdistuksessaan, kun hän kuuli heidän valitushuutonsa.
Ali on pogleda na nevolju njihovu, èuvši tužnjavu njihovu,
45 Ja hän muisti heidän hyväkseen liittonsa ja armahti heitä suuressa laupeudessansa.
I opomenu se zavjeta svojega s njima, i pokaja se po velikoj milosti svojoj;
46 Ja hän salli heidän saada armon kaikilta, jotka olivat vieneet heidät vankeuteen.
I uèini, te ih stadoše žaliti svi koji ih bjehu zarobili.
47 Pelasta meidät, Herra, meidän Jumalamme, ja kokoa meidät pakanain seasta, että me kiittäisimme sinun pyhää nimeäsi ja kerskauksemme olisi, että me sinua ylistämme.
Spasi nas, Gospode Bože naš, i pokupi nas iz neznabožaca, da slavimo sveto ime tvoje, da se hvalimo tvojom slavom!
48 Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen. Ja kaikki kansa sanokoon: "Amen. Halleluja!"
Blagosloven Gospod Bog Izrailjev od vijeka i do vijeka! I sav narod neka kaže: amin! Aliluja!
