Psalmien 106
1 Halleluja! Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.
Halleluja! Pris Herren, for han er god, hans miskunnhet varer evindelig.
2 Kuka voi kertoa Herran voimalliset teot, julistaa kaiken hänen ylistyksensä?
Hvem kan utsi Herrens veldige gjerninger, forkynne all hans pris?
3 Autuaat ne, jotka noudattavat oikeutta, jotka aina tekevät vanhurskauden!
Salige er de som tar vare på det som rett er, den som gjør rettferdighet til enhver tid.
4 Muista minua, Herra, armolla, jota kansallesi osoitat, etsi minua avullasi,
Kom mig i hu, Herre, efter din nåde mot ditt folk, se til mig med din frelse,
5 että minä näkisin sinun valittujesi onnen, iloitsisin sinun kansasi ilolla, kerskaisin sinun perintöosasi kanssa.
så jeg kan se på dine utvalgtes lykke, glede mig med ditt folks glede, rose mig med din arv!
6 Me olemme tehneet syntiä isäimme kanssa, me olemme pahoin tehneet ja olleet jumalattomat.
Vi har syndet med våre fedre, vi har gjort ille, vi har vært ugudelige.
7 Eivät meidän isämme Egyptissä painaneet mieleensä sinun ihmeitäsi, eivät muistaneet sinun monia armotekojasi, vaan niskoittelivat meren rannalla, Kaislameren rannalla.
Våre fedre i Egypten aktet ikke på dine undergjerninger, de kom ikke i hu dine mange nådegjerninger, men var gjenstridige ved havet, ved det Røde Hav.
8 Kuitenkin hän pelasti heidät nimensä tähden, tehdäkseen voimansa tiettäväksi.
Dog frelste han dem for sitt navns skyld, for å kunngjøre sitt velde,
9 Hän nuhteli Kaislamerta, ja se kuivui. Hän kuljetti heitä syvyyksissä niinkuin erämaassa.
og han truet det Røde Hav, og det blev tørt, og han lot dem gå gjennem dypene som i en ørken,
10 Hän pelasti heidät vihamiehen kädestä ja lunasti heidät vihollisen vallasta.
og han frelste dem av hans hånd som hatet dem, og forløste dem av fiendens hånd,
11 Vedet peittivät heidän ahdistajansa, ei yhtäkään niistä jäänyt jäljelle.
og vannet skjulte deres motstandere, det blev ikke én av dem tilbake.
12 Silloin he uskoivat hänen sanansa, veisasivat hänen ylistystään.
Da trodde de på hans ord, de sang hans pris.
13 Mutta pian he unhottivat hänen tekonsa eivätkä odottaneet hänen neuvoansa.
Men snart glemte de hans gjerninger, de bidde ikke på hans råd;
14 Heissä syttyi himo erämaassa, ja he kiusasivat Jumalaa autiossa maassa.
men de blev grepet av begjærlighet i ørkenen, og de fristet Gud på det øde sted.
15 Ja hän antoi heille, mitä he pyysivät, mutta lähetti heihin hivuttavan taudin.
Da gav han dem det de vilde ha, men sendte tærende sykdom over deres liv.
16 Ja heissä syttyi leirissä kateus Moosesta vastaan ja Aaronia, Herran pyhää, vastaan.
Og de blev avindsyke mot Moses i leiren, mot Aron, Herrens hellige.
17 Mutta maa aukeni ja nieli Daatanin ja peitti Abiramin joukkion.
Jorden oplot sig og slukte Datan og skjulte Abirams hop,
18 Ja heidän joukkiossaan syttyi tuli, liekki poltti jumalattomat.
og en ild satte deres hop i brand, en lue brente op de ugudelige.
19 He tekivät vasikan Hoorebin juurella ja kumarsivat valettua kuvaa;
De gjorde en kalv ved Horeb og tilbad et støpt billede,
20 he vaihtoivat Kunniansa ruohoa syövän härän kuvaan.
og de byttet sin ære mot billedet av en okse, som eter gress.
21 He unhottivat Jumalan, pelastajansa, joka oli tehnyt Egyptissä suuria tekoja,
De glemte Gud, sin frelser, som hadde gjort store ting i Egypten,
22 ihmeitä Haamin maassa, peljättäviä tekoja Kaislameren rannalla.
undergjerninger i Kams land, forferdelige ting ved det Røde Hav.
23 Silloin hän aikoi hävittää heidät, mutta Mooses, hänen valittunsa, seisoi suojana hänen edessään ja käänsi pois hänen vihansa tuhoa tuottamasta.
Da sa han at han vilde ødelegge dem, dersom ikke Moses, hans utvalgte, hadde stilt sig i gapet for hans åsyn for å avvende hans vrede fra å ødelegge dem.
24 He pitivät halpana ihanan maan eivätkä uskoneet hänen sanaansa.
Og de foraktet det herlige land, de trodde ikke hans ord,
25 He napisivat teltoissansa eivätkä kuulleet Herran ääntä.
og de knurret i sine telt, de hørte ikke på Herrens røst.
26 Silloin hän nosti kätensä heitä vastaan kaataakseen heidät erämaassa,
Da opløftet han sin hånd og svor at han vilde la dem falle i ørkenen
27 kaataakseen heidän jälkeläisensä pakanain seassa ja hajottaakseen heidät pakanamaihin.
og la deres avkom falle iblandt hedningene og sprede dem i landene.
28 He antautuivat palvelemaan Baal-Peoria ja söivät kuolleitten jumalien uhreja.
Og de bandt sig til Ba'al-Peor og åt av offere til døde,
29 He vihoittivat hänet teoillansa, ja niin vitsaus alkoi riehua heidän keskuudessaan.
og de vakte harme ved sine gjerninger, og en plage brøt inn iblandt dem.
30 Mutta Piinehas astui esiin ja pani tuomion toimeen, ja vitsaus taukosi.
Da stod Pinehas frem og holdt dom, og plagen stanset;
31 Ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi, polvesta polveen, iankaikkisesti.
og det blev regnet ham til rettferdighet fra slekt til slekt evindelig.
32 He vihoittivat hänet Meriban vetten luona, ja Mooseksen kävi pahoin heidän tähtensä.
Og de vakte vrede ved Meribas vann, og det gikk Moses ille for deres skyld;
33 Sillä he niskoittelivat Jumalan Henkeä vastaan, ja hän puhui huulillaan ajattelemattomasti.
for de var gjenstridige mot hans Ånd, og han talte tankeløst med sine leber.
34 He eivät hävittäneet niitä kansoja, jotka Herra oli käskenyt heidän hävittää,
De ødela ikke de folk som Herren hadde talt til dem om,
35 vaan pitivät yhteyttä pakanain kanssa ja oppivat heidän tekonsa.
men de blandet sig med hedningene og lærte deres gjerninger,
36 He palvelivat heidän jumalankuviansa, ja niistä tuli heille paula.
og de tjente deres avguder, og disse blev dem til en snare,
37 Ja he uhrasivat poikiansa ja tyttäriänsä riivaajille.
og de ofret sine sønner og sine døtre til maktene.
38 He vuodattivat viatonta verta, poikiensa ja tyttäriensä verta, uhraten heidät Kanaanin epäjumalille, ja maa saastui veriveloista.
og de utøste uskyldig blod, sine sønners og sine døtres blod, som de ofret til Kana'ans avguder, og landet blev vanhelliget ved blod.
39 Näin he saastuttivat itsensä töillään ja olivat haureelliset teoissansa.
De blev urene ved sine gjerninger og drev hor ved sin adferd.
40 Ja Herran viha syttyi hänen kansaansa vastaan, ja hän kyllästyi perintöosaansa.
Da optendtes Herrens vrede mot hans folk, og han fikk avsky for sin arv.
41 Ja hän jätti heidät pakanain käsiin, ja heidän vihamiehensä vallitsivat heitä.
Og han gav dem i hedningers hånd, og de som hatet dem, hersket over dem,
42 Heidän vihollisensa ahdistivat heitä, ja heidän täytyi painua niiden käden alle.
og deres fiender trengte dem, og de blev ydmyket under deres hånd.
43 Monet kerrat hän pelasti heidät, mutta he olivat uppiniskaiset omassa neuvossaan ja sortuivat pahain tekojensa tähden.
Mange ganger utfridde han dem; men de var gjenstridige i sine råd, og de sank ned i usseldom for sin misgjernings skyld.
44 Mutta hän katsoi heihin heidän ahdistuksessaan, kun hän kuuli heidän valitushuutonsa.
Og han så til dem når de var i nød, idet han hørte deres klagerop.
45 Ja hän muisti heidän hyväkseen liittonsa ja armahti heitä suuressa laupeudessansa.
Og i sin godhet mot dem kom han sin pakt i hu, og det gjorde ham ondt efter hans store miskunnhet,
46 Ja hän salli heidän saada armon kaikilta, jotka olivat vieneet heidät vankeuteen.
og han lot dem finne barmhjertighet for alle deres åsyn som hadde ført dem i fangenskap.
47 Pelasta meidät, Herra, meidän Jumalamme, ja kokoa meidät pakanain seasta, että me kiittäisimme sinun pyhää nimeäsi ja kerskauksemme olisi, että me sinua ylistämme.
Frels oss, Herre vår Gud, og samle oss fra hedningene til å love ditt hellige navn, rose oss av å kunne prise dig!
48 Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen. Ja kaikki kansa sanokoon: "Amen. Halleluja!"
Lovet være Herren, Israels Gud, fra evighet og til evighet! Og alt folket sier: Amen. Halleluja!
