Psalmien 106
1 Halleluja! Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.
Alleluja! Pateiciet Tam Kungam, jo Viņš ir labs, un Viņa žēlastība paliek mūžīgi.
2 Kuka voi kertoa Herran voimalliset teot, julistaa kaiken hänen ylistyksensä?
Kas var izteikt Tā Kunga varenos darbus un izstāstīt visu Viņa teicamo slavu?
3 Autuaat ne, jotka noudattavat oikeutta, jotka aina tekevät vanhurskauden!
Svētīgi tie, kas tiesu tur un dara taisnību vienmēr.
4 Muista minua, Herra, armolla, jota kansallesi osoitat, etsi minua avullasi,
Piemini mani, ak Kungs, pēc Sava labā prāta uz Saviem ļaudīm, piemeklē mani ar Savu pestīšanu;
5 että minä näkisin sinun valittujesi onnen, iloitsisin sinun kansasi ilolla, kerskaisin sinun perintöosasi kanssa.
Ka redzam labumu pie Taviem izredzētiem un priecājamies par Tavu ļaužu prieku un lielāmies ar Tavu īpašumu.
6 Me olemme tehneet syntiä isäimme kanssa, me olemme pahoin tehneet ja olleet jumalattomat.
Mēs esam grēkojuši līdz ar saviem tēviem, esam noziegušies un bijuši bezdievīgi.
7 Eivät meidän isämme Egyptissä painaneet mieleensä sinun ihmeitäsi, eivät muistaneet sinun monia armotekojasi, vaan niskoittelivat meren rannalla, Kaislameren rannalla.
Mūsu tēvi Ēģiptē nelika vērā Tavus brīnumus, tie nepieminēja Tavu lielo žēlastību, bet bija pārgalvīgi jūrmalā pie niedru jūras.
8 Kuitenkin hän pelasti heidät nimensä tähden, tehdäkseen voimansa tiettäväksi.
Viņš tiem palīdzēja Sava vārda dēļ, ka tiem parādītu Savu varu.
9 Hän nuhteli Kaislamerta, ja se kuivui. Hän kuljetti heitä syvyyksissä niinkuin erämaassa.
Un Viņš rāja niedru jūru, ka tā sasīka, un Viņš vadīja caur dziļumiem kā pa tuksnesi.
10 Hän pelasti heidät vihamiehen kädestä ja lunasti heidät vihollisen vallasta.
Un Viņš tos atpestīja no ienaidnieku rokas un tos atsvabināja no nīdētāju rokas.
11 Vedet peittivät heidän ahdistajansa, ei yhtäkään niistä jäänyt jäljelle.
Ūdeņi apsedza viņu pretiniekus, ka neviens no tiem neatlika.
12 Silloin he uskoivat hänen sanansa, veisasivat hänen ylistystään.
Tad tie ticēja Viņa vārdiem, tie dziedāja Viņa slavu.
13 Mutta pian he unhottivat hänen tekonsa eivätkä odottaneet hänen neuvoansa.
Bet steigšus tie aizmirsa Viņa darbus, tie nenogaidīja Viņa nodomu;
14 Heissä syttyi himo erämaassa, ja he kiusasivat Jumalaa autiossa maassa.
Bet kārot iekārojās tuksnesī un kārdināja Dievu tai posta vietā.
15 Ja hän antoi heille, mitä he pyysivät, mutta lähetti heihin hivuttavan taudin.
Tad Viņš tiem deva pēc viņu kārības, bet darīja viņu dvēseles nīkstam.
16 Ja heissä syttyi leirissä kateus Moosesta vastaan ja Aaronia, Herran pyhää, vastaan.
Un tie apskauda Mozu lēģerī un Āronu, Tā Kunga svēto.
17 Mutta maa aukeni ja nieli Daatanin ja peitti Abiramin joukkion.
Zeme atvērās un aprija Datanu un apklāja Abirama biedrus.
18 Ja heidän joukkiossaan syttyi tuli, liekki poltti jumalattomat.
Un uguns iedegās viņu pulkā, liesma sadedzināja tos bezdievīgos.
19 He tekivät vasikan Hoorebin juurella ja kumarsivat valettua kuvaa;
Tie taisīja teļu Horebā un klanījās tās bildes priekšā,
20 he vaihtoivat Kunniansa ruohoa syövän härän kuvaan.
Un pārvērsa savu godu par vērša ģīmi, kas ēd zāli.
21 He unhottivat Jumalan, pelastajansa, joka oli tehnyt Egyptissä suuria tekoja,
Viņi aizmirsa Dievu, savu Pestītāju, kas lielas lietas bija darījis Ēģiptes zemē,
22 ihmeitä Haamin maassa, peljättäviä tekoja Kaislameren rannalla.
Brīnumus Hama zemē, briesmīgus darbus pie niedru jūras.
23 Silloin hän aikoi hävittää heidät, mutta Mooses, hänen valittunsa, seisoi suojana hänen edessään ja käänsi pois hänen vihansa tuhoa tuottamasta.
Tā ka Viņš nodomāja tos izdeldēt, ja Mozus, Viņa izredzētais, nebūtu stājies tai plaisumā Viņa priekšā, novērst Viņa bardzību, lai nesamaitātu.
24 He pitivät halpana ihanan maan eivätkä uskoneet hänen sanaansa.
Tie necienīja to jauko zemi, tie neticēja Viņa Vārdam,
25 He napisivat teltoissansa eivätkä kuulleet Herran ääntä.
Bet kurnēja savās teltīs un nepaklausīja Tā Kunga balsij.
26 Silloin hän nosti kätensä heitä vastaan kaataakseen heidät erämaassa,
Tāpēc Viņš pacēla pret tiem Savu roku, tos nosist tuksnesī
27 kaataakseen heidän jälkeläisensä pakanain seassa ja hajottaakseen heidät pakanamaihin.
Un nogāzt viņu dzimumu starp pagāniem un tos izkaisīt pa tām zemēm.
28 He antautuivat palvelemaan Baal-Peoria ja söivät kuolleitten jumalien uhreja.
Tie pieķērās arī BaālPeoram un ēda mirušu upurus,
29 He vihoittivat hänet teoillansa, ja niin vitsaus alkoi riehua heidän keskuudessaan.
Un apkaitināja To Kungu ar saviem darbiem, ka mocība starp viņiem ielauzās.
30 Mutta Piinehas astui esiin ja pani tuomion toimeen, ja vitsaus taukosi.
Tad Pinehas cēlās un sodīja, un tā mocība mitējās.
31 Ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi, polvesta polveen, iankaikkisesti.
Un tas viņam tapa pielīdzināts par taisnību uz bērnu bērniem mūžīgi.
32 He vihoittivat hänet Meriban vetten luona, ja Mooseksen kävi pahoin heidän tähtensä.
Un tie Viņu apkaitināja pie bāršanās ūdens, ka Mozum viņu dēļ ļaunums uzgāja.
33 Sillä he niskoittelivat Jumalan Henkeä vastaan, ja hän puhui huulillaan ajattelemattomasti.
Jo tie padarīja viņa sirdi rūgtu, ka viņš neapdomīgi runāja ar savām lūpām.
34 He eivät hävittäneet niitä kansoja, jotka Herra oli käskenyt heidän hävittää,
Tie arī neizdeldēja tās tautas, kā Tas Kungs tiem bija pavēlējis;
35 vaan pitivät yhteyttä pakanain kanssa ja oppivat heidän tekonsa.
Bet tie sajaucās ar pagāniem un mācījās viņu darbus;
36 He palvelivat heidän jumalankuviansa, ja niistä tuli heille paula.
Un kalpoja viņu elkiem, un tie viņiem palika par valgu.
37 Ja he uhrasivat poikiansa ja tyttäriänsä riivaajille.
Pat savus dēlus un savas meitas tie upurēja nešķīstiem gariem,
38 He vuodattivat viatonta verta, poikiensa ja tyttäriensä verta, uhraten heidät Kanaanin epäjumalille, ja maa saastui veriveloista.
Un izlēja nenoziedzīgas asinis, savu dēlu un savu meitu asinis, ko tie upurēja Kanaāna elkiem, tā ka zeme tapa apgānīta caur asins vainām.
39 Näin he saastuttivat itsensä töillään ja olivat haureelliset teoissansa.
Un tie sagānījās ar saviem darbiem un maukoja ar savām darīšanām.
40 Ja Herran viha syttyi hänen kansaansa vastaan, ja hän kyllästyi perintöosaansa.
Par to Tas Kungs ļoti iedusmojās pret Saviem ļaudīm un turēja par negantību Savu īpašumu;
41 Ja hän jätti heidät pakanain käsiin, ja heidän vihamiehensä vallitsivat heitä.
Un Viņš tos nodeva pagānu rokā, un viņu nīdētāji par tiem valdīja.
42 Heidän vihollisensa ahdistivat heitä, ja heidän täytyi painua niiden käden alle.
Un viņu ienaidnieki tos apbēdināja un tos pazemoja apakš savas rokas.
43 Monet kerrat hän pelasti heidät, mutta he olivat uppiniskaiset omassa neuvossaan ja sortuivat pahain tekojensa tähden.
Viņš tos izglāba daudzkārt, taču tie Viņu apkaitināja ar savu padomu un iznīka savu noziegumu dēļ.
44 Mutta hän katsoi heihin heidän ahdistuksessaan, kun hän kuuli heidän valitushuutonsa.
Bet Viņš uzlūkoja viņu bēdas un dzirdēja viņu kliegšanu,
45 Ja hän muisti heidän hyväkseen liittonsa ja armahti heitä suuressa laupeudessansa.
Un pieminēja viņu labad Savu derību, un Viņam bija žēl pēc Savas lielās žēlastības,
46 Ja hän salli heidän saada armon kaikilta, jotka olivat vieneet heidät vankeuteen.
Un lika tiem atrast sirds žēlastību pie visiem, kas tos turēja cietumā.
47 Pelasta meidät, Herra, meidän Jumalamme, ja kokoa meidät pakanain seasta, että me kiittäisimme sinun pyhää nimeäsi ja kerskauksemme olisi, että me sinua ylistämme.
Atpestī mūs, Kungs, mūsu Dievs, un sapulcini mūs no tiem pagāniem, ka mēs pateicamies Tavam svētam vārdam un lielāmies ar Tavu slavu.
48 Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen. Ja kaikki kansa sanokoon: "Amen. Halleluja!"
Slavēts lai ir Tas Kungs, Israēla Dievs, mūžīgi mūžam, un visi ļaudis lai saka: Āmen! Alleluja.
