Psalmien 106
1 Halleluja! Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.
Halleluja! Preiset den HERRN, denn er ist freundlich, ja ewiglich währt seine Gnade!
2 Kuka voi kertoa Herran voimalliset teot, julistaa kaiken hänen ylistyksensä?
Wer kann des HERRN Machttaten gebührend preisen und kundtun all seinen Ruhm?
3 Autuaat ne, jotka noudattavat oikeutta, jotka aina tekevät vanhurskauden!
Wohl denen, die am Recht festhalten, und dem, der Gerechtigkeit übt zu jeder Zeit!
4 Muista minua, Herra, armolla, jota kansallesi osoitat, etsi minua avullasi,
Gedenke meiner, o HERR, mit der Liebe zu deinem Volk, nimm dich meiner an mit deiner Hilfe,
5 että minä näkisin sinun valittujesi onnen, iloitsisin sinun kansasi ilolla, kerskaisin sinun perintöosasi kanssa.
daß ich schau’ meine Lust am Glück deiner Erwählten, an der Freude deines Volkes Anteil habe und glücklich mich preise mit deinem Eigentumsvolke!
6 Me olemme tehneet syntiä isäimme kanssa, me olemme pahoin tehneet ja olleet jumalattomat.
Wir haben gesündigt gleich unsern Vätern, wir haben gefehlt und gottlos gehandelt.
7 Eivät meidän isämme Egyptissä painaneet mieleensä sinun ihmeitäsi, eivät muistaneet sinun monia armotekojasi, vaan niskoittelivat meren rannalla, Kaislameren rannalla.
Unsre Väter in Ägypten achteten nicht auf deine Wunder, gedachten nicht der Fülle deiner Gnadenerweise, waren widerspenstig gegen den Höchsten schon am Schilfmeer;
8 Kuitenkin hän pelasti heidät nimensä tähden, tehdäkseen voimansa tiettäväksi.
dennoch half er ihnen um seines Namens willen, um seine Heldenkraft zu erweisen.
9 Hän nuhteli Kaislamerta, ja se kuivui. Hän kuljetti heitä syvyyksissä niinkuin erämaassa.
Er schalt das Schilfmeer: da ward es trocken, und er ließ sie ziehn durch die Fluten wie über die Trift.
10 Hän pelasti heidät vihamiehen kädestä ja lunasti heidät vihollisen vallasta.
So rettete er sie aus der Hand des Verfolgers und erlöste sie aus der Gewalt des Feindes:
11 Vedet peittivät heidän ahdistajansa, ei yhtäkään niistä jäänyt jäljelle.
die Fluten bedeckten ihre Bedränger, nicht einer von ihnen blieb übrig.
12 Silloin he uskoivat hänen sanansa, veisasivat hänen ylistystään.
Da glaubten sie an seine Worte, besangen seinen Ruhm.
13 Mutta pian he unhottivat hänen tekonsa eivätkä odottaneet hänen neuvoansa.
Doch schnell vergaßen sie seine Taten und warteten seinen Ratschluß nicht ab;
14 Heissä syttyi himo erämaassa, ja he kiusasivat Jumalaa autiossa maassa.
sie fröhnten ihrem Gelüst in der Wüste und versuchten Gott in der Einöde:
15 Ja hän antoi heille, mitä he pyysivät, mutta lähetti heihin hivuttavan taudin.
da gewährte er ihnen ihr Verlangen, sandte aber die Seuche gegen ihr Leben.
16 Ja heissä syttyi leirissä kateus Moosesta vastaan ja Aaronia, Herran pyhää, vastaan.
Dann wurden sie eifersüchtig auf Mose im Lager, auf Aaron, den Geweihten des HERRN:
17 Mutta maa aukeni ja nieli Daatanin ja peitti Abiramin joukkion.
da tat die Erde sich auf und verschlang Dathan und begrub die ganze Rotte Abirams,
18 Ja heidän joukkiossaan syttyi tuli, liekki poltti jumalattomat.
Feuer verbrannte ihre Rotte, Flammen verzehrten die Frevler.
19 He tekivät vasikan Hoorebin juurella ja kumarsivat valettua kuvaa;
Sie machten sich ein Kalb am Horeb und warfen vor einem Gußbild sich nieder
20 he vaihtoivat Kunniansa ruohoa syövän härän kuvaan.
und vertauschten so die Herrlichkeit ihres Gottes mit dem Bildnis eines Stieres, der Gras frißt.
21 He unhottivat Jumalan, pelastajansa, joka oli tehnyt Egyptissä suuria tekoja,
Sie hatten Gott, ihren Retter, vergessen, der große Dinge getan in Ägypten,
22 ihmeitä Haamin maassa, peljättäviä tekoja Kaislameren rannalla.
Wunderzeichen im Lande Hams, furchtbare Taten am Schilfmeer.
23 Silloin hän aikoi hävittää heidät, mutta Mooses, hänen valittunsa, seisoi suojana hänen edessään ja käänsi pois hänen vihansa tuhoa tuottamasta.
Da gedachte er sie zu vertilgen, wenn nicht Mose, sein Auserwählter, mit Fürbitte vor ihn hingetreten wäre, um seinen Grimm vom Vernichten abzuwenden.
24 He pitivät halpana ihanan maan eivätkä uskoneet hänen sanaansa.
Sodann verschmähten sie das herrliche Land und schenkten seiner Verheißung keinen Glauben,
25 He napisivat teltoissansa eivätkä kuulleet Herran ääntä.
sondern murrten in ihren Zelten, gehorchten nicht der Weisung des HERRN.
26 Silloin hän nosti kätensä heitä vastaan kaataakseen heidät erämaassa,
Da erhob er seine Hand gegen sie zum Schwur, sie in der Wüste niederzuschlagen,
27 kaataakseen heidän jälkeläisensä pakanain seassa ja hajottaakseen heidät pakanamaihin.
ihre Nachkommen unter die Heiden niederzuwerfen und sie rings zu zerstreuen in die Länder.
28 He antautuivat palvelemaan Baal-Peoria ja söivät kuolleitten jumalien uhreja.
Dann hängten sie sich an den Baal-Peor und aßen Opferfleisch der toten (Götzen)
29 He vihoittivat hänet teoillansa, ja niin vitsaus alkoi riehua heidän keskuudessaan.
und erbitterten ihn durch ihr ganzes Tun. Als nun ein Sterben unter ihnen ausbrach,
30 Mutta Piinehas astui esiin ja pani tuomion toimeen, ja vitsaus taukosi.
trat Pinehas auf und hielt Gericht: da wurde dem Sterben Einhalt getan.
31 Ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi, polvesta polveen, iankaikkisesti.
Das wurde ihm angerechnet zur Gerechtigkeit von Geschlecht zu Geschlecht in Ewigkeit. –
32 He vihoittivat hänet Meriban vetten luona, ja Mooseksen kävi pahoin heidän tähtensä.
Dann erregten sie Gottes Zorn am Haderwasser, und Mose erging es übel um ihretwillen;
33 Sillä he niskoittelivat Jumalan Henkeä vastaan, ja hän puhui huulillaan ajattelemattomasti.
denn weil sie dem Geiste Gottes widerstrebten, hatte er unbedacht mit seinen Lippen geredet.
34 He eivät hävittäneet niitä kansoja, jotka Herra oli käskenyt heidän hävittää,
Sie vertilgten auch die Völker nicht, von denen der HERR es ihnen geboten,
35 vaan pitivät yhteyttä pakanain kanssa ja oppivat heidän tekonsa.
sondern traten mit den Heiden in Verkehr und gewöhnten sich an deren (böses) Tun
36 He palvelivat heidän jumalankuviansa, ja niistä tuli heille paula.
und dienten ihren Götzen: die wurden ihnen zum Fallstrick.
37 Ja he uhrasivat poikiansa ja tyttäriänsä riivaajille.
Ja, sie opferten ihre Söhne und ihre Töchter den bösen Geistern
38 He vuodattivat viatonta verta, poikiensa ja tyttäriensä verta, uhraten heidät Kanaanin epäjumalille, ja maa saastui veriveloista.
und vergossen unschuldig Blut [das Blut ihrer Söhne und Töchter, die sie den Götzen Kanaans opferten]: so wurde das Land durch Blutvergießen entweiht.
39 Näin he saastuttivat itsensä töillään ja olivat haureelliset teoissansa.
Sie wurden unrein durch ihr Verhalten und verübten Abfall durch ihr Tun. –
40 Ja Herran viha syttyi hänen kansaansa vastaan, ja hän kyllästyi perintöosaansa.
Da entbrannte der Zorn des HERRN gegen sein Volk, und Abscheu fühlte er gegen sein Erbe;
41 Ja hän jätti heidät pakanain käsiin, ja heidän vihamiehensä vallitsivat heitä.
er ließ sie in die Hand der Heiden fallen, so daß ihre Hasser über sie herrschten;
42 Heidän vihollisensa ahdistivat heitä, ja heidän täytyi painua niiden käden alle.
ihre Feinde bedrängten sie hart, so daß sie sich beugen mußten unter deren Hand.
43 Monet kerrat hän pelasti heidät, mutta he olivat uppiniskaiset omassa neuvossaan ja sortuivat pahain tekojensa tähden.
Oftmals zwar befreite er sie, doch sie blieben widerspenstig gegen seinen Ratschluß und sanken immer tiefer durch ihre Schuld.
44 Mutta hän katsoi heihin heidän ahdistuksessaan, kun hän kuuli heidän valitushuutonsa.
Er aber nahm sich ihrer Drangsal an, sooft er ihr Wehgeschrei hörte,
45 Ja hän muisti heidän hyväkseen liittonsa ja armahti heitä suuressa laupeudessansa.
und gedachte seines Bundes ihnen zugut, fühlte Mitleid nach seiner großen Güte
46 Ja hän salli heidän saada armon kaikilta, jotka olivat vieneet heidät vankeuteen.
und ließ sie Erbarmen finden bei allen, die sie gefangen hielten.
47 Pelasta meidät, Herra, meidän Jumalamme, ja kokoa meidät pakanain seasta, että me kiittäisimme sinun pyhää nimeäsi ja kerskauksemme olisi, että me sinua ylistämme.
O hilf uns, HERR, unser Gott, und bring uns wieder zusammen aus den Heiden, damit wir deinem heiligen Namen danken, uns glücklich preisen, deinen Ruhm zu künden!
48 Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen. Ja kaikki kansa sanokoon: "Amen. Halleluja!"
Gepriesen sei der HERR, der Gott Israels, von Ewigkeit zu Ewigkeit! Und alles Volk sage »Amen!« Halleluja!
