Psalmien 106
1 Halleluja! Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.
Halleluja! Danket dem HERRN; denn er ist freundlich, und seine Güte währet ewiglich.
2 Kuka voi kertoa Herran voimalliset teot, julistaa kaiken hänen ylistyksensä?
Wer kann die großen Taten des HERRN ausreden und alle seine löblichen Werke preisen?
3 Autuaat ne, jotka noudattavat oikeutta, jotka aina tekevät vanhurskauden!
Wohl denen, die das Gebot halten und tun immerdar recht!
4 Muista minua, Herra, armolla, jota kansallesi osoitat, etsi minua avullasi,
HERR, gedenke mein nach der Gnade, die du deinem Volk verheißen hast; beweise uns deine Hilfe,
5 että minä näkisin sinun valittujesi onnen, iloitsisin sinun kansasi ilolla, kerskaisin sinun perintöosasi kanssa.
daß wir sehen mögen die Wohlfahrt deiner Auserwählten und uns freuen, daß es deinem Volk wohlgehet, und uns rühmen mit deinem Erbteil.
6 Me olemme tehneet syntiä isäimme kanssa, me olemme pahoin tehneet ja olleet jumalattomat.
Wir haben gesündiget samt unsern Vätern; wir haben mißgehandelt und sind gottlos gewesen.
7 Eivät meidän isämme Egyptissä painaneet mieleensä sinun ihmeitäsi, eivät muistaneet sinun monia armotekojasi, vaan niskoittelivat meren rannalla, Kaislameren rannalla.
Unsere Väter in Ägypten wollten deine Wunder nicht verstehen; sie gedachten nicht an deine große Güte und waren ungehorsam am Meer, nämlich am Schilfmeer.
8 Kuitenkin hän pelasti heidät nimensä tähden, tehdäkseen voimansa tiettäväksi.
Er half ihnen aber um seines Namens willen, daß er seine Macht beweisete.
9 Hän nuhteli Kaislamerta, ja se kuivui. Hän kuljetti heitä syvyyksissä niinkuin erämaassa.
Und er schalt das Schilfmeer, da ward's trocken; und führete sie durch die Tiefe wie in einer Wüste;
10 Hän pelasti heidät vihamiehen kädestä ja lunasti heidät vihollisen vallasta.
und half ihnen von der Hand des, der, sie hassete, und erlösete sie von der Hand des Feindes
11 Vedet peittivät heidän ahdistajansa, ei yhtäkään niistä jäänyt jäljelle.
Und die Wasser ersäuften ihre Widersacher, daß nicht einer überblieb.
12 Silloin he uskoivat hänen sanansa, veisasivat hänen ylistystään.
Da glaubten sie an seine Worte und sangen sein Lob.
13 Mutta pian he unhottivat hänen tekonsa eivätkä odottaneet hänen neuvoansa.
Aber sie vergaßen bald seiner Werke; sie warteten nicht seines Rats.
14 Heissä syttyi himo erämaassa, ja he kiusasivat Jumalaa autiossa maassa.
Und sie wurden lüstern in der Wüste und versuchten Gott in der Einöde.
15 Ja hän antoi heille, mitä he pyysivät, mutta lähetti heihin hivuttavan taudin.
Er aber gab ihnen ihre Bitte und sandte ihnen genug, bis ihnen davor ekelte.
16 Ja heissä syttyi leirissä kateus Moosesta vastaan ja Aaronia, Herran pyhää, vastaan.
Und sie empörten sich wider Mose im Lager, wider Aaron, den Heiligen des HERRN.
17 Mutta maa aukeni ja nieli Daatanin ja peitti Abiramin joukkion.
Die Erde tat sich auf und verschlang Dathan und deckte zu die Rotte Abirams.
18 Ja heidän joukkiossaan syttyi tuli, liekki poltti jumalattomat.
Und Feuer ward unter ihrer Rotte angezündet; die Flamme verbrannte die Gottlosen.
19 He tekivät vasikan Hoorebin juurella ja kumarsivat valettua kuvaa;
Sie machten ein Kalb in Horeb und beteten an das gegossene Bild;
20 he vaihtoivat Kunniansa ruohoa syövän härän kuvaan.
und verwandelten ihre Ehre in ein Gleichnis eines Ochsen, der Gras isset.
21 He unhottivat Jumalan, pelastajansa, joka oli tehnyt Egyptissä suuria tekoja,
Sie vergaßen Gottes, ihres Heilandes, der so große Dinge in Ägypten getan hatte,
22 ihmeitä Haamin maassa, peljättäviä tekoja Kaislameren rannalla.
Wunder im Lande Hams und schreckliche Werke am Schilfmeer.
23 Silloin hän aikoi hävittää heidät, mutta Mooses, hänen valittunsa, seisoi suojana hänen edessään ja käänsi pois hänen vihansa tuhoa tuottamasta.
Und er sprach, er wollte sie vertilgen, wo nicht Mose, sein Auserwählter, den Riß aufgehalten hätte, seinen Grimm abzuwenden, auf daß er sie nicht gar verderbete.
24 He pitivät halpana ihanan maan eivätkä uskoneet hänen sanaansa.
Und sie verachteten das liebe Land; sie glaubten seinem Wort nicht
25 He napisivat teltoissansa eivätkä kuulleet Herran ääntä.
und murreten in ihren Hütten; sie gehorchten der Stimme des HERRN nicht.
26 Silloin hän nosti kätensä heitä vastaan kaataakseen heidät erämaassa,
Und er hub auf seine Hand wider sie, daß er sie niederschlüge in der Wüste
27 kaataakseen heidän jälkeläisensä pakanain seassa ja hajottaakseen heidät pakanamaihin.
und würfe ihren Samen unter die Heiden und streuete sie in die Länder.
28 He antautuivat palvelemaan Baal-Peoria ja söivät kuolleitten jumalien uhreja.
Und sie hingen sich an den Baal Peor und aßen von den Opfern der toten Götzen
29 He vihoittivat hänet teoillansa, ja niin vitsaus alkoi riehua heidän keskuudessaan.
und erzürneten ihn mit ihrem Tun; da riß auch die Plage unter sie.
30 Mutta Piinehas astui esiin ja pani tuomion toimeen, ja vitsaus taukosi.
Da trat zu Pinehas und schlichtete die Sache; da ward der Plage gesteuert,
31 Ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi, polvesta polveen, iankaikkisesti.
und ward ihm gerechnet zur Gerechtigkeit für und für ewiglich.
32 He vihoittivat hänet Meriban vetten luona, ja Mooseksen kävi pahoin heidän tähtensä.
Und sie erzürneten ihn am Haderwasser; und sie zerplagten den Mose übel.
33 Sillä he niskoittelivat Jumalan Henkeä vastaan, ja hän puhui huulillaan ajattelemattomasti.
Denn sie betrübten ihm sein Herz, daß ihm etliche Worte entfuhren.
34 He eivät hävittäneet niitä kansoja, jotka Herra oli käskenyt heidän hävittää,
Auch vertilgten sie die Völker nicht, wie sie doch der HERR geheißen hatte,
35 vaan pitivät yhteyttä pakanain kanssa ja oppivat heidän tekonsa.
sondern sie mengeten sich unter die Heiden und lernten derselben Werke
36 He palvelivat heidän jumalankuviansa, ja niistä tuli heille paula.
und dieneten ihren Götzen, die gerieten ihnen zum Ärgernis.
37 Ja he uhrasivat poikiansa ja tyttäriänsä riivaajille.
Und sie opferten ihre Söhne und ihre Töchter den Teufeln
38 He vuodattivat viatonta verta, poikiensa ja tyttäriensä verta, uhraten heidät Kanaanin epäjumalille, ja maa saastui veriveloista.
und vergossen unschuldig Blut, das Blut ihrer Söhne und ihrer Töchter, die sie opferten den Götzen Kanaans, daß das Land mit Blutschulden befleckt ward;
39 Näin he saastuttivat itsensä töillään ja olivat haureelliset teoissansa.
und verunreinigten sich mit ihren Werken und hureten mit ihrem Tun.
40 Ja Herran viha syttyi hänen kansaansa vastaan, ja hän kyllästyi perintöosaansa.
Da ergrimmete der Zorn des HERRN über sein Volk und gewann einen Greuel an seinem Erbe
41 Ja hän jätti heidät pakanain käsiin, ja heidän vihamiehensä vallitsivat heitä.
und gab sie in die Hand der Heiden, daß über sie herrscheten, die ihnen gram waren.
42 Heidän vihollisensa ahdistivat heitä, ja heidän täytyi painua niiden käden alle.
Und ihre Feinde ängsteten sie; und wurden gedemütiget unter ihre Hände.
43 Monet kerrat hän pelasti heidät, mutta he olivat uppiniskaiset omassa neuvossaan ja sortuivat pahain tekojensa tähden.
Er errettete sie oftmals; aber sie erzürneten ihn mit ihrem Vornehmen und wurden wenig um ihrer Missetat willen.
44 Mutta hän katsoi heihin heidän ahdistuksessaan, kun hän kuuli heidän valitushuutonsa.
Und er sah ihre Not an, da er ihre Klage hörete,
45 Ja hän muisti heidän hyväkseen liittonsa ja armahti heitä suuressa laupeudessansa.
und gedachte an seinen Bund, mit ihnen gemacht. Und reuete ihn nach seiner großen Güte
46 Ja hän salli heidän saada armon kaikilta, jotka olivat vieneet heidät vankeuteen.
und ließ sie zur Barmherzigkeit kommen vor allen, die sie gefangen hatten.
47 Pelasta meidät, Herra, meidän Jumalamme, ja kokoa meidät pakanain seasta, että me kiittäisimme sinun pyhää nimeäsi ja kerskauksemme olisi, että me sinua ylistämme.
Hilf uns, HERR, unser Gott, und bringe uns zusammen aus den Heiden, daß wir danken deinem heiligen Namen und rühmen dein Lob!
48 Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen. Ja kaikki kansa sanokoon: "Amen. Halleluja!"
Gelobet sei der HERR, der Gott Israels, von Ewigkeit zu Ewigkeit, und alles Volk spreche: Amen, Halleluja!
