Psalmien 106
1 Halleluja! Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.
Alleluja! Dem Herrn sagt Dank! Denn er ist gut! Auf ewig währet seine Huld.
2 Kuka voi kertoa Herran voimalliset teot, julistaa kaiken hänen ylistyksensä?
Wer redet würdig von des Herren großen Taten, verkündet all sein Lob?
3 Autuaat ne, jotka noudattavat oikeutta, jotka aina tekevät vanhurskauden!
Heil denen, die das Richtige befolgen und es zu jeder Zeit recht machen! -
4 Muista minua, Herra, armolla, jota kansallesi osoitat, etsi minua avullasi,
Gedenke meiner, Herr, begnadigst Du Dein Volk und kommt Dein Heil, so denk auch meiner,
5 että minä näkisin sinun valittujesi onnen, iloitsisin sinun kansasi ilolla, kerskaisin sinun perintöosasi kanssa.
daß Deiner Auserwählten Glück ich noch erlebe und mich der Freude Deines Volkes freue und mit den ewig Deinen jubiliere!
6 Me olemme tehneet syntiä isäimme kanssa, me olemme pahoin tehneet ja olleet jumalattomat.
Gesündigt haben wir mit unsren Vätern, unrecht und frevelhaft gehandelt.
7 Eivät meidän isämme Egyptissä painaneet mieleensä sinun ihmeitäsi, eivät muistaneet sinun monia armotekojasi, vaan niskoittelivat meren rannalla, Kaislameren rannalla.
Schon unsere Väter merkten nicht auf Deine Wunder in Ägypten und dachten nicht an Deine Gnadenfülle. - Sie haderten am Meer, des Schilfmeers wegen.
8 Kuitenkin hän pelasti heidät nimensä tähden, tehdäkseen voimansa tiettäväksi.
Um seines Namens willen half er ihnen, um seine Stärke kundzutun.
9 Hän nuhteli Kaislamerta, ja se kuivui. Hän kuljetti heitä syvyyksissä niinkuin erämaassa.
Er schalt das Schilfmeer; es versiegte. Er führte sie durch Fluten wie durch eine Trift,
10 Hän pelasti heidät vihamiehen kädestä ja lunasti heidät vihollisen vallasta.
entriß sie aus der Hasser Hand, befreite sie aus Feindes Macht.
11 Vedet peittivät heidän ahdistajansa, ei yhtäkään niistä jäänyt jäljelle.
Das Wasser deckte ihre Dränger; nicht einer blieb von ihnen übrig.
12 Silloin he uskoivat hänen sanansa, veisasivat hänen ylistystään.
Da glaubten sie an seine Worte und stimmten einen Lobgesang ihm an.
13 Mutta pian he unhottivat hänen tekonsa eivätkä odottaneet hänen neuvoansa.
Doch schnell vergaßen sie dann seine Taten und harrten seines Rates nicht.
14 Heissä syttyi himo erämaassa, ja he kiusasivat Jumalaa autiossa maassa.
Sie wurden in der Wüste lüstern, versuchten Gott im wasserlosen Land.
15 Ja hän antoi heille, mitä he pyysivät, mutta lähetti heihin hivuttavan taudin.
Da gab er ihnen ihr Begehr: Erbrechen sandte er in ihren Hals.
16 Ja heissä syttyi leirissä kateus Moosesta vastaan ja Aaronia, Herran pyhää, vastaan.
Im Lager aber wurden sie auf Moses eifersüchtig und auf den Heiligen des Herrn, auf Aaron.
17 Mutta maa aukeni ja nieli Daatanin ja peitti Abiramin joukkion.
Die Erde tat sich auf, verschlang den Dathan, begrub die Rotte Abirams.
18 Ja heidän joukkiossaan syttyi tuli, liekki poltti jumalattomat.
In ihrer Rotte flammte Feuer auf, und eine Flamme fraß die Frevler. -
19 He tekivät vasikan Hoorebin juurella ja kumarsivat valettua kuvaa;
Am Horeb machten sie ein Kalb und beteten ein Gußbild an,
20 he vaihtoivat Kunniansa ruohoa syövän härän kuvaan.
vertauschten ihres Gottes Herrlichkeit mit der Gestalt des Stiers, der Gras verzehrt,
21 He unhottivat Jumalan, pelastajansa, joka oli tehnyt Egyptissä suuria tekoja,
vergaßen Gott, der sie gerettet, der Großes in Ägypten hat getan,
22 ihmeitä Haamin maassa, peljättäviä tekoja Kaislameren rannalla.
Erstaunliches im Lande Chams, Erschreckliches am Roten Meer.
23 Silloin hän aikoi hävittää heidät, mutta Mooses, hänen valittunsa, seisoi suojana hänen edessään ja käänsi pois hänen vihansa tuhoa tuottamasta.
Er dachte dran, sie zu vertilgen; da trat vor ihm sein Auserwählter, Moses, in die Bresche, um seinen Grimm vom Unheil abzuwenden. -
24 He pitivät halpana ihanan maan eivätkä uskoneet hänen sanaansa.
Doch sie verschmähten das ersehnte Land und glaubten seinem Worte nicht.
25 He napisivat teltoissansa eivätkä kuulleet Herran ääntä.
In ihren Zelten murrten sie, gehorchten nicht des Herren Stimme.
26 Silloin hän nosti kätensä heitä vastaan kaataakseen heidät erämaassa,
Da schwur er ihnen hoch und teuer, sie in der Wüste zu vertilgen,
27 kaataakseen heidän jälkeläisensä pakanain seassa ja hajottaakseen heidät pakanamaihin.
den Heiden preiszugeben ihren Stamm und diesen in die Länder zu versprengen. -
28 He antautuivat palvelemaan Baal-Peoria ja söivät kuolleitten jumalien uhreja.
Sie paarten sich zu Ehren Baal Peors und aßen Totenopfer.
29 He vihoittivat hänet teoillansa, ja niin vitsaus alkoi riehua heidän keskuudessaan.
Sie reizten ihn durch ihre Taten; da brach die Pest bei ihnen aus.
30 Mutta Piinehas astui esiin ja pani tuomion toimeen, ja vitsaus taukosi.
Und Pinechas stand auf und schlichtete; da ward die Pest gehemmt.
31 Ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi, polvesta polveen, iankaikkisesti.
Ihm ward es zum Verdienst gerechnet und seinen Enkeln immerfort.
32 He vihoittivat hänet Meriban vetten luona, ja Mooseksen kävi pahoin heidän tähtensä.
Und sie erzürnten ihn am Haderwasser, und ihretwegen mußte Moses leiden.
33 Sillä he niskoittelivat Jumalan Henkeä vastaan, ja hän puhui huulillaan ajattelemattomasti.
Denn sie verbitterten ihm das Gemüt so daß er unbedacht mit seinen Worten war.
34 He eivät hävittäneet niitä kansoja, jotka Herra oli käskenyt heidän hävittää,
Sie tilgten auch die Völker nicht, wie's ihnen doch der Herr gebot.
35 vaan pitivät yhteyttä pakanain kanssa ja oppivat heidän tekonsa.
Sie mischten sich mit Heiden und lernten ihre Sitten.
36 He palvelivat heidän jumalankuviansa, ja niistä tuli heille paula.
Sie dienten ihren Götzen, und diese brachten sie zu Fall.
37 Ja he uhrasivat poikiansa ja tyttäriänsä riivaajille.
So opferten sie ihre Söhne und ihre Töchter den Dämonen.
38 He vuodattivat viatonta verta, poikiensa ja tyttäriensä verta, uhraten heidät Kanaanin epäjumalille, ja maa saastui veriveloista.
Unschuldig Blut vergossen sie, das Blut der eigenen Söhne und der Töchter, die sie den Götzen Kanaans zum Opfer brachten. So ward das Land durch Mord entweiht.
39 Näin he saastuttivat itsensä töillään ja olivat haureelliset teoissansa.
Sie selbst bedeckten sich durch ihre Taten; durch ihre Werke wurden sie so untreu.
40 Ja Herran viha syttyi hänen kansaansa vastaan, ja hän kyllästyi perintöosaansa.
Da zürnte seinem Volk der Herr aufs heftigste, zum Abscheu wurde ihm sein Erbe.
41 Ja hän jätti heidät pakanain käsiin, ja heidän vihamiehensä vallitsivat heitä.
Er gab sie in der Heiden Hand, und ihre Hasser herrschten über sie.
42 Heidän vihollisensa ahdistivat heitä, ja heidän täytyi painua niiden käden alle.
Und ihre Feinde drückten sie; sie mußten ihrer Macht sich beugen. -
43 Monet kerrat hän pelasti heidät, mutta he olivat uppiniskaiset omassa neuvossaan ja sortuivat pahain tekojensa tähden.
Zu vielen Malen hat er sie befreit; sie aber blieben voller Trotz bei ihrem Plan, verkamen so durch ihre Sünde.
44 Mutta hän katsoi heihin heidän ahdistuksessaan, kun hän kuuli heidän valitushuutonsa.
Er sah auf ihre Not, sooft er ihre Klage hörte, dachte er
45 Ja hän muisti heidän hyväkseen liittonsa ja armahti heitä suuressa laupeudessansa.
an seinen Bund mit ihnen, ward andern Sinns in seiner großen Huld
46 Ja hän salli heidän saada armon kaikilta, jotka olivat vieneet heidät vankeuteen.
und ließ sie Mitleid finden bei allen ihren Siegern. -
47 Pelasta meidät, Herra, meidän Jumalamme, ja kokoa meidät pakanain seasta, että me kiittäisimme sinun pyhää nimeäsi ja kerskauksemme olisi, että me sinua ylistämme.
Zu Hilfe uns, Herr, unser Gott! - Bring uns zusammen aus den Heidenvölkern, auf daß wir Deinem heiligen Namen danken, uns rühmen Deines Ruhmes! -
48 Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen. Ja kaikki kansa sanokoon: "Amen. Halleluja!"
Gepriesen sei der Herr, Gott Israels, von Ewigkeit zu Ewigkeit, und alles Volk soll sprechen: "Amen! Alleluja!"
