Psalmien 106
1 Halleluja! Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.
Praise the LORD! Give thanks to the LORD, for he is good, for his loving kindness endures forever.
2 Kuka voi kertoa Herran voimalliset teot, julistaa kaiken hänen ylistyksensä?
Who can utter the mighty acts of the LORD, or fully declare all his praise?
3 Autuaat ne, jotka noudattavat oikeutta, jotka aina tekevät vanhurskauden!
Blessed are those who keep justice. Blessed is one who does what is right at all times.
4 Muista minua, Herra, armolla, jota kansallesi osoitat, etsi minua avullasi,
Remember me, LORD, with the favour that you show to your people. Visit me with your salvation,
5 että minä näkisin sinun valittujesi onnen, iloitsisin sinun kansasi ilolla, kerskaisin sinun perintöosasi kanssa.
that I may see the prosperity of your chosen, that I may rejoice in the gladness of your nation, that I may glory with your inheritance.
6 Me olemme tehneet syntiä isäimme kanssa, me olemme pahoin tehneet ja olleet jumalattomat.
We have sinned with our fathers. We have committed iniquity. We have done wickedly.
7 Eivät meidän isämme Egyptissä painaneet mieleensä sinun ihmeitäsi, eivät muistaneet sinun monia armotekojasi, vaan niskoittelivat meren rannalla, Kaislameren rannalla.
Our fathers didn’t understand your wonders in Egypt. They didn’t remember the multitude of your loving kindnesses, but were rebellious at the sea, even at the Red Sea.
8 Kuitenkin hän pelasti heidät nimensä tähden, tehdäkseen voimansa tiettäväksi.
Nevertheless he saved them for his name’s sake, that he might make his mighty power known.
9 Hän nuhteli Kaislamerta, ja se kuivui. Hän kuljetti heitä syvyyksissä niinkuin erämaassa.
He rebuked the Red Sea also, and it was dried up; so he led them through the depths, as through a desert.
10 Hän pelasti heidät vihamiehen kädestä ja lunasti heidät vihollisen vallasta.
He saved them from the hand of him who hated them, and redeemed them from the hand of the enemy.
11 Vedet peittivät heidän ahdistajansa, ei yhtäkään niistä jäänyt jäljelle.
The waters covered their adversaries. There was not one of them left.
12 Silloin he uskoivat hänen sanansa, veisasivat hänen ylistystään.
Then they believed his words. They sang his praise.
13 Mutta pian he unhottivat hänen tekonsa eivätkä odottaneet hänen neuvoansa.
They soon forgot his works. They didn’t wait for his counsel,
14 Heissä syttyi himo erämaassa, ja he kiusasivat Jumalaa autiossa maassa.
but gave in to craving in the desert, and tested God in the wasteland.
15 Ja hän antoi heille, mitä he pyysivät, mutta lähetti heihin hivuttavan taudin.
He gave them their request, but sent leanness into their soul.
16 Ja heissä syttyi leirissä kateus Moosesta vastaan ja Aaronia, Herran pyhää, vastaan.
They envied Moses also in the camp, and Aaron, the LORD’s saint.
17 Mutta maa aukeni ja nieli Daatanin ja peitti Abiramin joukkion.
The earth opened and swallowed up Dathan, and covered the company of Abiram.
18 Ja heidän joukkiossaan syttyi tuli, liekki poltti jumalattomat.
A fire was kindled in their company. The flame burnt up the wicked.
19 He tekivät vasikan Hoorebin juurella ja kumarsivat valettua kuvaa;
They made a calf in Horeb, and worshipped a molten image.
20 he vaihtoivat Kunniansa ruohoa syövän härän kuvaan.
Thus they exchanged their glory for an image of a bull that eats grass.
21 He unhottivat Jumalan, pelastajansa, joka oli tehnyt Egyptissä suuria tekoja,
They forgot God, their Saviour, who had done great things in Egypt,
22 ihmeitä Haamin maassa, peljättäviä tekoja Kaislameren rannalla.
wondrous works in the land of Ham, and awesome things by the Red Sea.
23 Silloin hän aikoi hävittää heidät, mutta Mooses, hänen valittunsa, seisoi suojana hänen edessään ja käänsi pois hänen vihansa tuhoa tuottamasta.
Therefore he said that he would destroy them, had Moses, his chosen, not stood before him in the breach, to turn away his wrath, so that he wouldn’t destroy them.
24 He pitivät halpana ihanan maan eivätkä uskoneet hänen sanaansa.
Yes, they despised the pleasant land. They didn’t believe his word,
25 He napisivat teltoissansa eivätkä kuulleet Herran ääntä.
but murmured in their tents, and didn’t listen to the LORD’s voice.
26 Silloin hän nosti kätensä heitä vastaan kaataakseen heidät erämaassa,
Therefore he swore to them that he would overthrow them in the wilderness,
27 kaataakseen heidän jälkeläisensä pakanain seassa ja hajottaakseen heidät pakanamaihin.
that he would overthrow their offspring amongst the nations, and scatter them in the lands.
28 He antautuivat palvelemaan Baal-Peoria ja söivät kuolleitten jumalien uhreja.
They joined themselves also to Baal Peor, and ate the sacrifices of the dead.
29 He vihoittivat hänet teoillansa, ja niin vitsaus alkoi riehua heidän keskuudessaan.
Thus they provoked him to anger with their deeds. The plague broke in on them.
30 Mutta Piinehas astui esiin ja pani tuomion toimeen, ja vitsaus taukosi.
Then Phinehas stood up and executed judgement, so the plague was stopped.
31 Ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi, polvesta polveen, iankaikkisesti.
That was credited to him for righteousness, for all generations to come.
32 He vihoittivat hänet Meriban vetten luona, ja Mooseksen kävi pahoin heidän tähtensä.
They angered him also at the waters of Meribah, so that Moses was troubled for their sakes;
33 Sillä he niskoittelivat Jumalan Henkeä vastaan, ja hän puhui huulillaan ajattelemattomasti.
because they were rebellious against his spirit, he spoke rashly with his lips.
34 He eivät hävittäneet niitä kansoja, jotka Herra oli käskenyt heidän hävittää,
They didn’t destroy the peoples, as the LORD commanded them,
35 vaan pitivät yhteyttä pakanain kanssa ja oppivat heidän tekonsa.
but mixed themselves with the nations, and learnt their works.
36 He palvelivat heidän jumalankuviansa, ja niistä tuli heille paula.
They served their idols, which became a snare to them.
37 Ja he uhrasivat poikiansa ja tyttäriänsä riivaajille.
Yes, they sacrificed their sons and their daughters to demons.
38 He vuodattivat viatonta verta, poikiensa ja tyttäriensä verta, uhraten heidät Kanaanin epäjumalille, ja maa saastui veriveloista.
They shed innocent blood, even the blood of their sons and of their daughters, whom they sacrificed to the idols of Canaan. The land was polluted with blood.
39 Näin he saastuttivat itsensä töillään ja olivat haureelliset teoissansa.
Thus they were defiled with their works, and prostituted themselves in their deeds.
40 Ja Herran viha syttyi hänen kansaansa vastaan, ja hän kyllästyi perintöosaansa.
Therefore the LORD burnt with anger against his people. He abhorred his inheritance.
41 Ja hän jätti heidät pakanain käsiin, ja heidän vihamiehensä vallitsivat heitä.
He gave them into the hand of the nations. Those who hated them ruled over them.
42 Heidän vihollisensa ahdistivat heitä, ja heidän täytyi painua niiden käden alle.
Their enemies also oppressed them. They were brought into subjection under their hand.
43 Monet kerrat hän pelasti heidät, mutta he olivat uppiniskaiset omassa neuvossaan ja sortuivat pahain tekojensa tähden.
He rescued them many times, but they were rebellious in their counsel, and were brought low in their iniquity.
44 Mutta hän katsoi heihin heidän ahdistuksessaan, kun hän kuuli heidän valitushuutonsa.
Nevertheless he regarded their distress, when he heard their cry.
45 Ja hän muisti heidän hyväkseen liittonsa ja armahti heitä suuressa laupeudessansa.
He remembered for them his covenant, and repented according to the multitude of his loving kindnesses.
46 Ja hän salli heidän saada armon kaikilta, jotka olivat vieneet heidät vankeuteen.
He made them also to be pitied by all those who carried them captive.
47 Pelasta meidät, Herra, meidän Jumalamme, ja kokoa meidät pakanain seasta, että me kiittäisimme sinun pyhää nimeäsi ja kerskauksemme olisi, että me sinua ylistämme.
Save us, LORD, our God, gather us from amongst the nations, to give thanks to your holy name, to triumph in your praise!
48 Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen. Ja kaikki kansa sanokoon: "Amen. Halleluja!"
Blessed be the LORD, the God of Israel, from everlasting even to everlasting! Let all the people say, “Amen.” Praise the LORD!
