Psalmien 106
1 Halleluja! Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.
Praise ye the LORD. O give thanks to the LORD; for [he is] good: for his mercy [endureth] for ever.
2 Kuka voi kertoa Herran voimalliset teot, julistaa kaiken hänen ylistyksensä?
Who can utter the mighty acts of the LORD? [who] can show forth all his praise?
3 Autuaat ne, jotka noudattavat oikeutta, jotka aina tekevät vanhurskauden!
Blessed [are] they that keep judgment, [and] he that doeth righteousness at all times.
4 Muista minua, Herra, armolla, jota kansallesi osoitat, etsi minua avullasi,
Remember me, O LORD, with the favor [that thou bearest to] thy people: O visit me with thy salvation;
5 että minä näkisin sinun valittujesi onnen, iloitsisin sinun kansasi ilolla, kerskaisin sinun perintöosasi kanssa.
That I may see the good of thy chosen, that I may rejoice in the gladness of thy nation, that I may glory with thy inheritance.
6 Me olemme tehneet syntiä isäimme kanssa, me olemme pahoin tehneet ja olleet jumalattomat.
We have sinned with our fathers, we have committed iniquity, we have done wickedly.
7 Eivät meidän isämme Egyptissä painaneet mieleensä sinun ihmeitäsi, eivät muistaneet sinun monia armotekojasi, vaan niskoittelivat meren rannalla, Kaislameren rannalla.
Our fathers understood not thy wonders in Egypt; they remembered not the multitude of thy mercies; but provoked [him] at the sea, [even] at the Red sea.
8 Kuitenkin hän pelasti heidät nimensä tähden, tehdäkseen voimansa tiettäväksi.
Nevertheless he saved them for his name's sake, that he might make his mighty power to be known.
9 Hän nuhteli Kaislamerta, ja se kuivui. Hän kuljetti heitä syvyyksissä niinkuin erämaassa.
He rebuked the Red sea also, and it was dried up: so he led them through the depths, as through the wilderness.
10 Hän pelasti heidät vihamiehen kädestä ja lunasti heidät vihollisen vallasta.
And he saved them from the hand of him that hated [them], and redeemed them from the hand of the enemy.
11 Vedet peittivät heidän ahdistajansa, ei yhtäkään niistä jäänyt jäljelle.
And the waters covered their enemies: there was not one of them left.
12 Silloin he uskoivat hänen sanansa, veisasivat hänen ylistystään.
Then they believed his words; they sang his praise.
13 Mutta pian he unhottivat hänen tekonsa eivätkä odottaneet hänen neuvoansa.
They soon forgot his works; they waited not for his counsel:
14 Heissä syttyi himo erämaassa, ja he kiusasivat Jumalaa autiossa maassa.
But lusted exceedingly in the wilderness, and tempted God in the desert.
15 Ja hän antoi heille, mitä he pyysivät, mutta lähetti heihin hivuttavan taudin.
And he gave them their request; but sent leanness into their soul.
16 Ja heissä syttyi leirissä kateus Moosesta vastaan ja Aaronia, Herran pyhää, vastaan.
They envied Moses also in the camp, [and] Aaron the saint of the LORD.
17 Mutta maa aukeni ja nieli Daatanin ja peitti Abiramin joukkion.
The earth opened and swallowed up Dathan, and covered the company of Abiram.
18 Ja heidän joukkiossaan syttyi tuli, liekki poltti jumalattomat.
And a fire was kindled in their company; the flame burned up the wicked.
19 He tekivät vasikan Hoorebin juurella ja kumarsivat valettua kuvaa;
They made a calf in Horeb, and worshiped the molten image.
20 he vaihtoivat Kunniansa ruohoa syövän härän kuvaan.
Thus they changed their glory into the similitude of an ox that eateth grass.
21 He unhottivat Jumalan, pelastajansa, joka oli tehnyt Egyptissä suuria tekoja,
They forgot God their savior, who had done great things in Egypt;
22 ihmeitä Haamin maassa, peljättäviä tekoja Kaislameren rannalla.
Wondrous works in the land of Ham, [and] terrible things by the Red sea.
23 Silloin hän aikoi hävittää heidät, mutta Mooses, hänen valittunsa, seisoi suojana hänen edessään ja käänsi pois hänen vihansa tuhoa tuottamasta.
Therefore he said that he would destroy them, had not Moses his chosen stood before him in the breach, to turn away his wrath, lest he should destroy [them].
24 He pitivät halpana ihanan maan eivätkä uskoneet hänen sanaansa.
Yes, they despised the pleasant land, they believed not his word:
25 He napisivat teltoissansa eivätkä kuulleet Herran ääntä.
But murmured in their tents, [and] hearkened not to the voice of the LORD.
26 Silloin hän nosti kätensä heitä vastaan kaataakseen heidät erämaassa,
Therefore he lifted up his hand against them, to overthrow them in the wilderness:
27 kaataakseen heidän jälkeläisensä pakanain seassa ja hajottaakseen heidät pakanamaihin.
To overthrow their seed also among the nations, and to scatter them in the lands.
28 He antautuivat palvelemaan Baal-Peoria ja söivät kuolleitten jumalien uhreja.
They joined themselves also to Baal-peor, and ate the sacrifices of the dead.
29 He vihoittivat hänet teoillansa, ja niin vitsaus alkoi riehua heidän keskuudessaan.
Thus they provoked [him] to anger with their inventions: and the plague broke in upon them.
30 Mutta Piinehas astui esiin ja pani tuomion toimeen, ja vitsaus taukosi.
Then stood up Phinehas, and executed judgment: and [so] the plague was stayed.
31 Ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi, polvesta polveen, iankaikkisesti.
And that was counted to him for righteousness to all generations for ever.
32 He vihoittivat hänet Meriban vetten luona, ja Mooseksen kävi pahoin heidän tähtensä.
They angered [him] also at the waters of strife, so that it went ill with Moses for their sakes:
33 Sillä he niskoittelivat Jumalan Henkeä vastaan, ja hän puhui huulillaan ajattelemattomasti.
Because they provoked his spirit, so that he spoke unadvisedly with his lips.
34 He eivät hävittäneet niitä kansoja, jotka Herra oli käskenyt heidän hävittää,
They did not destroy the nations, concerning whom the LORD commanded them:
35 vaan pitivät yhteyttä pakanain kanssa ja oppivat heidän tekonsa.
But were mingled among the heathen, and learned their works.
36 He palvelivat heidän jumalankuviansa, ja niistä tuli heille paula.
And they served their idols: which were a snare to them.
37 Ja he uhrasivat poikiansa ja tyttäriänsä riivaajille.
Yes, they sacrificed their sons and their daughters to demons,
38 He vuodattivat viatonta verta, poikiensa ja tyttäriensä verta, uhraten heidät Kanaanin epäjumalille, ja maa saastui veriveloista.
And shed innocent blood, [even] the blood of their sons and of their daughters, whom they sacrificed to the idols of Canaan: and the land was polluted with blood.
39 Näin he saastuttivat itsensä töillään ja olivat haureelliset teoissansa.
Thus were they defiled with their own works, and went astray with their own inventions.
40 Ja Herran viha syttyi hänen kansaansa vastaan, ja hän kyllästyi perintöosaansa.
Therefore was the wrath of the LORD kindled against his people, insomuch that he abhorred his own inheritance.
41 Ja hän jätti heidät pakanain käsiin, ja heidän vihamiehensä vallitsivat heitä.
And he gave them into the hand of the heathen; and they that hated them ruled over them.
42 Heidän vihollisensa ahdistivat heitä, ja heidän täytyi painua niiden käden alle.
Their enemies also oppressed them, and they were brought into subjection under their hand.
43 Monet kerrat hän pelasti heidät, mutta he olivat uppiniskaiset omassa neuvossaan ja sortuivat pahain tekojensa tähden.
Many times did he deliver them; but they provoked [him] with their counsel; and were brought low for their iniquity.
44 Mutta hän katsoi heihin heidän ahdistuksessaan, kun hän kuuli heidän valitushuutonsa.
Nevertheless he regarded their affliction, when he heard their cry:
45 Ja hän muisti heidän hyväkseen liittonsa ja armahti heitä suuressa laupeudessansa.
And he remembered for them his covenant, and repented according to the multitude of his mercies.
46 Ja hän salli heidän saada armon kaikilta, jotka olivat vieneet heidät vankeuteen.
He made them also to be pitied by all those that carried them captives.
47 Pelasta meidät, Herra, meidän Jumalamme, ja kokoa meidät pakanain seasta, että me kiittäisimme sinun pyhää nimeäsi ja kerskauksemme olisi, että me sinua ylistämme.
Save us, O LORD our God, and gather us from among the heathen, to give thanks to thy holy name, [and] to triumph in thy praise.
48 Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen. Ja kaikki kansa sanokoon: "Amen. Halleluja!"
Blessed [be] the LORD God of Israel from everlasting to everlasting: and let all the people say, Amen. Praise ye the LORD.
