Psalmien 106
1 Halleluja! Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.
Praise Yahweh. Give thanks to Yahweh, for he is good, for his covenant faithfulness endures forever.
2 Kuka voi kertoa Herran voimalliset teot, julistaa kaiken hänen ylistyksensä?
Who can recount the mighty acts of Yahweh or proclaim in full all his praiseworthy deeds?
3 Autuaat ne, jotka noudattavat oikeutta, jotka aina tekevät vanhurskauden!
Blessed are those who do what is right, and whose deeds are always just.
4 Muista minua, Herra, armolla, jota kansallesi osoitat, etsi minua avullasi,
Call me to mind, Yahweh, when you show favor to your people; help me when you save them.
5 että minä näkisin sinun valittujesi onnen, iloitsisin sinun kansasi ilolla, kerskaisin sinun perintöosasi kanssa.
Then I will see the prosperity of your chosen, rejoice in the gladness of your nation, and glory with your inheritance.
6 Me olemme tehneet syntiä isäimme kanssa, me olemme pahoin tehneet ja olleet jumalattomat.
We have sinned like our ancestors; we have done wrong, and we have done evil.
7 Eivät meidän isämme Egyptissä painaneet mieleensä sinun ihmeitäsi, eivät muistaneet sinun monia armotekojasi, vaan niskoittelivat meren rannalla, Kaislameren rannalla.
Our fathers did not appreciate your marvelous deeds in Egypt; they ignored your many acts of covenant faithfulness; they were rebellious at the sea, the Sea of Reeds.
8 Kuitenkin hän pelasti heidät nimensä tähden, tehdäkseen voimansa tiettäväksi.
Nevertheless, he saved them for his name's sake so that he might reveal his power.
9 Hän nuhteli Kaislamerta, ja se kuivui. Hän kuljetti heitä syvyyksissä niinkuin erämaassa.
He rebuked the Sea of Reeds, and it dried up. Then he led them through the depths, as through a wilderness.
10 Hän pelasti heidät vihamiehen kädestä ja lunasti heidät vihollisen vallasta.
He saved them from the hand of those who hated them, and he rescued them from the hand of the enemy.
11 Vedet peittivät heidän ahdistajansa, ei yhtäkään niistä jäänyt jäljelle.
But the waters covered their adversaries; not one of them survived.
12 Silloin he uskoivat hänen sanansa, veisasivat hänen ylistystään.
Then they believed his words, and they sang his praise.
13 Mutta pian he unhottivat hänen tekonsa eivätkä odottaneet hänen neuvoansa.
But they quickly forgot what he had done; they did not wait for his instructions.
14 Heissä syttyi himo erämaassa, ja he kiusasivat Jumalaa autiossa maassa.
They had insatiable cravings in the wilderness, and they challenged God in the desert.
15 Ja hän antoi heille, mitä he pyysivät, mutta lähetti heihin hivuttavan taudin.
So he gave them what they requested, but he sent a horrible disease upon them.
16 Ja heissä syttyi leirissä kateus Moosesta vastaan ja Aaronia, Herran pyhää, vastaan.
In the camp they became jealous of Moses and Aaron, the holy priest of Yahweh.
17 Mutta maa aukeni ja nieli Daatanin ja peitti Abiramin joukkion.
The earth opened and swallowed up Dathan and covered the followers of Abiram.
18 Ja heidän joukkiossaan syttyi tuli, liekki poltti jumalattomat.
Fire broke out among them; the fire consumed the wicked.
19 He tekivät vasikan Hoorebin juurella ja kumarsivat valettua kuvaa;
They made a calf at Horeb and worshiped a cast metal figure.
20 he vaihtoivat Kunniansa ruohoa syövän härän kuvaan.
They traded the glory of God for the image of a bull that eats grass.
21 He unhottivat Jumalan, pelastajansa, joka oli tehnyt Egyptissä suuria tekoja,
They forgot God their Savior, who had done great deeds in Egypt.
22 ihmeitä Haamin maassa, peljättäviä tekoja Kaislameren rannalla.
He had done wonderful things in the land of Ham and mighty acts at the Sea of Reeds.
23 Silloin hän aikoi hävittää heidät, mutta Mooses, hänen valittunsa, seisoi suojana hänen edessään ja käänsi pois hänen vihansa tuhoa tuottamasta.
So he said he would destroy them— had not Moses, his chosen one, stood in the breach before him, to turn away his anger from destroying them.
24 He pitivät halpana ihanan maan eivätkä uskoneet hänen sanaansa.
Then they despised the fruitful land; they did not believe his promise,
25 He napisivat teltoissansa eivätkä kuulleet Herran ääntä.
but grumbled in their tents, and did not obey Yahweh.
26 Silloin hän nosti kätensä heitä vastaan kaataakseen heidät erämaassa,
Therefore he raised his hand and swore to them that he would let them die in the desert,
27 kaataakseen heidän jälkeläisensä pakanain seassa ja hajottaakseen heidät pakanamaihin.
scatter their descendants among the nations, and scatter them in foreign lands.
28 He antautuivat palvelemaan Baal-Peoria ja söivät kuolleitten jumalien uhreja.
They worshiped the Baal of Peor and ate the sacrifices offered to the dead.
29 He vihoittivat hänet teoillansa, ja niin vitsaus alkoi riehua heidän keskuudessaan.
They provoked him to anger with their actions, and a plague broke out among them.
30 Mutta Piinehas astui esiin ja pani tuomion toimeen, ja vitsaus taukosi.
Then Phinehas rose to intervene, and the plague subsided.
31 Ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi, polvesta polveen, iankaikkisesti.
It was counted to him as a righteous deed to all generations forever.
32 He vihoittivat hänet Meriban vetten luona, ja Mooseksen kävi pahoin heidän tähtensä.
They also angered Yahweh at the waters of Meribah, and Moses suffered because of them.
33 Sillä he niskoittelivat Jumalan Henkeä vastaan, ja hän puhui huulillaan ajattelemattomasti.
They made Moses bitter, and he spoke rashly.
34 He eivät hävittäneet niitä kansoja, jotka Herra oli käskenyt heidän hävittää,
They did not destroy the nations as Yahweh had commanded them,
35 vaan pitivät yhteyttä pakanain kanssa ja oppivat heidän tekonsa.
but they mingled with the nations and learned their ways
36 He palvelivat heidän jumalankuviansa, ja niistä tuli heille paula.
and worshiped their idols, which became a snare to them.
37 Ja he uhrasivat poikiansa ja tyttäriänsä riivaajille.
They sacrificed their sons and their daughters to demons.
38 He vuodattivat viatonta verta, poikiensa ja tyttäriensä verta, uhraten heidät Kanaanin epäjumalille, ja maa saastui veriveloista.
They shed innocent blood, the blood of their sons and of their daughters, whom they sacrificed to the idols of Canaan, desecrating the land with blood.
39 Näin he saastuttivat itsensä töillään ja olivat haureelliset teoissansa.
They were defiled by their deeds; in their actions they were like prostitutes.
40 Ja Herran viha syttyi hänen kansaansa vastaan, ja hän kyllästyi perintöosaansa.
So Yahweh was angry with his people, and he despised his own people.
41 Ja hän jätti heidät pakanain käsiin, ja heidän vihamiehensä vallitsivat heitä.
He gave them into the hand of the nations, and those who hated them ruled over them.
42 Heidän vihollisensa ahdistivat heitä, ja heidän täytyi painua niiden käden alle.
Their enemies oppressed them, and they were brought into subjection to their authority.
43 Monet kerrat hän pelasti heidät, mutta he olivat uppiniskaiset omassa neuvossaan ja sortuivat pahain tekojensa tähden.
Many times he came to help them, but they kept rebelling and were brought low by their own sin.
44 Mutta hän katsoi heihin heidän ahdistuksessaan, kun hän kuuli heidän valitushuutonsa.
Nevertheless, he paid attention to their distress when he heard their cry for help.
45 Ja hän muisti heidän hyväkseen liittonsa ja armahti heitä suuressa laupeudessansa.
He called to mind his covenant with them and relented because of his steadfast love.
46 Ja hän salli heidän saada armon kaikilta, jotka olivat vieneet heidät vankeuteen.
He caused all their conquerers to have pity on them.
47 Pelasta meidät, Herra, meidän Jumalamme, ja kokoa meidät pakanain seasta, että me kiittäisimme sinun pyhää nimeäsi ja kerskauksemme olisi, että me sinua ylistämme.
Save us, Yahweh, our God. Gather us from among the nations so that we may give thanks to your holy name and glory in your praises.
48 Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen. Ja kaikki kansa sanokoon: "Amen. Halleluja!"
May Yahweh, the God of Israel, be praised from everlasting to everlasting. All the people said, “Amen.” Praise Yahweh.
