Psalmien 106
1 Halleluja! Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.
Praise ye the LORD. O give thanks unto the LORD; for he is good: for his mercy [endureth] for ever.
2 Kuka voi kertoa Herran voimalliset teot, julistaa kaiken hänen ylistyksensä?
Who can utter the mighty acts of the LORD, or shew forth all his praise?
3 Autuaat ne, jotka noudattavat oikeutta, jotka aina tekevät vanhurskauden!
Blessed are they that keep judgment, and he that doeth righteousness at all times.
4 Muista minua, Herra, armolla, jota kansallesi osoitat, etsi minua avullasi,
Remember me, O LORD, with the favour that thou bearest unto thy people; O visit me with thy salvation:
5 että minä näkisin sinun valittujesi onnen, iloitsisin sinun kansasi ilolla, kerskaisin sinun perintöosasi kanssa.
That I may see the prosperity of thy chosen, that I may rejoice in the gladness of thy nation, that I may glory with thine inheritance.
6 Me olemme tehneet syntiä isäimme kanssa, me olemme pahoin tehneet ja olleet jumalattomat.
We have sinned with our fathers, we have committed iniquity, we have done wickedly.
7 Eivät meidän isämme Egyptissä painaneet mieleensä sinun ihmeitäsi, eivät muistaneet sinun monia armotekojasi, vaan niskoittelivat meren rannalla, Kaislameren rannalla.
Our fathers understood not thy wonders in Egypt; they remembered not the multitude of thy mercies; but were rebellious at the sea, even at the Red Sea.
8 Kuitenkin hän pelasti heidät nimensä tähden, tehdäkseen voimansa tiettäväksi.
Nevertheless he saved them for his name’s sake, that he might make his mighty power to be known.
9 Hän nuhteli Kaislamerta, ja se kuivui. Hän kuljetti heitä syvyyksissä niinkuin erämaassa.
He rebuked the Red Sea also, and it was dried up: so he led them through the depths, as through a wilderness.
10 Hän pelasti heidät vihamiehen kädestä ja lunasti heidät vihollisen vallasta.
And he saved them from the hand of him that hated them, and redeemed them from the hand of the enemy.
11 Vedet peittivät heidän ahdistajansa, ei yhtäkään niistä jäänyt jäljelle.
And the waters covered their adversaries: there was not one of them left.
12 Silloin he uskoivat hänen sanansa, veisasivat hänen ylistystään.
Then believed they his words; they sang his praise.
13 Mutta pian he unhottivat hänen tekonsa eivätkä odottaneet hänen neuvoansa.
They soon forgat his works; they waited not for his counsel:
14 Heissä syttyi himo erämaassa, ja he kiusasivat Jumalaa autiossa maassa.
But lusted exceedingly in the wilderness, and tempted God in the desert.
15 Ja hän antoi heille, mitä he pyysivät, mutta lähetti heihin hivuttavan taudin.
And he gave them their request; but sent leanness into their soul.
16 Ja heissä syttyi leirissä kateus Moosesta vastaan ja Aaronia, Herran pyhää, vastaan.
They envied Moses also in the camp, [and] Aaron the saint of the LORD.
17 Mutta maa aukeni ja nieli Daatanin ja peitti Abiramin joukkion.
The earth opened and swallowed up Dathan, and covered the company of Abiram.
18 Ja heidän joukkiossaan syttyi tuli, liekki poltti jumalattomat.
And a fire was kindled in their company; the flame burned up the wicked.
19 He tekivät vasikan Hoorebin juurella ja kumarsivat valettua kuvaa;
They made a calf in Horeb, and worshipped a molten image.
20 he vaihtoivat Kunniansa ruohoa syövän härän kuvaan.
Thus they changed their glory for the likeness of an ox that eateth grass.
21 He unhottivat Jumalan, pelastajansa, joka oli tehnyt Egyptissä suuria tekoja,
They forgat God their saviour, which had done great things in Egypt;
22 ihmeitä Haamin maassa, peljättäviä tekoja Kaislameren rannalla.
Wondrous works in the land of Ham, [and] terrible things by the Red Sea.
23 Silloin hän aikoi hävittää heidät, mutta Mooses, hänen valittunsa, seisoi suojana hänen edessään ja käänsi pois hänen vihansa tuhoa tuottamasta.
Therefore he said that he would destroy them, had not Moses his chosen stood before him in the breach, to turn away his wrath, lest he should destroy [them].
24 He pitivät halpana ihanan maan eivätkä uskoneet hänen sanaansa.
Yea, they despised the pleasant land, they believed not his word;
25 He napisivat teltoissansa eivätkä kuulleet Herran ääntä.
But murmured in their tents, and hearkened not unto the voice of the LORD.
26 Silloin hän nosti kätensä heitä vastaan kaataakseen heidät erämaassa,
Therefore he lifted up his hand unto them, that he would overthrow them in the wilderness:
27 kaataakseen heidän jälkeläisensä pakanain seassa ja hajottaakseen heidät pakanamaihin.
And that he would overthrow their seed among the nations, and scatter them in the lands.
28 He antautuivat palvelemaan Baal-Peoria ja söivät kuolleitten jumalien uhreja.
They joined themselves also unto Baal-peor, and ate the sacrifices of the dead.
29 He vihoittivat hänet teoillansa, ja niin vitsaus alkoi riehua heidän keskuudessaan.
Thus they provoked him to anger with their doings; and the plague brake in upon them.
30 Mutta Piinehas astui esiin ja pani tuomion toimeen, ja vitsaus taukosi.
Then stood up Phinehas, and executed judgment: and so the plague was stayed.
31 Ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi, polvesta polveen, iankaikkisesti.
And that was counted unto him for righteousness, unto all generations for evermore.
32 He vihoittivat hänet Meriban vetten luona, ja Mooseksen kävi pahoin heidän tähtensä.
They angered him also at the waters of Meribah, so that it went ill with Moses for their sakes:
33 Sillä he niskoittelivat Jumalan Henkeä vastaan, ja hän puhui huulillaan ajattelemattomasti.
Because they were rebellious against his spirit, and he spake unadvisedly with his lips.
34 He eivät hävittäneet niitä kansoja, jotka Herra oli käskenyt heidän hävittää,
They did not destroy the peoples, as the LORD commanded them;
35 vaan pitivät yhteyttä pakanain kanssa ja oppivat heidän tekonsa.
But mingled themselves with the nations, and learned their works:
36 He palvelivat heidän jumalankuviansa, ja niistä tuli heille paula.
And they served their idols; which became a snare unto them:
37 Ja he uhrasivat poikiansa ja tyttäriänsä riivaajille.
Yea, they sacrificed their sons and their daughters unto demons,
38 He vuodattivat viatonta verta, poikiensa ja tyttäriensä verta, uhraten heidät Kanaanin epäjumalille, ja maa saastui veriveloista.
And shed innocent blood, even the blood of their sons and of their daughters, whom they sacrificed unto the idols of Canaan; and the land was polluted with blood.
39 Näin he saastuttivat itsensä töillään ja olivat haureelliset teoissansa.
Thus were they defiled with their works, and went a whoring in their doings.
40 Ja Herran viha syttyi hänen kansaansa vastaan, ja hän kyllästyi perintöosaansa.
Therefore was the wrath of the LORD kindled against his people, and he abhorred his inheritance.
41 Ja hän jätti heidät pakanain käsiin, ja heidän vihamiehensä vallitsivat heitä.
And he gave them into the hand of the nations; and they that hated them ruled over them.
42 Heidän vihollisensa ahdistivat heitä, ja heidän täytyi painua niiden käden alle.
Their enemies also oppressed them, and they were brought into subjection under their hand.
43 Monet kerrat hän pelasti heidät, mutta he olivat uppiniskaiset omassa neuvossaan ja sortuivat pahain tekojensa tähden.
Many times did he deliver them; but they were rebellious in their counsel, and were brought low in their iniquity.
44 Mutta hän katsoi heihin heidän ahdistuksessaan, kun hän kuuli heidän valitushuutonsa.
Nevertheless he regarded their distress, when he heard their cry:
45 Ja hän muisti heidän hyväkseen liittonsa ja armahti heitä suuressa laupeudessansa.
And he remembered for them his covenant, and repented according to the multitude of his mercies.
46 Ja hän salli heidän saada armon kaikilta, jotka olivat vieneet heidät vankeuteen.
He made them also to be pitied of all those that carried them captives.
47 Pelasta meidät, Herra, meidän Jumalamme, ja kokoa meidät pakanain seasta, että me kiittäisimme sinun pyhää nimeäsi ja kerskauksemme olisi, että me sinua ylistämme.
Save us, O LORD our God, and gather us from among the nations, to give thanks unto thy holy name, and to triumph in thy praise.
48 Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen. Ja kaikki kansa sanokoon: "Amen. Halleluja!"
Blessed be the LORD, the God or Israel, from everlasting even to everlasting. And let all the people say, Amen. Praise ye the LORD.
