Psalmien 106
1 Halleluja! Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.
Hallelujah. Oh give thanks unto the Lord; for he is good: for to eternity endureth his kindness.
2 Kuka voi kertoa Herran voimalliset teot, julistaa kaiken hänen ylistyksensä?
Who can utter the mighty acts of the Lord? who can publish all his praise?
3 Autuaat ne, jotka noudattavat oikeutta, jotka aina tekevät vanhurskauden!
Happy are those that observe justice, that execute righteousness at all times.
4 Muista minua, Herra, armolla, jota kansallesi osoitat, etsi minua avullasi,
Remember me, O Lord, when thou favorest thy people: oh visit me with thy salvation;
5 että minä näkisin sinun valittujesi onnen, iloitsisin sinun kansasi ilolla, kerskaisin sinun perintöosasi kanssa.
That I may look on the happiness of thy elect, that I may rejoice in the joy of thy nation, that I may glorify myself with thy inheritance.
6 Me olemme tehneet syntiä isäimme kanssa, me olemme pahoin tehneet ja olleet jumalattomat.
We have sinned together with our fathers, we have committed iniquity, we have done wickedly.
7 Eivät meidän isämme Egyptissä painaneet mieleensä sinun ihmeitäsi, eivät muistaneet sinun monia armotekojasi, vaan niskoittelivat meren rannalla, Kaislameren rannalla.
Our fathers did not reflect on thy wonders in Egypt: they remembered not the multitude of thy kindnesses; but rebelled at the sea, even at the Red Sea.
8 Kuitenkin hän pelasti heidät nimensä tähden, tehdäkseen voimansa tiettäväksi.
Nevertheless he saved them for the sake of his name, to make known his might.
9 Hän nuhteli Kaislamerta, ja se kuivui. Hän kuljetti heitä syvyyksissä niinkuin erämaassa.
He rebuked the Red Sea also, and it was dried up; and he led them through the depths, as through the wilderness.
10 Hän pelasti heidät vihamiehen kädestä ja lunasti heidät vihollisen vallasta.
And he saved them from the hand of him that hated them, and redeemed them from the hand of the enemy.
11 Vedet peittivät heidän ahdistajansa, ei yhtäkään niistä jäänyt jäljelle.
And the waters covered their adversaries: not one of them was left.
12 Silloin he uskoivat hänen sanansa, veisasivat hänen ylistystään.
Then believed they in his words, they sang his praise.
13 Mutta pian he unhottivat hänen tekonsa eivätkä odottaneet hänen neuvoansa.
Speedily they forgot his works, they waited not for his counsel;
14 Heissä syttyi himo erämaassa, ja he kiusasivat Jumalaa autiossa maassa.
And they felt a lustful longing in the wilderness, and tempted God in the desert.
15 Ja hän antoi heille, mitä he pyysivät, mutta lähetti heihin hivuttavan taudin.
And he gave them what they had asked; but sent dryness into their soul.
16 Ja heissä syttyi leirissä kateus Moosesta vastaan ja Aaronia, Herran pyhää, vastaan.
Moreover they envied Moses in the camp, and Aaron the holy one of the Lord.
17 Mutta maa aukeni ja nieli Daatanin ja peitti Abiramin joukkion.
The earth opened and swallowed up Dathan, and covered over the company of Abiram.
18 Ja heidän joukkiossaan syttyi tuli, liekki poltti jumalattomat.
And a fire was kindled in their company: the flame burnt up the wicked.
19 He tekivät vasikan Hoorebin juurella ja kumarsivat valettua kuvaa;
They made a calf in Horeb, and bowed themselves down to a molten image.
20 he vaihtoivat Kunniansa ruohoa syövän härän kuvaan.
And they exchanged their glory for the similitude of an ox that eateth herbs.
21 He unhottivat Jumalan, pelastajansa, joka oli tehnyt Egyptissä suuria tekoja,
They forgot God their saviour, who had done great things in Egypt,
22 ihmeitä Haamin maassa, peljättäviä tekoja Kaislameren rannalla.
Wonders in the land of Ham, terrible things by the Red Sea.
23 Silloin hän aikoi hävittää heidät, mutta Mooses, hänen valittunsa, seisoi suojana hänen edessään ja käänsi pois hänen vihansa tuhoa tuottamasta.
He therefore spoke of destroying them: had not Moses his elect stood in the breach before him, to turn away his fury, that he might not destroy.
24 He pitivät halpana ihanan maan eivätkä uskoneet hänen sanaansa.
And they despised the pleasant land, they believed not in his word;
25 He napisivat teltoissansa eivätkä kuulleet Herran ääntä.
But they murmured in their tents, they hearkened not unto the voice of the Lord.
26 Silloin hän nosti kätensä heitä vastaan kaataakseen heidät erämaassa,
He therefore lifted up his hand against them, to cause them to fall in the wilderness;
27 kaataakseen heidän jälkeläisensä pakanain seassa ja hajottaakseen heidät pakanamaihin.
And to let their seed fall among the nations, and to scatter them in the lands.
28 He antautuivat palvelemaan Baal-Peoria ja söivät kuolleitten jumalien uhreja.
And they joined themselves unto Ba'al-pe'or, and ate the sacrifices of the dead.
29 He vihoittivat hänet teoillansa, ja niin vitsaus alkoi riehua heidän keskuudessaan.
And they provoked him to anger with their deeds: and there broke in among them the plague.
30 Mutta Piinehas astui esiin ja pani tuomion toimeen, ja vitsaus taukosi.
Then stood up Phinehas, and executed judgment: and the plague was stayed.
31 Ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi, polvesta polveen, iankaikkisesti.
And it was accounted unto him for righteousness, unto all generations for evermore.
32 He vihoittivat hänet Meriban vetten luona, ja Mooseksen kävi pahoin heidän tähtensä.
They angered him also at the waters of Meribah, and evil happened to Moses for their sake;
33 Sillä he niskoittelivat Jumalan Henkeä vastaan, ja hän puhui huulillaan ajattelemattomasti.
Because they had embittered his spirit, and so he spoke thoughtlessly with his lips.
34 He eivät hävittäneet niitä kansoja, jotka Herra oli käskenyt heidän hävittää,
They did not exterminate the nations, that the Lord had indicated to them;
35 vaan pitivät yhteyttä pakanain kanssa ja oppivat heidän tekonsa.
But they mingled themselves among the nations, and learned their doings.
36 He palvelivat heidän jumalankuviansa, ja niistä tuli heille paula.
And they served their idols, and these became unto them a snare.
37 Ja he uhrasivat poikiansa ja tyttäriänsä riivaajille.
Yea, they sacrificed their sons and their daughters unto the evil spirits;
38 He vuodattivat viatonta verta, poikiensa ja tyttäriensä verta, uhraten heidät Kanaanin epäjumalille, ja maa saastui veriveloista.
And they shed innocent blood, the blood of their sons and of their daughters, whom they sacrificed unto the idols of Canaan: and the land was polluted with blood-guiltiness.
39 Näin he saastuttivat itsensä töillään ja olivat haureelliset teoissansa.
Thus were they made unclean through their own doings, and went astray with their own deeds.
40 Ja Herran viha syttyi hänen kansaansa vastaan, ja hän kyllästyi perintöosaansa.
therefore was the wrath of the Lord kindled against his people, and be felt disgust for his own inheritance.
41 Ja hän jätti heidät pakanain käsiin, ja heidän vihamiehensä vallitsivat heitä.
And he gave them up into the hand of the nations: and there ruled over them those that hated them.
42 Heidän vihollisensa ahdistivat heitä, ja heidän täytyi painua niiden käden alle.
And their enemies also oppressed them: and they were subdued under their hand.
43 Monet kerrat hän pelasti heidät, mutta he olivat uppiniskaiset omassa neuvossaan ja sortuivat pahain tekojensa tähden.
Many times did he deliver them; but they rebelled with their counsel, and they were brought low through their iniquity.
44 Mutta hän katsoi heihin heidän ahdistuksessaan, kun hän kuuli heidän valitushuutonsa.
Nevertheless he looked on when they were in distress, when he heard their entreaty.
45 Ja hän muisti heidän hyväkseen liittonsa ja armahti heitä suuressa laupeudessansa.
And he remembered unto them his covenant, and he bethought himself according to the abundance of his kindnesses;
46 Ja hän salli heidän saada armon kaikilta, jotka olivat vieneet heidät vankeuteen.
And be caused them to find mercy before all those that had carried them away captive.
47 Pelasta meidät, Herra, meidän Jumalamme, ja kokoa meidät pakanain seasta, että me kiittäisimme sinun pyhää nimeäsi ja kerskauksemme olisi, että me sinua ylistämme.
Save us, O Lord our God, and gather us from among the nations, to give thanks unto thy holy name, to triumph in thy praise.
48 Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen. Ja kaikki kansa sanokoon: "Amen. Halleluja!"
Blessed be the Lord the God of Israel from everlasting even to everlasting: and let all the people say, Amen, Hallelujah.
