< Psalmien 106 >

1 Halleluja! Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.
Alleluia. Give thanks to the Lord; for he is good: for his mercy [endures] for ever.
2 Kuka voi kertoa Herran voimalliset teot, julistaa kaiken hänen ylistyksensä?
Who shall tell the mighty acts of the Lord? [who] shall cause all his praises to be heard?
3 Autuaat ne, jotka noudattavat oikeutta, jotka aina tekevät vanhurskauden!
Blessed are they that keep judgment, and do righteousness at all times.
4 Muista minua, Herra, armolla, jota kansallesi osoitat, etsi minua avullasi,
Remember us, O Lord, with the favor [you have] to your people: visit us with your salvation;
5 että minä näkisin sinun valittujesi onnen, iloitsisin sinun kansasi ilolla, kerskaisin sinun perintöosasi kanssa.
that we may behold the good of your elect, that we may rejoice in the gladness of your nation, that we may glory with your inheritance.
6 Me olemme tehneet syntiä isäimme kanssa, me olemme pahoin tehneet ja olleet jumalattomat.
We have sinned with our fathers, we have transgressed, we have done unrighteously.
7 Eivät meidän isämme Egyptissä painaneet mieleensä sinun ihmeitäsi, eivät muistaneet sinun monia armotekojasi, vaan niskoittelivat meren rannalla, Kaislameren rannalla.
Our fathers in Egypt understood not your wonders, and remembered not the multitude of your mercy; but provoked [him] as they went up by the Red Sea.
8 Kuitenkin hän pelasti heidät nimensä tähden, tehdäkseen voimansa tiettäväksi.
Yet he saved them for his name's sake, that he might cause his mighty power to be known.
9 Hän nuhteli Kaislamerta, ja se kuivui. Hän kuljetti heitä syvyyksissä niinkuin erämaassa.
And he rebuked the Red Sea, and it was dried up: so he led them through the deep as through the wilderness.
10 Hän pelasti heidät vihamiehen kädestä ja lunasti heidät vihollisen vallasta.
And he saved them out of the hand of them that hated [them], and redeemed them out of the hand of the enemy.
11 Vedet peittivät heidän ahdistajansa, ei yhtäkään niistä jäänyt jäljelle.
The water covered those that oppressed them: there was not one of them left.
12 Silloin he uskoivat hänen sanansa, veisasivat hänen ylistystään.
Then they believed his words, and celebrated his praise.
13 Mutta pian he unhottivat hänen tekonsa eivätkä odottaneet hänen neuvoansa.
They made haste, they forgot his works; they waited not for his counsel.
14 Heissä syttyi himo erämaassa, ja he kiusasivat Jumalaa autiossa maassa.
And they lusted exceedingly in the wilderness, and tempted God in the dry [land].
15 Ja hän antoi heille, mitä he pyysivät, mutta lähetti heihin hivuttavan taudin.
And he gave them their request, and sent fullness into their souls.
16 Ja heissä syttyi leirissä kateus Moosesta vastaan ja Aaronia, Herran pyhää, vastaan.
They provoked Moses also in the camp, and Aaron the holy one of the Lord.
17 Mutta maa aukeni ja nieli Daatanin ja peitti Abiramin joukkion.
The earth opened and swallowed up Dathan, and closed upon the congregation of Abiron.
18 Ja heidän joukkiossaan syttyi tuli, liekki poltti jumalattomat.
And a fire was kindled in their congregation, and a flame burnt up the sinners.
19 He tekivät vasikan Hoorebin juurella ja kumarsivat valettua kuvaa;
And they made a calf in Choreb, and worshipped the graven image,
20 he vaihtoivat Kunniansa ruohoa syövän härän kuvaan.
and they changed their glory into the similitude of a calf that feeds on grass.
21 He unhottivat Jumalan, pelastajansa, joka oli tehnyt Egyptissä suuria tekoja,
They forgot God that saved them, who had wrought great deeds in Egypt;
22 ihmeitä Haamin maassa, peljättäviä tekoja Kaislameren rannalla.
wondrous [works] in the land of Cham, and terrible things at the Red Sea.
23 Silloin hän aikoi hävittää heidät, mutta Mooses, hänen valittunsa, seisoi suojana hänen edessään ja käänsi pois hänen vihansa tuhoa tuottamasta.
So he said that he would have destroyed them, had not Moses his chosen stood before him in the breach, to turn [him] away from the fierceness of his anger, so that he should not destroy them.
24 He pitivät halpana ihanan maan eivätkä uskoneet hänen sanaansa.
Moreover they set at nothing the desirable land, and believed not his word.
25 He napisivat teltoissansa eivätkä kuulleet Herran ääntä.
And they murmured in their tents: they listened not to the voice of the Lord.
26 Silloin hän nosti kätensä heitä vastaan kaataakseen heidät erämaassa,
So he lifted up his hand against them, to cast them down in the wilderness;
27 kaataakseen heidän jälkeläisensä pakanain seassa ja hajottaakseen heidät pakanamaihin.
and to cast down their seed among the nations, and to scatter them in the countries.
28 He antautuivat palvelemaan Baal-Peoria ja söivät kuolleitten jumalien uhreja.
They were joined also to Beelphegor, and ate the sacrifices of the dead. And they provoked him with their devices;
29 He vihoittivat hänet teoillansa, ja niin vitsaus alkoi riehua heidän keskuudessaan.
and destruction, was multiplied among them.
30 Mutta Piinehas astui esiin ja pani tuomion toimeen, ja vitsaus taukosi.
Then Phinees stood up, and made atonement: and the plague ceased.
31 Ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi, polvesta polveen, iankaikkisesti.
And it was counted to him for righteousness, to all generations for ever.
32 He vihoittivat hänet Meriban vetten luona, ja Mooseksen kävi pahoin heidän tähtensä.
They provoked him also at the water of Strife, and Moses was hurt for their sakes;
33 Sillä he niskoittelivat Jumalan Henkeä vastaan, ja hän puhui huulillaan ajattelemattomasti.
for they provoked his spirit, and he spoke [unadvisedly] with his lips.
34 He eivät hävittäneet niitä kansoja, jotka Herra oli käskenyt heidän hävittää,
They destroyed not the nations which the Lord told them [to destroy];
35 vaan pitivät yhteyttä pakanain kanssa ja oppivat heidän tekonsa.
but were mingled with the heathen, and learned their works.
36 He palvelivat heidän jumalankuviansa, ja niistä tuli heille paula.
And they served their graven images; and it became an offense to them.
37 Ja he uhrasivat poikiansa ja tyttäriänsä riivaajille.
And they sacrificed their sons and their daughters to devils,
38 He vuodattivat viatonta verta, poikiensa ja tyttäriensä verta, uhraten heidät Kanaanin epäjumalille, ja maa saastui veriveloista.
and shed innocent blood, the blood of their sons and daughters, whom they sacrificed to the idols of Chanaan; and the land was defiled with blood.
39 Näin he saastuttivat itsensä töillään ja olivat haureelliset teoissansa.
and was polluted with their works; and they went a whoring with their own devices.
40 Ja Herran viha syttyi hänen kansaansa vastaan, ja hän kyllästyi perintöosaansa.
So the Lord was very angry with his people, and he abhorred his inheritance.
41 Ja hän jätti heidät pakanain käsiin, ja heidän vihamiehensä vallitsivat heitä.
And he delivered them into the hands of [their] enemies; and they that hated them ruled over them.
42 Heidän vihollisensa ahdistivat heitä, ja heidän täytyi painua niiden käden alle.
Ands their enemies oppressed them, and they were brought down under their hands.
43 Monet kerrat hän pelasti heidät, mutta he olivat uppiniskaiset omassa neuvossaan ja sortuivat pahain tekojensa tähden.
Many a time he delivered them; but they provoked him by their counsel, and they were brought low by their iniquities.
44 Mutta hän katsoi heihin heidän ahdistuksessaan, kun hän kuuli heidän valitushuutonsa.
You the Lord looked upon their affliction, when he heard their petition.
45 Ja hän muisti heidän hyväkseen liittonsa ja armahti heitä suuressa laupeudessansa.
And he remembered his covenant, and repented according to the multitude of his mercy.
46 Ja hän salli heidän saada armon kaikilta, jotka olivat vieneet heidät vankeuteen.
And he caused them to be pitied in the sight of all who carried them captive.
47 Pelasta meidät, Herra, meidän Jumalamme, ja kokoa meidät pakanain seasta, että me kiittäisimme sinun pyhää nimeäsi ja kerskauksemme olisi, että me sinua ylistämme.
Save us, O Lord our God, and gather us from among the heathen, that we may give thanks to your holy name, that we may glory in your praise.
48 Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen. Ja kaikki kansa sanokoon: "Amen. Halleluja!"
Blessed be the Lord God of Israel from everlasting and to everlasting; and all the people shall say, Amen, Amen.

< Psalmien 106 >