Psalmien 106
1 Halleluja! Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.
Hallelujah! Give ye thanks unto Jehovah; for he is good; for his loving-kindness [endureth] for ever.
2 Kuka voi kertoa Herran voimalliset teot, julistaa kaiken hänen ylistyksensä?
Who can utter the mighty acts of Jehovah? [who] can shew forth all his praise?
3 Autuaat ne, jotka noudattavat oikeutta, jotka aina tekevät vanhurskauden!
Blessed are they that keep justice, [and] he that doeth righteousness at all times.
4 Muista minua, Herra, armolla, jota kansallesi osoitat, etsi minua avullasi,
Remember me, O Jehovah, with [thy] favour toward thy people; visit me with thy salvation:
5 että minä näkisin sinun valittujesi onnen, iloitsisin sinun kansasi ilolla, kerskaisin sinun perintöosasi kanssa.
That I may see the prosperity of thy chosen ones, that I may rejoice in the joy of thy nation, that I may glory with thine inheritance.
6 Me olemme tehneet syntiä isäimme kanssa, me olemme pahoin tehneet ja olleet jumalattomat.
We have sinned with our fathers, we have committed iniquity, we have done wickedly.
7 Eivät meidän isämme Egyptissä painaneet mieleensä sinun ihmeitäsi, eivät muistaneet sinun monia armotekojasi, vaan niskoittelivat meren rannalla, Kaislameren rannalla.
Our fathers in Egypt considered not thy wondrous works; they remembered not the multitude of thy loving-kindnesses; but they rebelled at the sea, at the Red Sea.
8 Kuitenkin hän pelasti heidät nimensä tähden, tehdäkseen voimansa tiettäväksi.
Yet he saved them for his name's sake, that he might make known his might.
9 Hän nuhteli Kaislamerta, ja se kuivui. Hän kuljetti heitä syvyyksissä niinkuin erämaassa.
And he rebuked the Red Sea, and it dried up; and he led them through the deeps as through a wilderness.
10 Hän pelasti heidät vihamiehen kädestä ja lunasti heidät vihollisen vallasta.
And he saved them from the hand of him that hated [them], and redeemed them from the hand of the enemy.
11 Vedet peittivät heidän ahdistajansa, ei yhtäkään niistä jäänyt jäljelle.
And the waters covered their oppressors: there was not one of them left.
12 Silloin he uskoivat hänen sanansa, veisasivat hänen ylistystään.
Then believed they his words; they sang his praise.
13 Mutta pian he unhottivat hänen tekonsa eivätkä odottaneet hänen neuvoansa.
They soon forgot his works; they waited not for his counsel:
14 Heissä syttyi himo erämaassa, ja he kiusasivat Jumalaa autiossa maassa.
And they lusted exceedingly in the wilderness, and tempted God in the desert.
15 Ja hän antoi heille, mitä he pyysivät, mutta lähetti heihin hivuttavan taudin.
Then he gave them their request, but sent leanness into their soul.
16 Ja heissä syttyi leirissä kateus Moosesta vastaan ja Aaronia, Herran pyhää, vastaan.
And they envied Moses in the camp, [and] Aaron, the saint of Jehovah.
17 Mutta maa aukeni ja nieli Daatanin ja peitti Abiramin joukkion.
The earth opened and swallowed up Dathan, and covered the company of Abiram;
18 Ja heidän joukkiossaan syttyi tuli, liekki poltti jumalattomat.
And fire was kindled in their company; a flame burned up the wicked.
19 He tekivät vasikan Hoorebin juurella ja kumarsivat valettua kuvaa;
They made a calf in Horeb, and did homage to a molten image;
20 he vaihtoivat Kunniansa ruohoa syövän härän kuvaan.
And they changed their glory into the similitude of an ox that eateth grass.
21 He unhottivat Jumalan, pelastajansa, joka oli tehnyt Egyptissä suuria tekoja,
They forgot God their Saviour, who had done great things in Egypt,
22 ihmeitä Haamin maassa, peljättäviä tekoja Kaislameren rannalla.
Wondrous works in the land of Ham, terrible things by the Red Sea.
23 Silloin hän aikoi hävittää heidät, mutta Mooses, hänen valittunsa, seisoi suojana hänen edessään ja käänsi pois hänen vihansa tuhoa tuottamasta.
And he said that he would destroy them, had not Moses, his chosen, stood before him in the breach, to turn away his fury, lest he should destroy [them].
24 He pitivät halpana ihanan maan eivätkä uskoneet hänen sanaansa.
And they despised the pleasant land; they believed not his word,
25 He napisivat teltoissansa eivätkä kuulleet Herran ääntä.
But murmured in their tents: they hearkened not unto the voice of Jehovah.
26 Silloin hän nosti kätensä heitä vastaan kaataakseen heidät erämaassa,
And he lifted up his hand to them, that he would make them fall in the wilderness;
27 kaataakseen heidän jälkeläisensä pakanain seassa ja hajottaakseen heidät pakanamaihin.
And that he would make their seed fall among the nations, and disperse them through the countries.
28 He antautuivat palvelemaan Baal-Peoria ja söivät kuolleitten jumalien uhreja.
And they joined themselves unto Baal-Peor, and ate the sacrifices of the dead;
29 He vihoittivat hänet teoillansa, ja niin vitsaus alkoi riehua heidän keskuudessaan.
And they provoked [him] to anger with their doings; and a plague broke out among them.
30 Mutta Piinehas astui esiin ja pani tuomion toimeen, ja vitsaus taukosi.
Then stood up Phinehas and executed judgment, and the plague was stayed;
31 Ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi, polvesta polveen, iankaikkisesti.
And that was reckoned unto him for righteousness, from generation to generation, for evermore.
32 He vihoittivat hänet Meriban vetten luona, ja Mooseksen kävi pahoin heidän tähtensä.
And they moved him to wrath at the waters of Meribah, and it went ill with Moses on their account;
33 Sillä he niskoittelivat Jumalan Henkeä vastaan, ja hän puhui huulillaan ajattelemattomasti.
For they provoked his spirit, so that he spoke unadvisedly with his lips.
34 He eivät hävittäneet niitä kansoja, jotka Herra oli käskenyt heidän hävittää,
They did not destroy the peoples, as Jehovah commanded them;
35 vaan pitivät yhteyttä pakanain kanssa ja oppivat heidän tekonsa.
But they mingled with the nations, and learned their works;
36 He palvelivat heidän jumalankuviansa, ja niistä tuli heille paula.
And they served their idols; and they were a snare unto them:
37 Ja he uhrasivat poikiansa ja tyttäriänsä riivaajille.
And they sacrificed their sons and their daughters unto demons,
38 He vuodattivat viatonta verta, poikiensa ja tyttäriensä verta, uhraten heidät Kanaanin epäjumalille, ja maa saastui veriveloista.
And shed innocent blood, the blood of their sons and of their daughters, whom they sacrificed unto the idols of Canaan; and the land was polluted with blood.
39 Näin he saastuttivat itsensä töillään ja olivat haureelliset teoissansa.
And they were defiled with their works, and went a-whoring in their doings.
40 Ja Herran viha syttyi hänen kansaansa vastaan, ja hän kyllästyi perintöosaansa.
Then was the anger of Jehovah kindled against his people, and he abhorred his inheritance;
41 Ja hän jätti heidät pakanain käsiin, ja heidän vihamiehensä vallitsivat heitä.
And he gave them into the hand of the nations; and they that hated them ruled over them:
42 Heidän vihollisensa ahdistivat heitä, ja heidän täytyi painua niiden käden alle.
And their enemies oppressed them, and they were brought into subjection under their hand.
43 Monet kerrat hän pelasti heidät, mutta he olivat uppiniskaiset omassa neuvossaan ja sortuivat pahain tekojensa tähden.
Often did he deliver them; but as for them they provoked [him] by their counsel, and they were brought low by their iniquity.
44 Mutta hän katsoi heihin heidän ahdistuksessaan, kun hän kuuli heidän valitushuutonsa.
But he regarded their distress, when he heard their cry;
45 Ja hän muisti heidän hyväkseen liittonsa ja armahti heitä suuressa laupeudessansa.
And he remembered for them his covenant, and repented according to the multitude of his loving-kindnesses;
46 Ja hän salli heidän saada armon kaikilta, jotka olivat vieneet heidät vankeuteen.
And he caused them to find compassion of all those that had carried them captives.
47 Pelasta meidät, Herra, meidän Jumalamme, ja kokoa meidät pakanain seasta, että me kiittäisimme sinun pyhää nimeäsi ja kerskauksemme olisi, että me sinua ylistämme.
Save us, Jehovah our God, and gather us from among the nations, to give thanks unto thy holy name, [and] to triumph in thy praise.
48 Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen. Ja kaikki kansa sanokoon: "Amen. Halleluja!"
Blessed be Jehovah the God of Israel, from eternity and to eternity! And let all the people say, Amen! Hallelujah!
