Psalmien 106
1 Halleluja! Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.
Hallelujah! Give thanks to the LORD, for He is good; His loving devotion endures forever.
2 Kuka voi kertoa Herran voimalliset teot, julistaa kaiken hänen ylistyksensä?
Who can describe the mighty acts of the LORD or fully proclaim His praise?
3 Autuaat ne, jotka noudattavat oikeutta, jotka aina tekevät vanhurskauden!
Blessed are those who uphold justice, who practice righteousness at all times.
4 Muista minua, Herra, armolla, jota kansallesi osoitat, etsi minua avullasi,
Remember me, O LORD, in Your favor to Your people; visit me with Your salvation,
5 että minä näkisin sinun valittujesi onnen, iloitsisin sinun kansasi ilolla, kerskaisin sinun perintöosasi kanssa.
that I may see the prosperity of Your chosen ones, and rejoice in the gladness of Your nation, and give glory with Your inheritance.
6 Me olemme tehneet syntiä isäimme kanssa, me olemme pahoin tehneet ja olleet jumalattomat.
We have sinned like our fathers; we have done wrong and acted wickedly.
7 Eivät meidän isämme Egyptissä painaneet mieleensä sinun ihmeitäsi, eivät muistaneet sinun monia armotekojasi, vaan niskoittelivat meren rannalla, Kaislameren rannalla.
Our fathers in Egypt did not grasp Your wonders or remember Your abundant kindness; but they rebelled by the sea, there at the Red Sea.
8 Kuitenkin hän pelasti heidät nimensä tähden, tehdäkseen voimansa tiettäväksi.
Yet He saved them for the sake of His name, to make His power known.
9 Hän nuhteli Kaislamerta, ja se kuivui. Hän kuljetti heitä syvyyksissä niinkuin erämaassa.
He rebuked the Red Sea, and it dried up; He led them through the depths as through a desert.
10 Hän pelasti heidät vihamiehen kädestä ja lunasti heidät vihollisen vallasta.
He saved them from the hand that hated them; He redeemed them from the hand of the enemy.
11 Vedet peittivät heidän ahdistajansa, ei yhtäkään niistä jäänyt jäljelle.
The waters covered their foes; not one of them remained.
12 Silloin he uskoivat hänen sanansa, veisasivat hänen ylistystään.
Then they believed His promises and sang His praise.
13 Mutta pian he unhottivat hänen tekonsa eivätkä odottaneet hänen neuvoansa.
Yet they soon forgot His works and failed to wait for His counsel.
14 Heissä syttyi himo erämaassa, ja he kiusasivat Jumalaa autiossa maassa.
They craved intensely in the wilderness and tested God in the desert.
15 Ja hän antoi heille, mitä he pyysivät, mutta lähetti heihin hivuttavan taudin.
So He granted their request, but sent a wasting disease upon them.
16 Ja heissä syttyi leirissä kateus Moosesta vastaan ja Aaronia, Herran pyhää, vastaan.
In the camp they envied Moses, as well as Aaron, the holy one of the LORD.
17 Mutta maa aukeni ja nieli Daatanin ja peitti Abiramin joukkion.
The earth opened up and swallowed Dathan; it covered the assembly of Abiram.
18 Ja heidän joukkiossaan syttyi tuli, liekki poltti jumalattomat.
Then fire blazed through their company; flames consumed the wicked.
19 He tekivät vasikan Hoorebin juurella ja kumarsivat valettua kuvaa;
At Horeb they made a calf and worshiped a molten image.
20 he vaihtoivat Kunniansa ruohoa syövän härän kuvaan.
They exchanged their Glory for the image of a grass-eating ox.
21 He unhottivat Jumalan, pelastajansa, joka oli tehnyt Egyptissä suuria tekoja,
They forgot God their Savior, who did great things in Egypt,
22 ihmeitä Haamin maassa, peljättäviä tekoja Kaislameren rannalla.
wondrous works in the land of Ham, and awesome deeds by the Red Sea.
23 Silloin hän aikoi hävittää heidät, mutta Mooses, hänen valittunsa, seisoi suojana hänen edessään ja käänsi pois hänen vihansa tuhoa tuottamasta.
So He said He would destroy them— had not Moses His chosen one stood before Him in the breach to divert His wrath from destroying them.
24 He pitivät halpana ihanan maan eivätkä uskoneet hänen sanaansa.
They despised the pleasant land; they did not believe His promise.
25 He napisivat teltoissansa eivätkä kuulleet Herran ääntä.
They grumbled in their tents and did not listen to the voice of the LORD.
26 Silloin hän nosti kätensä heitä vastaan kaataakseen heidät erämaassa,
So He raised His hand and swore to cast them down in the wilderness,
27 kaataakseen heidän jälkeläisensä pakanain seassa ja hajottaakseen heidät pakanamaihin.
to disperse their offspring among the nations and scatter them throughout the lands.
28 He antautuivat palvelemaan Baal-Peoria ja söivät kuolleitten jumalien uhreja.
They yoked themselves to Baal of Peor and ate sacrifices offered to lifeless gods.
29 He vihoittivat hänet teoillansa, ja niin vitsaus alkoi riehua heidän keskuudessaan.
So they provoked the LORD to anger with their deeds, and a plague broke out among them.
30 Mutta Piinehas astui esiin ja pani tuomion toimeen, ja vitsaus taukosi.
But Phinehas stood and intervened, and the plague was restrained.
31 Ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi, polvesta polveen, iankaikkisesti.
It was credited to him as righteousness for endless generations to come.
32 He vihoittivat hänet Meriban vetten luona, ja Mooseksen kävi pahoin heidän tähtensä.
At the waters of Meribah they angered the LORD, and trouble came to Moses because of them.
33 Sillä he niskoittelivat Jumalan Henkeä vastaan, ja hän puhui huulillaan ajattelemattomasti.
For they rebelled against His Spirit, and Moses spoke rashly with his lips.
34 He eivät hävittäneet niitä kansoja, jotka Herra oli käskenyt heidän hävittää,
They did not destroy the peoples as the LORD had commanded them,
35 vaan pitivät yhteyttä pakanain kanssa ja oppivat heidän tekonsa.
but they mingled with the nations and adopted their customs.
36 He palvelivat heidän jumalankuviansa, ja niistä tuli heille paula.
They worshiped their idols, which became a snare to them.
37 Ja he uhrasivat poikiansa ja tyttäriänsä riivaajille.
They sacrificed their sons and their daughters to demons.
38 He vuodattivat viatonta verta, poikiensa ja tyttäriensä verta, uhraten heidät Kanaanin epäjumalille, ja maa saastui veriveloista.
They shed innocent blood— the blood of their sons and daughters, whom they sacrificed to the idols of Canaan, and the land was polluted with blood.
39 Näin he saastuttivat itsensä töillään ja olivat haureelliset teoissansa.
They defiled themselves by their actions and prostituted themselves by their deeds.
40 Ja Herran viha syttyi hänen kansaansa vastaan, ja hän kyllästyi perintöosaansa.
So the anger of the LORD burned against His people, and He abhorred His own inheritance.
41 Ja hän jätti heidät pakanain käsiin, ja heidän vihamiehensä vallitsivat heitä.
He delivered them into the hand of the nations, and those who hated them ruled over them.
42 Heidän vihollisensa ahdistivat heitä, ja heidän täytyi painua niiden käden alle.
Their enemies oppressed them, and subdued them under their hand.
43 Monet kerrat hän pelasti heidät, mutta he olivat uppiniskaiset omassa neuvossaan ja sortuivat pahain tekojensa tähden.
Many times He rescued them, but they were bent on rebellion and sank down in their iniquity.
44 Mutta hän katsoi heihin heidän ahdistuksessaan, kun hän kuuli heidän valitushuutonsa.
Nevertheless He heard their cry; He took note of their distress.
45 Ja hän muisti heidän hyväkseen liittonsa ja armahti heitä suuressa laupeudessansa.
And He remembered His covenant with them, and relented by the abundance of His loving devotion.
46 Ja hän salli heidän saada armon kaikilta, jotka olivat vieneet heidät vankeuteen.
He made them objects of compassion to all who held them captive.
47 Pelasta meidät, Herra, meidän Jumalamme, ja kokoa meidät pakanain seasta, että me kiittäisimme sinun pyhää nimeäsi ja kerskauksemme olisi, että me sinua ylistämme.
Save us, O LORD our God, and gather us from the nations, that we may give thanks to Your holy name, that we may glory in Your praise.
48 Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen. Ja kaikki kansa sanokoon: "Amen. Halleluja!"
Blessed be the LORD, the God of Israel, from everlasting to everlasting. Let all the people say, “Amen!” Hallelujah!
