Psalmien 106
1 Halleluja! Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.
Halleluja! Looft Jahweh, want Hij is goed En zijn genade duurt eeuwig!
2 Kuka voi kertoa Herran voimalliset teot, julistaa kaiken hänen ylistyksensä?
Wie kan Jahweh’s machtige daden vermelden, En heel zijn glorie verkonden?
3 Autuaat ne, jotka noudattavat oikeutta, jotka aina tekevät vanhurskauden!
Gelukkig hij, die de wet onderhoudt, En altijd het goede blijft doen!
4 Muista minua, Herra, armolla, jota kansallesi osoitat, etsi minua avullasi,
Wees ons indachtig, o Jahweh, Om uw liefde voor uw volk; Zoek ons op met uw heil,
5 että minä näkisin sinun valittujesi onnen, iloitsisin sinun kansasi ilolla, kerskaisin sinun perintöosasi kanssa.
Opdat wij het geluk uwer vrienden aanschouwen, Met uw blijde volk ons verblijden, Met uw erfdeel mogen roemen!
6 Me olemme tehneet syntiä isäimme kanssa, me olemme pahoin tehneet ja olleet jumalattomat.
Ach, wij hebben gezondigd met onze vaderen, Wij hebben misdreven en kwaad gedaan!
7 Eivät meidän isämme Egyptissä painaneet mieleensä sinun ihmeitäsi, eivät muistaneet sinun monia armotekojasi, vaan niskoittelivat meren rannalla, Kaislameren rannalla.
Onze vaderen in Egypte Hebben al niet op uw wonderen gelet; En zonder aan uw talrijke gunsten te denken, Zich bij de Rode Zee tegen den Allerhoogste verzet!
8 Kuitenkin hän pelasti heidät nimensä tähden, tehdäkseen voimansa tiettäväksi.
Toch redde Hij hen om wille van zijn Naam, En om zijn almacht te tonen:
9 Hän nuhteli Kaislamerta, ja se kuivui. Hän kuljetti heitä syvyyksissä niinkuin erämaassa.
Hij bedreigde de Rode Zee, ze liep droog, Hij leidde hen tussen de golven als door een uitgedroogd land.
10 Hän pelasti heidät vihamiehen kädestä ja lunasti heidät vihollisen vallasta.
Hij redde hen uit de hand van hun haters, Verloste hen uit de macht van hun vijand;
11 Vedet peittivät heidän ahdistajansa, ei yhtäkään niistä jäänyt jäljelle.
De wateren spoelden over hun vijanden heen, En geen bleef er over!
12 Silloin he uskoivat hänen sanansa, veisasivat hänen ylistystään.
Toen sloegen ze geloof aan zijn woorden, En zongen zijn lof.
13 Mutta pian he unhottivat hänen tekonsa eivätkä odottaneet hänen neuvoansa.
Maar spoedig waren ze weer zijn werken vergeten, En wachtten zijn raadsbesluiten niet af;
14 Heissä syttyi himo erämaassa, ja he kiusasivat Jumalaa autiossa maassa.
Ze gaven zich in de woestijn aan hun gulzigheid over, En stelden God op de proef in de steppe.
15 Ja hän antoi heille, mitä he pyysivät, mutta lähetti heihin hivuttavan taudin.
Hij schonk hun wat ze Hem vroegen, Maar Hij liet ze er spoedig van walgen.
16 Ja heissä syttyi leirissä kateus Moosesta vastaan ja Aaronia, Herran pyhää, vastaan.
Daarna werden ze in hun kamp afgunstig op Moses, En op Aäron, aan Jahweh gewijd.
17 Mutta maa aukeni ja nieli Daatanin ja peitti Abiramin joukkion.
Maar de aarde spleet open, zwolg Datan in, En bedolf de bent van Abiram;
18 Ja heidän joukkiossaan syttyi tuli, liekki poltti jumalattomat.
Vuur verbrandde hun aanhang, Vlammen verteerden de bozen!
19 He tekivät vasikan Hoorebin juurella ja kumarsivat valettua kuvaa;
Dan maakten ze een kalf bij de Horeb, En wierpen zich voor een afgietsel neer;
20 he vaihtoivat Kunniansa ruohoa syövän härän kuvaan.
Ze verruilden hun Glorie Voor het beeld van een grasvretend rund.
21 He unhottivat Jumalan, pelastajansa, joka oli tehnyt Egyptissä suuria tekoja,
Ze vergaten God, hun Verlosser Die grote dingen in Egypte had gedaan,
22 ihmeitä Haamin maassa, peljättäviä tekoja Kaislameren rannalla.
Wonderwerken in het land van Cham, Ontzaglijke daden bij de Rode Zee.
23 Silloin hän aikoi hävittää heidät, mutta Mooses, hänen valittunsa, seisoi suojana hänen edessään ja käänsi pois hänen vihansa tuhoa tuottamasta.
En zeker had Hij hun verdelging beslist, Als Moses, zijn geliefde, er niet was geweest; Maar deze stelde zich tegen Hem in de bres, Om Hem te weerhouden, hen in zijn toorn te vernielen.
24 He pitivät halpana ihanan maan eivätkä uskoneet hänen sanaansa.
Later versmaadden ze het heerlijke land, En sloegen geen geloof aan zijn woord;
25 He napisivat teltoissansa eivätkä kuulleet Herran ääntä.
Ze begonnen in hun tenten te morren, En luisterden niet naar Jahweh’s stem.
26 Silloin hän nosti kätensä heitä vastaan kaataakseen heidät erämaassa,
Toen stak Hij zijn hand tegen hen op: Hij zou ze neerslaan in de woestijn,
27 kaataakseen heidän jälkeläisensä pakanain seassa ja hajottaakseen heidät pakanamaihin.
Hun zaad verstrooien onder de volken, Ze over vreemde landen verspreiden!
28 He antautuivat palvelemaan Baal-Peoria ja söivät kuolleitten jumalien uhreja.
Dan weer koppelden ze zich aan Báal-Peor, En aten de offers van levenloze wezens;
29 He vihoittivat hänet teoillansa, ja niin vitsaus alkoi riehua heidän keskuudessaan.
Ze tergden Hem door hun gedrag, Zodat er een slachting onder hen woedde.
30 Mutta Piinehas astui esiin ja pani tuomion toimeen, ja vitsaus taukosi.
Toen trad Pinechas op, om de misdaad te wreken, En de slachting hield op;
31 Ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi, polvesta polveen, iankaikkisesti.
Het werd hem tot verdienste gerekend, Van geslacht tot geslacht voor altijd.
32 He vihoittivat hänet Meriban vetten luona, ja Mooseksen kävi pahoin heidän tähtensä.
Ook bij de wateren van Meriba hebben ze Hem getergd, En ging het Moses om hunnentwil slecht:
33 Sillä he niskoittelivat Jumalan Henkeä vastaan, ja hän puhui huulillaan ajattelemattomasti.
Want ze hadden zijn stemming verbitterd, Zodat hem onbezonnen woorden ontsnapten.
34 He eivät hävittäneet niitä kansoja, jotka Herra oli käskenyt heidän hävittää,
Ook verdelgden ze de volkeren niet, Zoals Jahweh het hun had bevolen;
35 vaan pitivät yhteyttä pakanain kanssa ja oppivat heidän tekonsa.
Maar ze vermengden zich met de heidenen, En leerden hun gewoonten aan:
36 He palvelivat heidän jumalankuviansa, ja niistä tuli heille paula.
Ze vereerden hun beelden, en die werden hun strik;
37 Ja he uhrasivat poikiansa ja tyttäriänsä riivaajille.
Ze brachten hun zonen en dochters aan de goden ten offer;
38 He vuodattivat viatonta verta, poikiensa ja tyttäriensä verta, uhraten heidät Kanaanin epäjumalille, ja maa saastui veriveloista.
Ze gingen onschuldig bloed vergieten, Het bloed van hun zonen en dochters; Ze offerden het aan de beelden van Kanaän, En het land werd door hun bloedschuld ontwijd.
39 Näin he saastuttivat itsensä töillään ja olivat haureelliset teoissansa.
Zo bezoedelden ze zich door eigen maaksels, En dreven overspel met het werk hunner handen!
40 Ja Herran viha syttyi hänen kansaansa vastaan, ja hän kyllästyi perintöosaansa.
Toen werd Jahweh vergramd op zijn volk, En zijn erfdeel begon Hem te walgen:
41 Ja hän jätti heidät pakanain käsiin, ja heidän vihamiehensä vallitsivat heitä.
Hij leverde ze aan de heidenen uit, En hun haters werden hun meesters;
42 Heidän vihollisensa ahdistivat heitä, ja heidän täytyi painua niiden käden alle.
Ze werden verdrukt door hun vijand, Moesten bukken onder hun macht.
43 Monet kerrat hän pelasti heidät, mutta he olivat uppiniskaiset omassa neuvossaan ja sortuivat pahain tekojensa tähden.
En al bracht Hij hun telkens verlossing, Ze bleven in hun opstand volharden! Maar werden ze door hun misdaad vermorzeld,
44 Mutta hän katsoi heihin heidän ahdistuksessaan, kun hän kuuli heidän valitushuutonsa.
Dan zag Hij neer op hun nood, zodra Hij hun smeken vernam;
45 Ja hän muisti heidän hyväkseen liittonsa ja armahti heitä suuressa laupeudessansa.
Dan was Hij voor hen zijn verbond weer indachtig, Had deernis met hen naar zijn grote ontferming;
46 Ja hän salli heidän saada armon kaikilta, jotka olivat vieneet heidät vankeuteen.
Dan liet Hij hen genade vinden, Bij die hen hadden weggevoerd.
47 Pelasta meidät, Herra, meidän Jumalamme, ja kokoa meidät pakanain seasta, että me kiittäisimme sinun pyhää nimeäsi ja kerskauksemme olisi, että me sinua ylistämme.
Ach, red ons Jahweh, onze God, En breng ons uit het land der heidenen samen: Opdat wij uw heilige Naam mogen danken, En uw heerlijkheid prijzen!
48 Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen. Ja kaikki kansa sanokoon: "Amen. Halleluja!"
Gezegend zij Jahweh, Israëls God, van eeuwigheid tot eeuwigheid! Laat heel het volk het herhalen: Amen! Halleluja!
