Psalmien 106
1 Halleluja! Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.
Halleluja! Lov Herren, thi han er god, thi hans miskundhed varer evindelig!
2 Kuka voi kertoa Herran voimalliset teot, julistaa kaiken hänen ylistyksensä?
Hvo kan opregne Herrens vældige gerninger, finde ord til at kundgøre al hans pris?
3 Autuaat ne, jotka noudattavat oikeutta, jotka aina tekevät vanhurskauden!
Salige de, der holder på ret, som altid øver retfærdighed!
4 Muista minua, Herra, armolla, jota kansallesi osoitat, etsi minua avullasi,
Husk os, Herre, når dit folk finder nåde, lad os få godt af din frelse,
5 että minä näkisin sinun valittujesi onnen, iloitsisin sinun kansasi ilolla, kerskaisin sinun perintöosasi kanssa.
at vi må se dine udvalgtes lykke, glæde os ved dit folks glæde og med din arvelod prise vor lykke!
6 Me olemme tehneet syntiä isäimme kanssa, me olemme pahoin tehneet ja olleet jumalattomat.
Vi syndede som vore Fædre, handlede ilde og gudløst.
7 Eivät meidän isämme Egyptissä painaneet mieleensä sinun ihmeitäsi, eivät muistaneet sinun monia armotekojasi, vaan niskoittelivat meren rannalla, Kaislameren rannalla.
Vore Fædre i Ægypten ænsede ej dine Undere, kom ikke din store Miskundhed i Hu, stod den Højeste imod ved det røde Hav.
8 Kuitenkin hän pelasti heidät nimensä tähden, tehdäkseen voimansa tiettäväksi.
Dog frelste han dem for sit Navns Skyld, for at gøre sin Vælde kendt;
9 Hän nuhteli Kaislamerta, ja se kuivui. Hän kuljetti heitä syvyyksissä niinkuin erämaassa.
han trued det røde Hav, og det tørrede ud, han førte dem gennem Dybet som gennem en Ørk;
10 Hän pelasti heidät vihamiehen kädestä ja lunasti heidät vihollisen vallasta.
han fried dem af deres Avindsmænds Hånd og udløste dem fra Fjendens Hånd;
11 Vedet peittivät heidän ahdistajansa, ei yhtäkään niistä jäänyt jäljelle.
Vandet skjulte dem, som trængte dem, ikke een blev tilbage af dem;
12 Silloin he uskoivat hänen sanansa, veisasivat hänen ylistystään.
da troede de på hans Ord og kvad en Sang til hans Pris.
13 Mutta pian he unhottivat hänen tekonsa eivätkä odottaneet hänen neuvoansa.
Men de glemte snart hans Gerninger, biede ej på hans Råd;
14 Heissä syttyi himo erämaassa, ja he kiusasivat Jumalaa autiossa maassa.
de grebes af Attrå i Ørkenen, i Ødemarken fristed de Gud;
15 Ja hän antoi heille, mitä he pyysivät, mutta lähetti heihin hivuttavan taudin.
så gav han dem det, de kræved og sendte dem Lede i Sjælen.
16 Ja heissä syttyi leirissä kateus Moosesta vastaan ja Aaronia, Herran pyhää, vastaan.
De bar Avind mod Moses i Lejren, mod Aron, HERRENs hellige;
17 Mutta maa aukeni ja nieli Daatanin ja peitti Abiramin joukkion.
Jorden åbned sig, slugte Datan, lukked sig over Abirams Flok;
18 Ja heidän joukkiossaan syttyi tuli, liekki poltti jumalattomat.
Ilden rasede i deres Flok, Luen brændte de gudløse op.
19 He tekivät vasikan Hoorebin juurella ja kumarsivat valettua kuvaa;
De lavede en Kalv ved Horeb og tilbad det støbte Billed;
20 he vaihtoivat Kunniansa ruohoa syövän härän kuvaan.
de byttede deres Herlighed bort for et Billed af en Okse, hvis Føde er Græs;
21 He unhottivat Jumalan, pelastajansa, joka oli tehnyt Egyptissä suuria tekoja,
de glemte Gud, deres Frelser, som øvede store Ting i Ægypten,
22 ihmeitä Haamin maassa, peljättäviä tekoja Kaislameren rannalla.
Undere i Kamiternes Land, frygtelige Ting ved det røde Hav.
23 Silloin hän aikoi hävittää heidät, mutta Mooses, hänen valittunsa, seisoi suojana hänen edessään ja käänsi pois hänen vihansa tuhoa tuottamasta.
Da tænkte han på at udrydde dem, men Moses, hans udvalgte Mand, stilled sig i Gabet for hans Åsyn for at hindre, at hans Vrede lagde øde.
24 He pitivät halpana ihanan maan eivätkä uskoneet hänen sanaansa.
De vraged det yndige Land og troede ikke hans Ord,
25 He napisivat teltoissansa eivätkä kuulleet Herran ääntä.
men knurrede i deres Telte og hørte ikke på HERREN;
26 Silloin hän nosti kätensä heitä vastaan kaataakseen heidät erämaassa,
da løfted han Hånden og svor at lade dem falde i Ørkenen,
27 kaataakseen heidän jälkeläisensä pakanain seassa ja hajottaakseen heidät pakanamaihin.
splitte deres Sæd blandt Folkene, sprede dem rundt i Landene.
28 He antautuivat palvelemaan Baal-Peoria ja söivät kuolleitten jumalien uhreja.
De holdt til med Ba'al-Peor og åd af de dødes Ofre;
29 He vihoittivat hänet teoillansa, ja niin vitsaus alkoi riehua heidän keskuudessaan.
de krænked ham med deres Gerninger, og Plage brød løs iblandt dem.
30 Mutta Piinehas astui esiin ja pani tuomion toimeen, ja vitsaus taukosi.
Da stod Pinehas frem og holdt Dom, og Plagen blev bragt til at standse,
31 Ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi, polvesta polveen, iankaikkisesti.
og det regnedes ham til Retfærdighed fra Slægt til Slægt, evindelig.
32 He vihoittivat hänet Meriban vetten luona, ja Mooseksen kävi pahoin heidän tähtensä.
De vakte hans Vrede ved Meribas Vand, og for deres Skyld gik det Moses ilde;
33 Sillä he niskoittelivat Jumalan Henkeä vastaan, ja hän puhui huulillaan ajattelemattomasti.
thi de stod hans Ånd imod, og han talte uoverlagte Ord.
34 He eivät hävittäneet niitä kansoja, jotka Herra oli käskenyt heidän hävittää,
De udryddede ikke de Folk, som HERREN havde sagt, de skulde,
35 vaan pitivät yhteyttä pakanain kanssa ja oppivat heidän tekonsa.
med Hedninger blandede de sig og gjorde deres Gerninger efter;
36 He palvelivat heidän jumalankuviansa, ja niistä tuli heille paula.
deres Gudebilleder dyrkede de, og disse blev dem en Snare;
37 Ja he uhrasivat poikiansa ja tyttäriänsä riivaajille.
til Dæmonerne ofrede de, og det både Sønner og Døtre;
38 He vuodattivat viatonta verta, poikiensa ja tyttäriensä verta, uhraten heidät Kanaanin epäjumalille, ja maa saastui veriveloista.
de udgød uskyldigt Blod, deres Sønners og Døtres Blod, som de ofred til Kana'ans Guder, og Landet blev smittet ved Blod;
39 Näin he saastuttivat itsensä töillään ja olivat haureelliset teoissansa.
de blev urene ved deres Gerninger, bolede ved deres idrætter.
40 Ja Herran viha syttyi hänen kansaansa vastaan, ja hän kyllästyi perintöosaansa.
Da blev HERREN vred på sit Folk og væmmedes ved sin Arv;
41 Ja hän jätti heidät pakanain käsiin, ja heidän vihamiehensä vallitsivat heitä.
han gav dem i Folkenes Hånd, deres Avindsmænd blev deres Herrer;
42 Heidän vihollisensa ahdistivat heitä, ja heidän täytyi painua niiden käden alle.
deres Fjendervoldte dem Trængsel, de kuedes under deres Hånd.
43 Monet kerrat hän pelasti heidät, mutta he olivat uppiniskaiset omassa neuvossaan ja sortuivat pahain tekojensa tähden.
Han frelste dem Gang på Gang, men de stod egensindigt imod og sygnede hen i Brøden;
44 Mutta hän katsoi heihin heidän ahdistuksessaan, kun hän kuuli heidän valitushuutonsa.
dog så han til dem i Trængslen, så snart han hørte dem klage;
45 Ja hän muisti heidän hyväkseen liittonsa ja armahti heitä suuressa laupeudessansa.
han kom sin Pagt i Hu og ynkedes efter sin store Miskundhed;
46 Ja hän salli heidän saada armon kaikilta, jotka olivat vieneet heidät vankeuteen.
han lod dem finde Barmhjertighed hos alle, der tog dem til Fange.
47 Pelasta meidät, Herra, meidän Jumalamme, ja kokoa meidät pakanain seasta, että me kiittäisimme sinun pyhää nimeäsi ja kerskauksemme olisi, että me sinua ylistämme.
Frels os, HERRE vor Gud, du samle os sammen fra Folkene, at vi må love dit hellige Navn, med Stolthed synge din Pris.
48 Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen. Ja kaikki kansa sanokoon: "Amen. Halleluja!"
Lovet være HERREN, Israels Gud, fra Evighed og til Evighed! Og alt Folket svare Amen!
