Psalmien 106
1 Halleluja! Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.
Aleluja! Hvalite Jahvu jer je dobar, jer je vječna ljubav njegova!
2 Kuka voi kertoa Herran voimalliset teot, julistaa kaiken hänen ylistyksensä?
Tko će izreć' djela moći Jahvine, tko li mu iskazat' sve pohvale?
3 Autuaat ne, jotka noudattavat oikeutta, jotka aina tekevät vanhurskauden!
Blaženi što drže naredbe njegove i čine pravo u svako doba!
4 Muista minua, Herra, armolla, jota kansallesi osoitat, etsi minua avullasi,
Sjeti me se, Jahve, po dobroti prema svome puku, pohodi me spasenjem svojim
5 että minä näkisin sinun valittujesi onnen, iloitsisin sinun kansasi ilolla, kerskaisin sinun perintöosasi kanssa.
da uživam sreću izabranih tvojih, da se radujem radosti naroda tvoga, da tvojom se baštinom ponosim.
6 Me olemme tehneet syntiä isäimme kanssa, me olemme pahoin tehneet ja olleet jumalattomat.
Zgriješismo kao oci naši, činismo bezakonje, bezbožno radismo.
7 Eivät meidän isämme Egyptissä painaneet mieleensä sinun ihmeitäsi, eivät muistaneet sinun monia armotekojasi, vaan niskoittelivat meren rannalla, Kaislameren rannalla.
Oci naši u Egiptu, nehajni za čudesa tvoja, ne spominjahu se velike ljubavi tvoje, već na Svevišnjeg digoše se na Crvenom moru.
8 Kuitenkin hän pelasti heidät nimensä tähden, tehdäkseen voimansa tiettäväksi.
Al' on ih izbavi rad' imena svoga da pokaže silu svoju.
9 Hän nuhteli Kaislamerta, ja se kuivui. Hän kuljetti heitä syvyyksissä niinkuin erämaassa.
Zapovjedi Crvenome moru, i presahnu ono, provede ih izmed valÄa kao kroz pustinju.
10 Hän pelasti heidät vihamiehen kädestä ja lunasti heidät vihollisen vallasta.
Iz ruku mrzitelja njih izbavi, oslobodi iz ruku dušmana.
11 Vedet peittivät heidän ahdistajansa, ei yhtäkään niistä jäänyt jäljelle.
I prekriše vode neprijatelje njine, ne ostade nijednoga od njih.
12 Silloin he uskoivat hänen sanansa, veisasivat hänen ylistystään.
Vjerovahu riječima njegovim i hvale mu pjevahu.
13 Mutta pian he unhottivat hänen tekonsa eivätkä odottaneet hänen neuvoansa.
Zaboraviše brzo djela njegova, ne uzdaše se u volju njegovu.
14 Heissä syttyi himo erämaassa, ja he kiusasivat Jumalaa autiossa maassa.
Pohlepi se daše u pustinji, iskušavahu Boga u samoći.
15 Ja hän antoi heille, mitä he pyysivät, mutta lähetti heihin hivuttavan taudin.
I dade im što iskahu, al' u duše njine on groznicu posla.
16 Ja heissä syttyi leirissä kateus Moosesta vastaan ja Aaronia, Herran pyhää, vastaan.
Zavidješe tada Mojsiju u taboru, Aronu, kog posveti Jahve.
17 Mutta maa aukeni ja nieli Daatanin ja peitti Abiramin joukkion.
Otvori se zemlja, Datana proždrije, Abiramovo pokri mnoštvo.
18 Ja heidän joukkiossaan syttyi tuli, liekki poltti jumalattomat.
Oganj pade na sve mnoštvo njino i zlotvore plamen sažga.
19 He tekivät vasikan Hoorebin juurella ja kumarsivat valettua kuvaa;
Načiniše tele na Horebu, klanjahu se liku od zlata slivenu.
20 he vaihtoivat Kunniansa ruohoa syövän härän kuvaan.
Zamijeniše Slavu svoju likom bika što proždire travu.
21 He unhottivat Jumalan, pelastajansa, joka oli tehnyt Egyptissä suuria tekoja,
Zaboraviše Boga, koji ih izbavi u Egiptu znamenja čineći
22 ihmeitä Haamin maassa, peljättäviä tekoja Kaislameren rannalla.
i čudesa u Kamovoj zemlji i strahote na Crvenome moru.
23 Silloin hän aikoi hävittää heidät, mutta Mooses, hänen valittunsa, seisoi suojana hänen edessään ja käänsi pois hänen vihansa tuhoa tuottamasta.
Već namisli da ih satre, al' Mojsije, izabranik njegov, zauze se za njih da srdžbu mu odvrati, te ih ne uništi.
24 He pitivät halpana ihanan maan eivätkä uskoneet hänen sanaansa.
Prezreše oni zemlju željkovanu ne vjerujuć' njegovoj riječi.
25 He napisivat teltoissansa eivätkä kuulleet Herran ääntä.
Mrmljahu pod šatorima svojim, ne poslušaše glasa Jahvina.
26 Silloin hän nosti kätensä heitä vastaan kaataakseen heidät erämaassa,
Zakle se tada podignutom rukom: sve će ih pokosit' u pustinji,
27 kaataakseen heidän jälkeläisensä pakanain seassa ja hajottaakseen heidät pakanamaihin.
potomstvo njino međ' narode razbacat', njih razasut' po zemljama.
28 He antautuivat palvelemaan Baal-Peoria ja söivät kuolleitten jumalien uhreja.
Posvetiše se Baal Peoru i jedoše žrtve bogova mrtvih.
29 He vihoittivat hänet teoillansa, ja niin vitsaus alkoi riehua heidän keskuudessaan.
Razjariše ga nedjelima svojim, i on na njih pošast baci.
30 Mutta Piinehas astui esiin ja pani tuomion toimeen, ja vitsaus taukosi.
Al' se Pinhas diže, sud izvrši i pošasti nesta tada.
31 Ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi, polvesta polveen, iankaikkisesti.
U zasluge to mu uđe u sva pokoljenja dovijeka.
32 He vihoittivat hänet Meriban vetten luona, ja Mooseksen kävi pahoin heidän tähtensä.
Razjariše ga opet kraj voda meripskih, i Mojsija zlo pogodi zbog njih,
33 Sillä he niskoittelivat Jumalan Henkeä vastaan, ja hän puhui huulillaan ajattelemattomasti.
jer mu duh već ogorčiše, nesmotrenu riječ izusti.
34 He eivät hävittäneet niitä kansoja, jotka Herra oli käskenyt heidän hävittää,
I ne istrijebiše naroda za koje im Jahve bješe naredio.
35 vaan pitivät yhteyttä pakanain kanssa ja oppivat heidän tekonsa.
S poganima miješahu se, naučiše djela njina.
36 He palvelivat heidän jumalankuviansa, ja niistä tuli heille paula.
Štovahu likove njihove, koji im postaše zamka.
37 Ja he uhrasivat poikiansa ja tyttäriänsä riivaajille.
Žrtvovahu sinove svoje i svoje kćeri zlodusima.
38 He vuodattivat viatonta verta, poikiensa ja tyttäriensä verta, uhraten heidät Kanaanin epäjumalille, ja maa saastui veriveloista.
Prolijevahu krv nevinu, krv sinova i kćeri svojih, koje žrtvovahu likovima kanaanskim. Zemlja bješe krvlju okaljana,
39 Näin he saastuttivat itsensä töillään ja olivat haureelliset teoissansa.
djelima se svojim uprljaše, učiniše preljub svojim nedjelima.
40 Ja Herran viha syttyi hänen kansaansa vastaan, ja hän kyllästyi perintöosaansa.
Na svoj narod Jahve srdžbom planu, zgadi mu se njegova baština.
41 Ja hän jätti heidät pakanain käsiin, ja heidän vihamiehensä vallitsivat heitä.
Predade ih u ruke pogana te vladahu njima mrzitelji njini.
42 Heidän vihollisensa ahdistivat heitä, ja heidän täytyi painua niiden käden alle.
Mučili ih neprijatelji i tlačili rukom svojom.
43 Monet kerrat hän pelasti heidät, mutta he olivat uppiniskaiset omassa neuvossaan ja sortuivat pahain tekojensa tähden.
Prečesto ih izbavljaše, al' ga razjariše naumima svojim: pokošeni bjehu za bezakonja svoja.
44 Mutta hän katsoi heihin heidän ahdistuksessaan, kun hän kuuli heidän valitushuutonsa.
On pogleda opet na nevolju njinu kad njihove molitve začu
45 Ja hän muisti heidän hyväkseen liittonsa ja armahti heitä suuressa laupeudessansa.
i sjeti se svog Saveza s njima, sažali se na njih u velikom milosrđu svome.
46 Ja hän salli heidän saada armon kaikilta, jotka olivat vieneet heidät vankeuteen.
Učini da nađu milost u onih što ih bjehu zarobili.
47 Pelasta meidät, Herra, meidän Jumalamme, ja kokoa meidät pakanain seasta, että me kiittäisimme sinun pyhää nimeäsi ja kerskauksemme olisi, että me sinua ylistämme.
Spasi nas, Jahve, Bože naš, i saberi nas od bezbožnih naroda da slavimo tvoje sveto ime, da se tvojom slavom ponosimo.
48 Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen. Ja kaikki kansa sanokoon: "Amen. Halleluja!"
Blagoslovljen Jahve, Bog Izraelov, od vijeka dovijeka! I sav narod neka kaže: “Amen! Aleluja!”
