Psalmien 105
1 Kiittäkää Herraa, julistakaa hänen nimeänsä, tehkää hänen suuret tekonsa tiettäviksi kansojen keskuudessa.
ALABAD á Jehová, invocad su nombre: haced notorias sus obras en los pueblos.
2 Laulakaa hänelle, veisatkaa hänelle, puhukaa kaikista hänen ihmeistänsä.
Cantadle, cantadle salmos: hablad de todas sus maravillas.
3 Hänen pyhä nimensä olkoon teidän kerskauksenne; iloitkoon niiden sydän, jotka etsivät Herraa.
Gloriaos en su santo nombre: alégrese el corazón de los que buscan á Jehová.
4 Kysykää Herraa ja hänen voimaansa, etsikää alati hänen kasvojansa.
Buscad á Jehová, y su fortaleza: buscad siempre su rostro.
5 Muistakaa hänen ihmetöitänsä, jotka hän on tehnyt, hänen ihmeitänsä ja hänen suunsa tuomioita,
Acordaos de sus maravillas que hizo, de sus prodigios y de los juicios de su boca,
6 te Aabrahamin, hänen palvelijansa, siemen, Jaakobin lapset, te hänen valittunsa.
Oh vosotros, simiente de Abraham su siervo, hijos de Jacob, sus escogidos.
7 Hän, Herra, on meidän Jumalamme; hänen tuomionsa käyvät yli kaiken maan.
El es Jehová nuestro Dios; en toda la tierra son sus juicios.
8 Hän muistaa liittonsa iankaikkisesti, säätämänsä sanan hamaan tuhansiin polviin,
Acordóse para siempre de su alianza; de la palabra que mandó para mil generaciones,
9 liittonsa, jonka hän teki Aabrahamin kanssa, ja Iisakille vannomansa valan.
La cual concertó con Abraham; y de su juramento á Isaac.
10 Hän vahvisti sen käskyksi Jaakobille, Israelille iankaikkiseksi liitoksi.
Y establecióla á Jacob por decreto, á Israel por pacto sempiterno,
11 Hän sanoi: "Sinulle minä annan Kanaanin maan, se olkoon teidän perintöosanne".
Diciendo: A ti daré la tierra de Canaán [por] cordel de vuestra heredad.
12 Heitä oli vähäinen joukko, vain harvoja, ja he olivat muukalaisia siellä.
[Esto] siendo ellos pocos hombres en número, y extranjeros en ella.
13 Ja he vaelsivat kansasta kansaan ja yhdestä valtakunnasta toiseen kansaan.
Y anduvieron de gente en gente, de un reino á otro pueblo.
14 Hän ei sallinut kenenkään heitä vahingoittaa, ja hän rankaisi kuninkaita heidän tähtensä:
No consintió que hombre los agraviase; y por causa de ellos castigó los reyes.
15 "Älkää koskeko minun voideltuihini, älkää tehkö pahaa minun profeetoilleni".
No toquéis, [dijo], á mis ungidos, ni hagáis mal á mis profetas.
16 Ja kun hän kutsui nälänhädän maahan ja kokonaan mursi leivän tuen,
Y llamó al hambre sobre la tierra, y quebrantó todo mantenimiento de pan.
17 oli hän lähettänyt heidän edellänsä miehen: Joosef oli myyty orjaksi.
Envió un varón delante de ellos, á José, [que] fué vendido por siervo.
18 Hänen jalkojansa vaivattiin kahleilla, hän joutui rautoihin,
Afligieron sus pies con grillos; en hierro fué puesta su persona.
19 siksi kunnes hänen sanansa kävi toteen ja Herran puhe osoitti hänet puhtaaksi.
Hasta la hora que llegó su palabra, el dicho de Jehová le probó.
20 Niin kuningas lähetti ja päästätti hänet, kansojen hallitsija laski hänet irti.
Envió el rey, y soltóle; el señor de los pueblos, y desatóle.
21 Hän pani hänet talonsa herraksi ja kaiken omaisuutensa haltijaksi,
Púsolo por señor de su casa, y por enseñoreador en toda su posesión;
22 sitomaan mielensä mukaan hänen ruhtinaitansa ja opettamaan viisautta vanhimmille.
Para que reprimiera á sus grandes como él quisiese, y á sus ancianos enseñara sabiduría.
23 Niin joutui Israel Egyptiin, Jaakob muukalaiseksi Haamin maahan.
Después entró Israel en Egipto, y Jacob fué extranjero en la tierra de Châm.
24 Ja Herra teki kansansa hyvin hedelmälliseksi ja väkevämmäksi heidän vihamiehiänsä.
Y multiplicó su pueblo en gran manera, é hízolo fuerte más que sus enemigos.
25 Hän käänsi näitten sydämen vihaamaan hänen kansaansa, kavalasti kohtelemaan hänen palvelijoitaan.
Volvió el corazón de ellos para que aborreciesen á su pueblo, para que contra sus siervos pensasen mal.
26 Hän lähetti Mooseksen, palvelijansa, ja Aaronin, jonka hän oli valinnut.
Envió á su siervo Moisés, [y] á Aarón al cual escogió.
27 Nämä tekivät hänen tunnustekonsa heidän keskellään, tekivät ihmeitä Haamin maassa.
Pusieron en ellos las palabras de sus señales, y sus prodigios en la tierra de Châm.
28 Hän lähetti pimeyden ja pimensi kaiken, eivätkä he vastustaneet hänen sanojansa.
Echó tinieblas, é hizo oscuridad; y no fueron rebeldes á su palabra.
29 Hän muutti heidän vetensä vereksi ja kuoletti heiltä kalat.
Volvió sus aguas en sangre, y mató sus pescados.
30 Heidän maansa vilisi sammakoita aina kuningasten kammioita myöten.
Produjo su tierra ranas, [aun] en las cámaras de sus reyes.
31 Hän käski, ja paarmoja tuli ja sääskiä koko heidän alueellensa.
Dijo, y vinieron enjambres de moscas, y piojos en todo su término.
32 Hän antoi heille rakeita sateen sijaan, tulen leimauksia heidän maahansa.
Volvió en su tierra sus lluvias en granizo, [y] en fuego de llamaradas.
33 Ja hän hävitti heidän viini-ja viikunapuunsa ja murskasi puut heidän alueeltansa.
E hirió sus viñas y sus higueras, y quebró los árboles de su término.
34 Hän käski, ja heinäsirkkoja tuli ja tuhosirkkoja lukematon joukko;
Dijo, y vinieron langostas, y pulgón sin número;
35 ne söivät kaiken ruohon heidän maastansa, söivät hedelmän heidän vainioiltansa.
Y comieron toda la hierba de su país, y devoraron el fruto de su tierra.
36 Ja hän surmasi kaikki heidän maansa esikoiset, kaikki heidän miehuutensa ensimmäiset.
Hirió además á todos los primogénitos en su tierra, el principio de toda su fuerza.
37 Sitten hän vei Israelin sieltä varustettuna hopealla ja kullalla, eikä ollut hänen sukukunnissaan kompastuvaista.
Y sacólos con plata y oro; y no hubo en sus tribus enfermo.
38 Egypti iloitsi heidän lähdöstänsä, koska sen oli vallannut pelko heidän tähtensä.
Egipto se alegró de que salieran; porque su terror había caído sobre ellos.
39 Hän levitti suojaksi pilven ja tulen valaisemaan yötä.
Extendió una nube por cubierta, y fuego para alumbrar la noche.
40 He pyysivät, ja hän pani tulemaan viiriäiset, ja hän ravitsi heitä taivaan leivällä.
Pidieron, é hizo venir codornices; y saciólos de pan del cielo.
41 Hän avasi kallion, ja vettä vuoti; se juoksi virtana kautta erämaan.
Abrió la peña, y fluyeron aguas; corrieron por los secadales [como] un río.
42 Sillä hän muisti pyhän sanansa, muisti Aabrahamia, palvelijaansa.
Porque se acordó de su santa palabra, [dada] á Abraham su siervo.
43 Niin hän vei kansansa pois sen iloitessa, valittunsa heidän riemuitessaan.
Y sacó á su pueblo con gozo; con júbilo á sus escogidos.
44 Ja hän antoi heille pakanain maat, ja he ottivat omaksensa kansojen vaivannäöt,
Y dióles las tierras de las gentes; y las labores de las naciones heredaron:
45 että he noudattaisivat hänen käskyjänsä ja ottaisivat hänen laeistansa vaarin. Halleluja!
Para que guardasen sus estatutos, y observasen sus leyes. Aleluya.
