Psalmien 105
1 Kiittäkää Herraa, julistakaa hänen nimeänsä, tehkää hänen suuret tekonsa tiettäviksi kansojen keskuudessa.
Hvalite Gospoda; glasite ime njegovo; javljajte po narodima djela njegova.
2 Laulakaa hänelle, veisatkaa hänelle, puhukaa kaikista hänen ihmeistänsä.
Pjevajte mu i slavite ga; kazujte sva èudesa njegova.
3 Hänen pyhä nimensä olkoon teidän kerskauksenne; iloitkoon niiden sydän, jotka etsivät Herraa.
Hvalite se svetijem imenom njegovijem; nek se veseli srce onijeh koji traže Gospoda.
4 Kysykää Herraa ja hänen voimaansa, etsikää alati hänen kasvojansa.
Tražite Gospoda i silu njegovu, tražite lice njegovo bez prestanka.
5 Muistakaa hänen ihmetöitänsä, jotka hän on tehnyt, hänen ihmeitänsä ja hänen suunsa tuomioita,
Pamtite èudesa njegova koja je uèinio, znake njegove i sudove usta njegovijeh.
6 te Aabrahamin, hänen palvelijansa, siemen, Jaakobin lapset, te hänen valittunsa.
Sjeme Avramovo sluge su njegove, sinovi Jakovljevi izbrani njegovi.
7 Hän, Herra, on meidän Jumalamme; hänen tuomionsa käyvät yli kaiken maan.
On je Gospod Bog naš, po svoj su zemlji sudovi njegovi.
8 Hän muistaa liittonsa iankaikkisesti, säätämänsä sanan hamaan tuhansiin polviin,
Pamti uvijek zavjet svoj, rijeè, koju je dao na tisuæu koljena,
9 liittonsa, jonka hän teki Aabrahamin kanssa, ja Iisakille vannomansa valan.
Što je zavjetovao Avramu, i za što se kleo Isaku.
10 Hän vahvisti sen käskyksi Jaakobille, Israelille iankaikkiseksi liitoksi.
To je postavio Jakovu za zakon, i Izrailju za zavjet vjeèni,
11 Hän sanoi: "Sinulle minä annan Kanaanin maan, se olkoon teidän perintöosanne".
Govoreæi: tebi æu dati zemlju Hanansku u našljedni dio.
12 Heitä oli vähäinen joukko, vain harvoja, ja he olivat muukalaisia siellä.
Tada ih još bijaše malo na broj, bijaše ih malo, i bjehu došljaci.
13 Ja he vaelsivat kansasta kansaan ja yhdestä valtakunnasta toiseen kansaan.
Iðahu od naroda do naroda, iz jednoga carstva k drugome plemenu.
14 Hän ei sallinut kenenkään heitä vahingoittaa, ja hän rankaisi kuninkaita heidän tähtensä:
Ne dade nikome da im naudi, i karaše za njih careve:
15 "Älkää koskeko minun voideltuihini, älkää tehkö pahaa minun profeetoilleni".
“Ne dirajte u pomazanike moje, i prorocima mojim ne èinite zla.”
16 Ja kun hän kutsui nälänhädän maahan ja kokonaan mursi leivän tuen,
I pusti glad na onu zemlju; i potr sav hljeb što je za hranu.
17 oli hän lähettänyt heidän edellänsä miehen: Joosef oli myyty orjaksi.
Posla pred njima èovjeka; u roblje prodan bi Josif.
18 Hänen jalkojansa vaivattiin kahleilla, hän joutui rautoihin,
Okovima stegoše noge njegove, gvožðe tištaše dušu njegovu,
19 siksi kunnes hänen sanansa kävi toteen ja Herran puhe osoitti hänet puhtaaksi.
Dok se steèe rijeè njegova, i rijeè Gospodnja proslavi ga.
20 Niin kuningas lähetti ja päästätti hänet, kansojen hallitsija laski hänet irti.
Posla car i odriješi ga; gospodar nad narodima, i pusti ga.
21 Hän pani hänet talonsa herraksi ja kaiken omaisuutensa haltijaksi,
Postavi ga gospodarem nad domom svojim, i zapovjednikom nad svijem što imaše.
22 sitomaan mielensä mukaan hänen ruhtinaitansa ja opettamaan viisautta vanhimmille.
Da vlada nad knezovima njegovijem po svojoj volji, i starješine njegove urazumljuje.
23 Niin joutui Israel Egyptiin, Jaakob muukalaiseksi Haamin maahan.
Tada doðe Izrailj u Misir, i Jakov se preseli u zemlju Hamovu.
24 Ja Herra teki kansansa hyvin hedelmälliseksi ja väkevämmäksi heidän vihamiehiänsä.
I namnoži Bog narod svoj i uèini ga jaèega od neprijatelja njegovijeh.
25 Hän käänsi näitten sydämen vihaamaan hänen kansaansa, kavalasti kohtelemaan hänen palvelijoitaan.
Prevrnu se srce njihovo te omrznuše na narod njegov, i èiniše lukavstvo slugama njegovijem.
26 Hän lähetti Mooseksen, palvelijansa, ja Aaronin, jonka hän oli valinnut.
Posla Mojsija, slugu svojega, Arona izbranika svojega.
27 Nämä tekivät hänen tunnustekonsa heidän keskellään, tekivät ihmeitä Haamin maassa.
Pokazaše meðu njima èudotvornu silu njegovu i znake njegove u zemlji Hamovoj.
28 Hän lähetti pimeyden ja pimensi kaiken, eivätkä he vastustaneet hänen sanojansa.
Pusti mrak i zamraèi, i ne protiviše se rijeèi njegovoj.
29 Hän muutti heidän vetensä vereksi ja kuoletti heiltä kalat.
Pretvori vodu njihovu u krv, i pomori ribu njihovu.
30 Heidän maansa vilisi sammakoita aina kuningasten kammioita myöten.
Provre zemlja njihova žabama, i klijeti careva njihovijeh.
31 Hän käski, ja paarmoja tuli ja sääskiä koko heidän alueellensa.
Reèe, i doðoše bubine, uši po svijem krajevima njihovijem.
32 Hän antoi heille rakeita sateen sijaan, tulen leimauksia heidän maahansa.
Mjesto dažda posla na njih grad, živi oganj na zemlju njihovu.
33 Ja hän hävitti heidän viini-ja viikunapuunsa ja murskasi puut heidän alueeltansa.
I pobi èokote njihove i smokve njihove, i potr drveta u krajevima njihovijem.
34 Hän käski, ja heinäsirkkoja tuli ja tuhosirkkoja lukematon joukko;
Reèe, i doðoše skakavci i gusjenice nebrojene;
35 ne söivät kaiken ruohon heidän maastansa, söivät hedelmän heidän vainioiltansa.
I izjedoše svu travu po zemlji njihovoj, i pojedoše rod u polju njihovu.
36 Ja hän surmasi kaikki heidän maansa esikoiset, kaikki heidän miehuutensa ensimmäiset.
I pobi sve prvence u zemlji njihovoj, prvine svakoga truda njihova.
37 Sitten hän vei Israelin sieltä varustettuna hopealla ja kullalla, eikä ollut hänen sukukunnissaan kompastuvaista.
Izvede Izrailjce sa srebrom i zlatom, i ne bješe sustala u plemenima njihovijem.
38 Egypti iloitsi heidän lähdöstänsä, koska sen oli vallannut pelko heidän tähtensä.
Obradova se Misir izlasku njihovu, jer strah njihov bješe na nj pao.
39 Hän levitti suojaksi pilven ja tulen valaisemaan yötä.
Razastrije im oblak za pokrivaè, i oganj da svijetli noæu.
40 He pyysivät, ja hän pani tulemaan viiriäiset, ja hän ravitsi heitä taivaan leivällä.
Moliše, i posla im prepelice, i hljebom ih nebeskim hrani.
41 Hän avasi kallion, ja vettä vuoti; se juoksi virtana kautta erämaan.
Otvori kamen i proteèe voda, rijeke protekoše po suhoj pustinji.
42 Sillä hän muisti pyhän sanansa, muisti Aabrahamia, palvelijaansa.
Jer se opominjaše svete rijeèi svoje k Avramu, sluzi svojemu.
43 Niin hän vei kansansa pois sen iloitessa, valittunsa heidän riemuitessaan.
I izvede narod svoj u radosti, izbrane svoje u veselju.
44 Ja hän antoi heille pakanain maat, ja he ottivat omaksensa kansojen vaivannäöt,
I dade im zemlju naroda i trud tuðinaca u našljedstvo.
45 että he noudattaisivat hänen käskyjänsä ja ottaisivat hänen laeistansa vaarin. Halleluja!
Da bi èuvali zapovijesti njegove, i zakone njegove pazili. Aliluja.
