Psalmien 105
1 Kiittäkää Herraa, julistakaa hänen nimeänsä, tehkää hänen suuret tekonsa tiettäviksi kansojen keskuudessa.
Prisa Herren, kalla på hans namn! Kunngjer millom folkeslagi hans storverk!
2 Laulakaa hänelle, veisatkaa hänelle, puhukaa kaikista hänen ihmeistänsä.
Syng for honom, syng honom lov! tala um alle hans under.
3 Hänen pyhä nimensä olkoon teidän kerskauksenne; iloitkoon niiden sydän, jotka etsivät Herraa.
Rosa dykk av hans heilage namn, hjarta glede seg hjå deim som søkjer Herren!
4 Kysykää Herraa ja hänen voimaansa, etsikää alati hänen kasvojansa.
Spør etter Herren og hans magt, søk hans åsyn alltid!
5 Muistakaa hänen ihmetöitänsä, jotka hän on tehnyt, hänen ihmeitänsä ja hänen suunsa tuomioita,
Kom i hug hans under som han hev gjort, hans undergjerningar og domsordi frå hans munn,
6 te Aabrahamin, hänen palvelijansa, siemen, Jaakobin lapset, te hänen valittunsa.
de, etterkomarar av Abraham, hans tenar, søner åt Jakob, hans utvalde!
7 Hän, Herra, on meidän Jumalamme; hänen tuomionsa käyvät yli kaiken maan.
Han er Herren, vår Gud, yver all jordi gjeng hans domar.
8 Hän muistaa liittonsa iankaikkisesti, säätämänsä sanan hamaan tuhansiin polviin,
Han kjem æveleg i hug si pakt, det ord han sette fast for tusund ætter,
9 liittonsa, jonka hän teki Aabrahamin kanssa, ja Iisakille vannomansa valan.
den pakt han gjorde med Abraham, og sin eid til Isak;
10 Hän vahvisti sen käskyksi Jaakobille, Israelille iankaikkiseksi liitoksi.
og han gjorde det til ein rett for Jakob, for Israel ei æveleg pakt,
11 Hän sanoi: "Sinulle minä annan Kanaanin maan, se olkoon teidän perintöosanne".
med di han sagde: «Deg vil eg gjeva Kana’ans land til arvlut.»
12 Heitä oli vähäinen joukko, vain harvoja, ja he olivat muukalaisia siellä.
Då dei var ein liten flokk, få og framande der,
13 Ja he vaelsivat kansasta kansaan ja yhdestä valtakunnasta toiseen kansaan.
og dei vandra frå folk til folk, frå eitt rike til eit anna folk,
14 Hän ei sallinut kenenkään heitä vahingoittaa, ja hän rankaisi kuninkaita heidän tähtensä:
let han ingen mann få gjera valdsverk mot deim, og han refste kongar for deira skuld:
15 "Älkää koskeko minun voideltuihini, älkää tehkö pahaa minun profeetoilleni".
«Rør ikkje dei eg hev salva, og gjer ikkje vondt med mine profetar!»
16 Ja kun hän kutsui nälänhädän maahan ja kokonaan mursi leivän tuen,
Og han kalla hunger inn yver landet, kvar studnad av brød braut han sund.
17 oli hän lähettänyt heidän edellänsä miehen: Joosef oli myyty orjaksi.
Han sende ein mann fyre deim, til træl vart Josef seld.
18 Hänen jalkojansa vaivattiin kahleilla, hän joutui rautoihin,
Dei plåga hans føter i lekkjor, i jarn vart han lagd,
19 siksi kunnes hänen sanansa kävi toteen ja Herran puhe osoitti hänet puhtaaksi.
til den tid då hans ord slo til, då Herrens ord viste at han var uskuldig.
20 Niin kuningas lähetti ja päästätti hänet, kansojen hallitsija laski hänet irti.
Då sende kongen bod og løyste honom, Herren yver folkeslag gav honom fri.
21 Hän pani hänet talonsa herraksi ja kaiken omaisuutensa haltijaksi,
Han sette honom til herre yver sitt hus, til å råda yver all hans eigedom;
22 sitomaan mielensä mukaan hänen ruhtinaitansa ja opettamaan viisautta vanhimmille.
so han skulde binda hans hovdingar etter sin vilje og læra hans eldste visdom.
23 Niin joutui Israel Egyptiin, Jaakob muukalaiseksi Haamin maahan.
Og Israel kom til Egyptarland, og Jakob budde som gjest i Khams land.
24 Ja Herra teki kansansa hyvin hedelmälliseksi ja väkevämmäksi heidän vihamiehiänsä.
Og han let folket sitt aukast mykje og gjorde det sterkare enn fiendarne.
25 Hän käänsi näitten sydämen vihaamaan hänen kansaansa, kavalasti kohtelemaan hänen palvelijoitaan.
Deira hjarto vende han um, so dei hata hans folk og lagde løynderåder upp mot hans tenarar.
26 Hän lähetti Mooseksen, palvelijansa, ja Aaronin, jonka hän oli valinnut.
Han sende Moses, sin tenar, Aron som han hadde valt ut.
27 Nämä tekivät hänen tunnustekonsa heidän keskellään, tekivät ihmeitä Haamin maassa.
Dei gjorde hans teikn imillom deim og under i Khams land.
28 Hän lähetti pimeyden ja pimensi kaiken, eivätkä he vastustaneet hänen sanojansa.
Han sende myrker og gjorde det myrkt, og dei var ikkje ulyduge imot hans ord.
29 Hän muutti heidän vetensä vereksi ja kuoletti heiltä kalat.
Han gjorde vatni deira til blod, og han drap deira fiskar.
30 Heidän maansa vilisi sammakoita aina kuningasten kammioita myöten.
Deira land kom til å kreka av froskar, jamvel i salarne til deira kongar.
31 Hän käski, ja paarmoja tuli ja sääskiä koko heidän alueellensa.
Han tala, og det kom flugesvermar og my i heile landet deira.
32 Hän antoi heille rakeita sateen sijaan, tulen leimauksia heidän maahansa.
Han gav deim hagl for regn, logande eld i landet deira,
33 Ja hän hävitti heidän viini-ja viikunapuunsa ja murskasi puut heidän alueeltansa.
og han slo ned deira vintre og fiketre og braut trei sund i landet deira.
34 Hän käski, ja heinäsirkkoja tuli ja tuhosirkkoja lukematon joukko;
Han tala, og det kom engsprettor og grashoppar i uteljande mengd,
35 ne söivät kaiken ruohon heidän maastansa, söivät hedelmän heidän vainioiltansa.
og dei åt upp all grode i deira land, og dei åt upp frukti av marki deira.
36 Ja hän surmasi kaikki heidän maansa esikoiset, kaikki heidän miehuutensa ensimmäiset.
Og han slo alt fyrstefødt i landet deira, fyrstegrøda av all deira kraft.
37 Sitten hän vei Israelin sieltä varustettuna hopealla ja kullalla, eikä ollut hänen sukukunnissaan kompastuvaista.
Og han førde deim ut med sylv og gull, og det var ingen i hans ætter som snåva.
38 Egypti iloitsi heidän lähdöstänsä, koska sen oli vallannut pelko heidän tähtensä.
Egyptarland gledde seg då dei drog ut; for rædsla for deim hadde falle yver deim.
39 Hän levitti suojaksi pilven ja tulen valaisemaan yötä.
Han breidde ut ei sky til skyggje og eld til å lysa um natti.
40 He pyysivät, ja hän pani tulemaan viiriäiset, ja hän ravitsi heitä taivaan leivällä.
Dei kravde, og han let vaktlar koma, og med himmelbrød metta han deim.
41 Hän avasi kallion, ja vettä vuoti; se juoksi virtana kautta erämaan.
Han opna berget og vatn rann ut, det gjekk som ei elv gjenom turrlendet.
42 Sillä hän muisti pyhän sanansa, muisti Aabrahamia, palvelijaansa.
For han kom i hug sitt heilage ord, Abraham, sin tenar,
43 Niin hän vei kansansa pois sen iloitessa, valittunsa heidän riemuitessaan.
og han førde sitt folk ut med gleda, sine utvalde med fagnadrop,
44 Ja hän antoi heille pakanain maat, ja he ottivat omaksensa kansojen vaivannäöt,
og han gav deim landi åt heidningarne, og folkeslags arbeid tok dei til eigedom,
45 että he noudattaisivat hänen käskyjänsä ja ottaisivat hänen laeistansa vaarin. Halleluja!
at dei skulde halda hans fyresegner og taka vare på hans lover. Halleluja!
